4. joulu, 2021

Tilausvirus ja... mutta ei koronaa

Olen tässä päivien saatossa miettinyt… pääministeri Marinilla taitaa olla tilausvirus käytössään.

Kun hänelle tulee hankala paikka niin sairastuu sopivasti flunssaan.

Taikka sitten se tunnistaa milloin pääsee Eurooppaan patsastelemaan muiden hörhöilevien eurooppahenkisten rinnalle niin silloin pysyy kaukana pääministerin asunnosta.

Ja tuo tullessaan koronavirus altistumisen ja taas saa olla piilossa pari viikkoa.

Kun päätöksiä pitäisi tehdä niin matkustellaan mieluummin.

Suomi ei kiinnosta eikä hiekkalaatikko ole sopiva.

Kun enemmin ajattelee tätä suomalaista surkeaakin surkeampaa päätöksentekoa niin kohta meillä ei ole kirkkoa. Arkkipiispalla ei ole asiaa. Hän on hautautunut kammioonsa.

Ainut joka jotain lausuu on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Häntä pidänkin viimeisenä oikeana vastuunkantokykyisenä ja vastuuntoisena poliitikkona.

Muiden poliitikkojen osalta mieleeni tulevat ”mielensäpahoittajan” sekä ”Havukka-ahon ajattelijan” ajatukset. Elämä on humpuukia eikä todellisuus ole totta vaan se on kuvitelma totuudesta.

Runeberg ja Hawas pukivat kansakunnan johtamisen virren 577 sanoihin tällä tavalla.

Mutta eihän tämän päivän poliitikot suinkaan turvaa Jumalaan vaan ilmastonmuutokseen ja kaikkeen mahdolliseen hömppään. Ei ole ihmistä on vain olentoja on opetus tämän päivän kouluissa.

Kun turva Jumalaan on poistunut niin jäljelle jää kannabis ja vihervasemmistolainen aatos. Aika heikoilla jäillä olemme.

Kun ilmasto muuttuu niin sitä torjutaan tappamalla elämä. Minun ilmastoni paranee paljon kun olen jollakin tavalla turvassa ja voin elää rauhassa ilman huolia ja murheita.

Apropoo… sitä taidetaan kutsuakin poliittiseksi eetokseksi.

Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.


Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.


On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.


Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.


Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.


Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät.


Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.


Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.


Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.

tuomo