15. syys, 2021

Seksuaalista häirintää tuutin täydeltä

MIkä lie räppiporukka on käyttänyt aikaansa musiikillisen seksuaalisen häirinnän selvittämiseen. Siinä sitä onkin tekemistä. 

Kun kuuntelee sanat ja tekee niistä johtopäätökset niin kehutuimmat sanoitukset ja lienevät silkkaa pornoa. Seksististä, no ei kun taidetta. Tässä tapauksessa.

Kun Helena Lindgren ja Jorma Uotinen laulavat "Where the Wild Roses Grow" niin koko esitys tihkuu pelkkä seksistä menoa ja meininkiä. Ja sitä sen pitääkin olla, niin on tarkoitettu. 
Seksuaalista häirintääkö. No varmasti jos niin halutaan.

Kun tämä "mee too" polkaistiin käyntiin, niin maailma meni sekaisin kuin ilmastonmuutoksesta. Kaikesta tuli seksuaalista häirintää vaikka naiset toisaalla huutavat älyttömän laiskoja miehiään, ja saamattomuuttaan haukkuvat miehet seksuaalisiksi nynneröiksi. Tyytyväisiä ei olla mistään.

En minä tiedä pitäisi kaupan kassajonossa varmuuden vuoksi parkkeerata lökäpöksyisen miehen perään ettei vain tule harrastaneeksi seksuaalista häirintää. Toisaalta voihan sitä sitten syyttää vaikka sukupuolsyrjinnästä. Tärkeintä on että seksuaalinen termi elää kaikessa ja joka paikassa.

On tämä maailma älytön.

Ja naisista on tullut todellisia marmattajia ja valittajia. Heidän maailmassaan ei ole mikään kohdillaan. Joko häiritään taikka syrjitään, eurokin ei eri suuruinen markoista puhumattakaan.

Kun tummu vainaa polkasi rukkinsa käyntiin niin hän tuskin mietti seksuaalista häirintää taikka muita syvällisiä ajatuksia naisen asemasta. Hänen piti tehdä villalankaa ja kutoa sukkia, että miestenkin saappaisiin saatiin lämmintä kun lähtivät metsätöihin.

Milloinkahan me miehet tajuamme, että kaikesta pitää narista ja valittaa. Tämä elämä on niin turkasen vaikiaa ko ei ole sitä eikä tätä eikä varsinkaan sitä naista aina kun siltä paikalta ottaa. 

En minä tiedä miksi elämästä on tehty niin kamalan vaikeaa. Ei mitään ilon ja mukavan sekä hupaisan ja huvittavan kautta. Kaikki on silkkaa vaikean etsimistä.

Minä itse syyllistyn ehdottomasti siihen, että löydän helposti vääriä päätöksiä yhteiskunnasta mutta mitä on esittää tilalle niin siihenkin minä pyrin. Aina ei onnistu.

Mutta että seksuaalista häirintää. Sitä en ole kokenut vaikka joskus sitä olisin suorastaan toivonut. Helsinkiläisessä kulmakuppilassa kerran naiset olivat tieten ympärhumalassa taikka muuten innostuneita kun nipistelivät takamuksesta kun baaritiskillä istuskelin. Seksuaalista häirintää. Ei vaan naisilla oli tieten mielestään hauskaa. Enkä pannut pahakseni. Olihan se kiva olla joskus naisten suosiossa.

Eli mitä halusin sanoa. OIkeastaan en mitään. Lähinnä ihmettelen naisen asemaa. Milloin teillä naiset on hyvin. Tieten siinä vaiheessa kun kaikki miehisyys on tuomittu häirinnäksi.

Kerran miehiltä kysyttiin, että milloin ”se” (häveliäästi arvattava mistä kyse) ei ole ollut mielessä. No sieltä isäntämies vastasi, että ”kerran kun hevosen selästä putosin, niin saattoi olla pieni hetki mutta siittäkään en oo varma.”

Näillä mennään ja kesäkelejä odotellessa.

 

tuomo