8. helmi, 2021

Tyhjän kirkon piispat

Piispaksi vihittiin viime sunnuntaina Mari Leppänen. Katselin mietteliäänä, kun Turun arkkihiippakunnan piispansauvansa alttarille jätti Kaarlo Kalliala.

Ei siinä mitään ihmeellistä mutta tämä piispanvihkimismessu Turun tuomiokirkossa oli jotenkin hauskaa seurattavaa. Ei kirkkoväkeä. Ei kuulijoita läsnä mutta iso joukko silmäätekeviä. Organisaatio oli täydellisenä paikalla ja traditio toisti itseään.

Kirkko on osa yhteiskuntaa. Tekstinlukijaksi oli ”värvätty” Keskusta rp:n puheenjohtaja Annika Saarikko. Kun hän poliitikkona päättää niin kristillisen vakaumuksen pitäisi näkyä päätöksissä. Jotenkin ristiriitainen oli tunnelma Saarikon persoonan nähdessäni.

Mutta ei tämä se isoin ihmetykseni aihe ollut vaan tässä koko touhussa näkyi Jumala läsnä siinä mikä puuttui. Seurakunta.

Jotenkin tuli mieleeni ajatus kirkosta, jolla ei ole seurakuntaa eikä sillä ole sanomaa, evankeliumia. Kun korona tyhjentää kirkot niin hiippahatut ja oikeassaolijat ottavat iloisesti paikan itselleen.

Tämä on ihan vain mielikuva ja kuvittelemani Jumala. Tyhjässä, siis täysin tyhjässä kirkossa Jumala olisi puhutellut minua enemmän kuin näiden tekopyhien sanojen kuuleminen.

Mistä tuossa tilaisuudessa ilakoitiin. Ihmisen ja naisen valinnasta piispaksi, siitä sitä puhuttiin.

Se on ihmisen teko. Ei Mari Leppäsessä mitään vikaa ole mutta kirkon sanomassa on kaikki pilalla. Evankeliumia ei kuule enää missään muualla kuin lauletuissa virsissä. Jos tärkeintä piispan valinnassa on sukupuoli niin jotain on pahasti pilalla. Jotain ei ole ymmärretty oikein.

Kannatan toki naispappeutta noin niinkuin ihmisten maailmassa mutta sanomana sillä ei ole mitään merkitystä. Se ei saa kertoa kirkosta mitään. Kirkko ei muutu vaan ihminen muuttuu.

Kun väitetään kirkon muuttuvan niin sehän nyt ei vain kertakaikkiaan ole totta. Kirkko on sama ikuisesti. Kristuksen kirkko ei muutu.

Minusta tuntuu jotenkin siltä, että tämä seremoniaalinen hiippahattujen juhla on enemmän enne ja kertomus kadotetusta kirkosta kuin mistään muusta.

Seuraukunta puuttui mutta Jumala oli kyllä paikalla. Ei Hän tälle porukalle ilkkunut taikka heitä pilkannut vaan toivon todella että Hän puhutteli peitellyin kasvoin istunutta joukkoa.

Minua puhutteli Jumala, jota ihminen ei tilaisuuteen tuonut.

Mari Leppänen kelpaa piispaksi mainiosti kunhan muistaa kirkon tehtävän tässä ajassa eikä omaa rooliaan kirkossa korosta samalla tavalla kuin nyt on tehnyt.

Naamiot riisutaan aina. Myös Jumalan maailmassa ja kirkossa.

tuomo