Ajatuksia ja mielipiteitä omasta päästä

2. syys, 2021

Yki Räikkälän blogeista on sanottava, että vaikka olemmekin joissakin kohdissa eri tiellä ja välissä kohoaa Kiinan muuriakin suurempia ymmärtämisen ongelmia niin silti lähes kaikessa näen hyvän tarkoituksen pyrkiä oikeasti vuoropuheluun. Kohotan kulmakarvojani ja nostan hattua.

Ei tästä pitänyt Ykin kehumisen sokea piste tulla muuta läheltä jo liippaa.

Usein ymmärretään uskovien olevan jotenkin jotakin mieltä uskostaan. Heidän laumasieluisuutensa mittari on jossakin jota ei ole olemassakaan. Ihmisen on vaikea ymmärtää ymmärtämättömyyttä.

"Sokea usko" tulee tästä. Se on luottamusta siihen mitä oikeasti ei ole.

Mihin tämä usein johtaa niin Afganistanissa nyt mellastavan pelleporukan rettelöintiin totuutta vastaan. Ei kukaan halua tuollaista yhteiskuntaa, jota nyt siellä pyssyä heilutellen ajetaan. Ei takuulla halua.

Mistä sitten tässä on kysymys niin ihan yksinkertaisesti siitä että on kiva hullaantua täysin älyttömästä ymmärtämättömyydestä.

Uskon sokea piste on sen ehdottomuudessa. Kun Jumala on aina oikeassa eikä Hän erehdy niin sen viitan ottaminen ihmisen niskaan tekee hänestä älyttömän pellen muiden vahingoksi.

Näitä uskonsotureiksi sanottuja ehdottomia on kaikissa uskonnoissa mutta ei ainoankaan ihmisen uskossa. Riittää jo se että evl-kirkossamme mellastavat erilaiset herätysliikkeet. Joskus tekisi mieleni kysyä että mihinkähän he tai joku on herännyt, että on saanut kaverikseen toisen, joka on herännyt ja nyt en tarkoita körttisiä.

Tämä uskon sokea piste on joko typeryyttä taikka ylenpalttista viisautta. Puhutaan ymmärrettävämmin ääripäistä. Eli pyöreä pallo on litteä jos niin uskotaan. Kun sukupuolet määritellään uudelleen niin ollaan lähellä sokeaa pistettä. Kun kielletään tosiasiat niin ollaan umpipimeässä.

Hengellinen sokea piste on vääräuskoisuudessa. Mitä se sitten on niin se on ymmärtämättömyyttä. Toisen ymmärtämättömyyttä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kun hengen hölmöläinen hullaantuu uskon sokeasta niin hän toimii kuin Hitler taikka nyt nämä talebanit. Hän hakee kannattajia tyhmyydelleen. Kun heitä on riittävästi niin on kiva valehdella, varastaa ja alistaa. Porukassa tyhmyys tiivistyy on enemmän totta kuin mikään.

Menee vähän kryptiseksi mutta monta kertaa sieltä se totuus löytyy.

Isän haltuun.


tuomo

25. elo, 2021

Olen viimeisen puolen vuoden ajan taistellut oikeudesta elämään. Haasteet ovat olleet enemmän taloudellisia mutta johtaneet sittemmin myös enemmän terveydellisiin ja sisäisiin sielullisiin vammoihin.

En aio keskittyä tässä lyhyessä päivityksessäni siihen vaan kerron miltä kuulostaa kuunnella tämän hallituksen tekemättömyyttä.

Jumalanpalveluksen tympein osa alkaa olla se kun pitäisi rukoilla esivallan puolesta niin että he tekisivät viisaita päätöksiä.

Jumala on joko kuuro taikka ymmärtänyt viisauden jotenkin väärin.

Sanna Marin on ansioitunut tyhjien tynnyreiden kolistelijana. Hän kertoo mm kuinka Suomi on onnistunut maailman parhaiten covid taudin hoitamisessa. Näinköhän vain on. Olemme pieni kansakunta joka olisi ripeillä päätöksillä ollut maailman helpoin pitää lähes tautivapaana.

Mutta mitä vielä. Rajoilta tullaan läpi ilman pienintäkään tarkastusta. Minulle ovat useat tuttavat kertoneet kuinka vaikeaa on ollut matkustaa Euroopassa. Jopa paikassa kysytään, pistetään ja estetään mutta Suomen rajalla loistaa yksilövapaus vihervasemmistolaisessa kehäpäätelmässään, jota RKP:läisellä hutulla höystetään, ja tietenkin Antti mikä se oli Kurvinen kehuu aina kun tietäisi vain missä on voittajan pesti tarjolla.

Tämä hallitus on välinpitätämätöömyydessään ja päättämättömyydessään Euroopan surkein. Ainut mihin ollaan valmiit niin myöntymään kaikkeen mitään eu:laisessa hullunmyllyssä on tarjolla.

Päätöksiä ei synny sitten millään ja aina törmätään yksilönvapauteen. Vasemmistohallitus on niin yksilövapaa että ei voi päättää ettei vain joku suutu.

Marin on oikeassa on tehty mutta valovuosia myöhässä kaikki. Ilman HUS:n tomeria lääkäreitä ja johtajia tämä maa olisi ollut aivan hukassa.

Ruotsissa tapettiin vanhukset vähän raakalaismaisesti asian ilmaisten. Suomessa hallitus jahkailee itsestäänselvyyksien kanssa. Koronapassiakaan ei saada aikaiseksi kun kuppilassa pitää saada koikkelehtia umpihumalassa mutta konserttiin ei päästetä kun sinne ei ole hallitusherroilla vetoa. On kiva istua kuppilassa päissään ja siellähän ei mikään tartu.

On tämä hölmöläisten maa. Me hyväksymme päättäjiltä kaiken.

Täälläpäin on tapana sanoa että laiska töillään kehuu. Sanna Marinin selittelyt ja omien tekemistensä luettelo on kamalan pitkä. Miksi. Siksi kun mitään ei oikeasti ole päätetty. Kaikki on auki.

No mitäpä siinä mennään näillä olemme tällaisen porukan ansainneet ”päättäjiksi”.

Sepi Kumpulainen laulaa että ”armotonta menoa, pannaan nyt vauhdilla. Eikä yhtään me…”…

tuomo

29. touko, 2021
Kyllä vain... minä olen mukana kunnallisvaaleissa ja kysyjiä on riittänyt ihan kiitettävästi ehdokkaaksi.
Olen myös Keskusta rp:n puoluevaltuuston jäsen mutta me pikkusen oikealla kyljellä nukkuvat alkiolaiset kepulit emme kelpaa mihinkään puolueessa. Puoluevaltuustossa kun yritän löytää jonkinlaista merkkiä aatteellisesta keskustalaisuudesta niin sellaista en ole löytänyt...
Keskustalainen perinne on ollut aina ihmisen näköinen politiikka jossa maaseudulla on suuri arvo ja luonto on osa ihmistä. Nyt en ole kuullut sanaakaan maalaisen maiseman puolustamisesta. Hallituksessa ollaan vaikka saappaan johdolla kunhan vain valtapaikkoja on mitä jakaa eduskunnasta tippuneille kavereillekin. Valta kasvaa nykykeskustalaisuudessa ihoon kiinni. Sillä ei ole ihmisen arvoa vaan paikka ja asema on tärkeä.
Aivan uusi kulttuuri on erottaa ja jakaa varoituksia... en ymmärrä onko tämä paluu kommunistisen neuvostokulttuurin aikoihin vai keksikö joku että puolueessa ei aatteilla ja arvoilla juhlita.
Se tästä historiasta.
OLEN SIIS EHDOLLA YLIVIESKASSA VALTUUSTOON PERUSSUOMALAISTEN LISTALTA... OLEN TOSISSANI... NRO ON 72...
Minua kysyttiin mukaan kristillisiin, kokoomukseen, demareihin ja sitten perussuomalaisiin...
Sen olin päättänyt heti alkuunsa, että en mainosta en ole esillä enkä halua tuoda teesejäni mitenkään kenenkään yli taikka ohi. Minä olen alkiolaisilla juurilla ihmisen asialla. Jos pitää valita rikkaus vai rakkaus niin valitsen rakkauden. Jumalan rakkauden ja käden sekä otan lähimmäistäni olkapäästä kiinni, jos tukeani tarvitaan.
Kun ajauduin valtavien lisäverojen (yli 25.000 euroa) myötä hyvä vuosi sitten kateiden ihmisten ansiosta sekä henkiseen että taloudelliseen ahdinkoon niin konttasin pätkän matkaa sähköttömässä talossa ja olin myymässä minuuteni.
Jumala tarrasi olkapäästä ja otti Isän syliin. Tunsin sen ja nukuin hyvin.
En ole vihellellyt enkä moittinut ketään. Olen kontaltani pannut kädet ristiin ja pyytänyt apua iltarukouksissani kaikilta mahdollisilta tahoilta ja toivonut että minua kadehtineella uni maittaa ja elämä hymyilee. Hyvin sarkastinen ajatus.
Minkä tämä kaikki on näyttänyt.
Minulle tämä on kertonut oikeasti miten tämä maa makaa. Leipäjonoissa ja sieltä ruokaa hakeneena tiedän, että tässä maassa ihminen ei ole valtaapitäville mitään muuta kuin veronmaksaja ja vallan antaja.
Köyhimmät ovat olleet minulle tärkeimpiä aina ja kärsivät ihmiset ovat saaneet minulta kaiken. Rukouksin muistan jokaista ja kun viuluni soi, niin se soi siitä sielusta, jossa kokemuksilla ja tunteilla on valta.
Olen saanut ahdinkooni paljon tukea ja apua. Köyhimmät, tavalliset ihmiset jotka eivät kumarra rahaa, eikä mammonaa ovat auttaneet eniten. Jo kysymyksellä "kuinka sinä voit, mitä sinulle kuuluu" olen saanut elämälleni merkityksiä.
Instituutiot ovat paperinpyörittäjiä. Ne etsivät virheitä elämästäni ja hakemuksestani. Niissä papereissa ei koskaan kysytä, "kuinka sinä oikeasti voit ja mitä tarvitset". Niissä kysellään virheitäsi ja mennyttä aikaa. Niissä ei kysytä miten sinulle valot ja leipä pöytään. Virkamiehen löytämä virhe hakemuksen tekijän elämästä on paljon tärkeämpää kuin tarjota apua.
He, joille rikkaudet ja valta ovat merkittävin syy olla olemassa minä sanon. Kumartakaa rikkauksianne, palvokaa niitä. Silloin jokainen hetki elämässänne on täynnä tuskaa. Kun pankissa makaa miljoonia teidän tulee vahtia niitä yötä päivää ja pyytää köyhiltä lisää. Roope Ankan rahakasassa ei Jumalan rakkautta ole, siellä on ikuinen hätä ja huoli.
He joille ihminen ja elämä on tärkeä antavat viimeisen roponsa. Olen sen saanut henkilökohtaisesti kokea.
Teitä on paljon. Teitä kiitän ja siunaan. Teille hätä on syy olla lähellä ja nähdä sielun syvyyteen. Saatte olla varmoja, että teitä siunataan ja teille annetaan paljon enemmän. Olen sen itse kokenut, kun sähköt ovat poikki ja yksi muovipussi kädessä olen kävellyt pitkin katuja.
Tältä pohjalta lähdin ehdokkaaksi.
Miksi perussuomalaiset. Siksi, että minä tiedän mitä siinä puolueessa ajatellaan.
Meillä perussuomalaisilla, huomaa että tähän sisältyy ajatus, ihminen on sydämessä, siinä rinnalla kulkemassa. Kun hän sanoo että hänellä on kylmä niin me uskomme sen. Emme ala kertoa Saarikon tapaan kuinka hallitus on tehnyt sitä ja tätä. Ei. Me kuulemme ihmisen sanat. "Minulla on kylmä". Kylmyyttä ei poisteta "me olemme hallituksessa" lauseilla vaan kylmyys poistetaan tarjoamalla lämpöä ja rakkautta sekä huolenpitoa. Me vastaamme antamalla takkimme ja kaiken mitä lämpö tarvitsee. Yksinkertaisia asioita yksinkertaisella tavalla.
Mitä tulee ihmisiin muualta eli muukalaisiin. Rehellisellä pelillä, kuten Vennamo sanoi, tänne tulevat tulevat ravituiksi välittämisellä ja huolehtimisella. Mutta jos tulette väärin perustein, valehtelamalla ja pahan aikeissa teidän paikkanne on löytää katumuksen ovi ja palata sinne missä se viha syntyi. Suomen ei tule siunata niitä joilla on pahat mielessä.
Mitä minulla on sitten Ylivieskalle tarjota.
Kaikkea muuta mutta ei välinpitämättömyyttä. Tekisin päätöksiä. Hakisin kristillisen pohjan kaikelle tekemiselle. Se löytyy kaikista puolueista. Ajatelkaa ihmistä päätöksissänne. Köyhin ei ole tarpeettomin. Rikkain ei ole tarpeellisin mutta ei myöskään häntä tule tuomita. On päivän selvää, että joilla paljon on ovat paljon vastuun kantajia. Kukaan, korostan että kukaan Ylivieskassa ei ansaitse olla onneton.
Miten minä hallitsisin niin tunteilla ja tuntemisella. Välinpitämättömyyttä vihaan. Se on juurisynti kaikelle pahalle.
Ylivieskan ja kalajokilaakson poliittinen ilmapiiri on pysähtynyt päättämättömyys. Siihen on tultava muutos.
Olen myös ehdottomasti keksipohjalaisen yhteistyön kannattaja. Oulusta emme saa mitään. Oulu ei tarjoa mitään eikä siellä koskaan mainita Ylivieskaa nimeltä.
Keskipohjalainen maakuntaviesti on ylivieskalainen sielunmaisema. Ylivieskan tulee olla niissä pöydissä missä sillä on sanan ja sanomisen valtaa. Sen ei tule vaatia mitään vaan rakentaa kaikkea. Se on keskipohjalaisuutta.
Tässä näitä ajatuksia hyvin hajanaisesti.
Siis äänestäkää 72.
Miksi. En minä tiedä. Se on numeroni jolla minulle ja ajatuksilleni annetaan vähän valtaa. Sitä en hamua mutta tarvitsen tullakseni kuulluksi.
72
tuomo
VAALIT.PERUSSUOMALAISET.FI
Kuntavaalit 2021 - Tuomo Hirvi (72) - Perussuomalaiset Ylivieska - Perussuomalaiset ehdokkaat
Perussuomalaisten ehdokkaat vuoden 2021 vaaleihin
 
 
 
10. helmi, 2021
Ylivieskan identiteetti asukkailleen, meille ylivieskalaisille, joksi itsenikin 35 vuotta täällä asuneena luen, tuntuu olevan hankala pala purtavaksi.
Keskustelu kääntyy asiasisällöltään henkilöön meneväksi inttämiseksi.
 
Mistähän tämä kertoo?
 
Minulle, joka olen kiertänyt muutakin kuin syntymäkotini Tuunalan tahkoa Välikannuksen Petäjässä, se näkyy itsetunnon heikkoutena. Alueen identiteetti ja kulttuuriperimä ruokkii itseään negatiivisuudellaan eikä näe vahvuuksiaan. Etenkään tässä uudessa ajassa, jolloin Nivalan väkiluvun ohittaminen ei ole saavutus, eikä aihe nokitteluun.
Vaan se, että syntyi Autolaakso ja Juha Kärkkäiselle hullunrohkea ajatus rakentaa pajukkoon Iso K sekä laajentaa se kauppakeskusten ketjuksi. Se loi uudenlaista ylivieskalaisuutta, paljolti ulkopuolisena herättelynä. Mutta se koetaan vaikeana asiana pohjimmiltaan hyväksyä. Itsetunto ja paikallinen identiteetti koetaan loukatuksi.
 
Jotenkin vain kasarmin talojen kohtalo päättämättömyydessään on paras kuva pysähtyneestä Ylivieskasta, minkä tänne tulija näkee ja kokee.
 
Kirjoitin vajaa vuosi sitten tästä aiheesta. Juuri mitään siitä ei tarvitse muuttaa.
 
Kun joku kertoo kokemuksistaan Ylivieskassa (ylivieskalaisista) niin ei niitä pidä edes yrittää väittää yleistyksiksi. Ne ovat hänen kokemuksiaan ja takuulla tosia ja aitoja. Miksi kokemus on mikä on niin siihen on tietenkin moniakin syitä.
 
Kiistaton tosiasia tutkimustietoonkin perustuen on, että tietyillä, hyvin pienilläkin alueilla on ominaispiirteensä.
Ylivieskassa jonkinasteinen varautuva suhtautuminen selkeästi tulee herätysliikkeiden ja maakuntaidentiteetin luomasta ilmapiiristä. Meillä korostetaan oman porukan oikeaa ja nostetaan omaa nokkaa haukkumalla naapurin lehmä. No eihän se oma lehmä yhtään enempää lypsä näillä eväillä.
 
Minun kokemukseni ylivieskalaisista on hyvin kaksijakoinen.
 
Kantaylivieskalaisuus käyttää yhden puolueen kautta diktatoorista sukujen valtaa. Se on Ylivieskalle hyvin vahingollinen hallintotapa, ja heijastuu myös suhtautumiseen muualta tulleisiin. Heitä pelätään ja syrjitään.
 
Minut on otettu Ylivieskassa hyvin vastaan. Tänä vuonna ylivieskalaisuutta tulee täyteen 35 vuotta.
 
Olen kotiutunut mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin sitä enemmän huomaan olevani muualta tänne muuttaneiden kanssa tekemisissä.
 
Olen joskus käymissäni keskusteluissa saanut poistumiskehoituksia pitäjästä hyvinkin vaikutusvaltaisilta tahoilta, ja onpa siihen kotiportaille toimitettu läjä sitä itteäänkin mielipiteitteni takia.
 
No ronskistihan minä mielipiteeni joskus ilmaisen.
 
Kun on taiteilijasielu, lohtolainen emäseurakunnan keskipohjalainen vahva tausta, ja toivo sekä usko paremmasta.
 
Se mikä minua eniten häiritsee on siilipuolustus, "ei pidä yleistää" taikka "väärä mielipide" tyylillä.
 
Kritiikki on positiivinen asia ja antaa mahdollisuuden avaimia muutokseen ja parempaan. Se kannattaa lukea ja sitä kannattaa pohtia.
 
tuomo
8. helmi, 2021

Piispaksi vihittiin viime sunnuntaina Mari Leppänen. Katselin mietteliäänä, kun Turun arkkihiippakunnan piispansauvansa alttarille jätti Kaarlo Kalliala.

Ei siinä mitään ihmeellistä mutta tämä piispanvihkimismessu Turun tuomiokirkossa oli jotenkin hauskaa seurattavaa. Ei kirkkoväkeä. Ei kuulijoita läsnä mutta iso joukko silmäätekeviä. Organisaatio oli täydellisenä paikalla ja traditio toisti itseään.

Kirkko on osa yhteiskuntaa. Tekstinlukijaksi oli ”värvätty” Keskusta rp:n puheenjohtaja Annika Saarikko. Kun hän poliitikkona päättää niin kristillisen vakaumuksen pitäisi näkyä päätöksissä. Jotenkin ristiriitainen oli tunnelma Saarikon persoonan nähdessäni.

Mutta ei tämä se isoin ihmetykseni aihe ollut vaan tässä koko touhussa näkyi Jumala läsnä siinä mikä puuttui. Seurakunta.

Jotenkin tuli mieleeni ajatus kirkosta, jolla ei ole seurakuntaa eikä sillä ole sanomaa, evankeliumia. Kun korona tyhjentää kirkot niin hiippahatut ja oikeassaolijat ottavat iloisesti paikan itselleen.

Tämä on ihan vain mielikuva ja kuvittelemani Jumala. Tyhjässä, siis täysin tyhjässä kirkossa Jumala olisi puhutellut minua enemmän kuin näiden tekopyhien sanojen kuuleminen.

Mistä tuossa tilaisuudessa ilakoitiin. Ihmisen ja naisen valinnasta piispaksi, siitä sitä puhuttiin.

Se on ihmisen teko. Ei Mari Leppäsessä mitään vikaa ole mutta kirkon sanomassa on kaikki pilalla. Evankeliumia ei kuule enää missään muualla kuin lauletuissa virsissä. Jos tärkeintä piispan valinnassa on sukupuoli niin jotain on pahasti pilalla. Jotain ei ole ymmärretty oikein.

Kannatan toki naispappeutta noin niinkuin ihmisten maailmassa mutta sanomana sillä ei ole mitään merkitystä. Se ei saa kertoa kirkosta mitään. Kirkko ei muutu vaan ihminen muuttuu.

Kun väitetään kirkon muuttuvan niin sehän nyt ei vain kertakaikkiaan ole totta. Kirkko on sama ikuisesti. Kristuksen kirkko ei muutu.

Minusta tuntuu jotenkin siltä, että tämä seremoniaalinen hiippahattujen juhla on enemmän enne ja kertomus kadotetusta kirkosta kuin mistään muusta.

Seuraukunta puuttui mutta Jumala oli kyllä paikalla. Ei Hän tälle porukalle ilkkunut taikka heitä pilkannut vaan toivon todella että Hän puhutteli peitellyin kasvoin istunutta joukkoa.

Minua puhutteli Jumala, jota ihminen ei tilaisuuteen tuonut.

Mari Leppänen kelpaa piispaksi mainiosti kunhan muistaa kirkon tehtävän tässä ajassa eikä omaa rooliaan kirkossa korosta samalla tavalla kuin nyt on tehnyt.

Naamiot riisutaan aina. Myös Jumalan maailmassa ja kirkossa.

tuomo