10. helmi, 2021

Minun ylivieskalaisuuteni - tuntoja ja kokemuksia

Ylivieskan identiteetti asukkailleen, meille ylivieskalaisille, joksi itsenikin 35 vuotta täällä asuneena luen, tuntuu olevan hankala pala purtavaksi.
Keskustelu kääntyy asiasisällöltään henkilöön meneväksi inttämiseksi.
 
Mistähän tämä kertoo?
 
Minulle, joka olen kiertänyt muutakin kuin syntymäkotini Tuunalan tahkoa Välikannuksen Petäjässä, se näkyy itsetunnon heikkoutena. Alueen identiteetti ja kulttuuriperimä ruokkii itseään negatiivisuudellaan eikä näe vahvuuksiaan. Etenkään tässä uudessa ajassa, jolloin Nivalan väkiluvun ohittaminen ei ole saavutus, eikä aihe nokitteluun.
Vaan se, että syntyi Autolaakso ja Juha Kärkkäiselle hullunrohkea ajatus rakentaa pajukkoon Iso K sekä laajentaa se kauppakeskusten ketjuksi. Se loi uudenlaista ylivieskalaisuutta, paljolti ulkopuolisena herättelynä. Mutta se koetaan vaikeana asiana pohjimmiltaan hyväksyä. Itsetunto ja paikallinen identiteetti koetaan loukatuksi.
 
Jotenkin vain kasarmin talojen kohtalo päättämättömyydessään on paras kuva pysähtyneestä Ylivieskasta, minkä tänne tulija näkee ja kokee.
 
Kirjoitin vajaa vuosi sitten tästä aiheesta. Juuri mitään siitä ei tarvitse muuttaa.
 
Kun joku kertoo kokemuksistaan Ylivieskassa (ylivieskalaisista) niin ei niitä pidä edes yrittää väittää yleistyksiksi. Ne ovat hänen kokemuksiaan ja takuulla tosia ja aitoja. Miksi kokemus on mikä on niin siihen on tietenkin moniakin syitä.
 
Kiistaton tosiasia tutkimustietoonkin perustuen on, että tietyillä, hyvin pienilläkin alueilla on ominaispiirteensä.
Ylivieskassa jonkinasteinen varautuva suhtautuminen selkeästi tulee herätysliikkeiden ja maakuntaidentiteetin luomasta ilmapiiristä. Meillä korostetaan oman porukan oikeaa ja nostetaan omaa nokkaa haukkumalla naapurin lehmä. No eihän se oma lehmä yhtään enempää lypsä näillä eväillä.
 
Minun kokemukseni ylivieskalaisista on hyvin kaksijakoinen.
 
Kantaylivieskalaisuus käyttää yhden puolueen kautta diktatoorista sukujen valtaa. Se on Ylivieskalle hyvin vahingollinen hallintotapa, ja heijastuu myös suhtautumiseen muualta tulleisiin. Heitä pelätään ja syrjitään.
 
Minut on otettu Ylivieskassa hyvin vastaan. Tänä vuonna ylivieskalaisuutta tulee täyteen 35 vuotta.
 
Olen kotiutunut mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin sitä enemmän huomaan olevani muualta tänne muuttaneiden kanssa tekemisissä.
 
Olen joskus käymissäni keskusteluissa saanut poistumiskehoituksia pitäjästä hyvinkin vaikutusvaltaisilta tahoilta, ja onpa siihen kotiportaille toimitettu läjä sitä itteäänkin mielipiteitteni takia.
 
No ronskistihan minä mielipiteeni joskus ilmaisen.
 
Kun on taiteilijasielu, lohtolainen emäseurakunnan keskipohjalainen vahva tausta, ja toivo sekä usko paremmasta.
 
Se mikä minua eniten häiritsee on siilipuolustus, "ei pidä yleistää" taikka "väärä mielipide" tyylillä.
 
Kritiikki on positiivinen asia ja antaa mahdollisuuden avaimia muutokseen ja parempaan. Se kannattaa lukea ja sitä kannattaa pohtia.
 
tuomo