15. kesä, 2020

Keskustelukulttuuri maassa on muuttunut nolaamiseksi ja mitätöimiseksi

Olen viime aikoina huolestunut ylipäätään keskustelun sisällöllisestä tasosta tässä maassa.

Erityisesti tämä näkyy suhteessa perussuomalaisuudesta käytävään keskusteluun, siis ennenkaikkea perussuomalaisiin ihmisinä. Minulle totesi eilen Juha Hyrsky eräässä fb-keskustelussa, jonka Yki Räikkälä avasi, että ”Tuomolla on vimmainen halu puolustella persujen toimia. Ihmettelen ja häpeän kristityn veljen toimia tässä suhteessa”. On tietenkin vastenmielistä tuoda tämä tänne ihmeteltäväksi mutta tämä kertoo mielestäni siitä, että kun asiasta ei kykene sanomaan mitään niin otetaan tapeetille persoona (Tuomo) ja vielä arvioidaan kristillisyyttäni ja osin myös sen sisältöä. Siis henkistä ja hengellistä tilaani.

Keskustelun lähtökohtana minulle erittäin vastenmielistä ajatustenvaihtoa. Lähinnä siksi, että minua kaikkein vähiten asiapitoisessa mielipiteenvaihdossa kiinnostaa henkilö. Muutoin henkilö ja hänen persoonallisuutensa voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Kuten eilen jäin koukkuun Yle Fem-kanavan ohjelmaan ”There are no fakes”. Siinä paneuduttiin yhden taideteoksen avulla taiteilijaan nimeltään Norval Morrisseau. Ihmiseen, taiteeseen ja ristiriitoihin hänen persoonassaan. Olen ollut tietoinen hänestä ja epäilyistä taiteensa ympärillä.

Asiapitoinen keskustelu taas mielestäni tulee lähteä asiasisällöistä, ei ihmisistä. Siksi kommentin sisältö ei voi alkaa siten, että ”sinä Tuomo…”. Minä en yleensä asiassa ole mitään mutta minun esittämäni mielipide on se mitä toivon argumentoitavan tavalla taikka toisella.

Eduskunnan kyselytuntien katselun olen lopettanut jo ajat sitten. Siellä nimittäin syyllistytään erilaisten termien heittelyyn vaikka vähänkin asiaan perehtynyt kuulee ja näkee, että puhutaan aivan eri merkityksissä asioista mutta tavoite on nolata ja tehdä mitättömäksi ihminen. Kun Harkimon lukihäiriölle nauraa niin siinä tulee ilmi koko elämän typeryys. Vaikka jokainen meistä on vajavainen, siis aivokapasiteetistämmekin kykenemme käyttämään vain hyvin pienen osan, niin silti uskallamme olla täydellisiä omasta mielestämme. Se toisen ihmisen vajavuus todellissuudessa onkin meissä itsessämme paljon syvemmällä ja pahempi, kuin havaitsemamme lähimmäisen virhe taikka inhimillinen vajavuus. Tällä vajavuudellamme tuhoamme keskustelun asiasta. Tuskinpa edes muistamme asiasisältöä mistä mielipide lausuttiin.

Blogimetsän keskustelukulttuurissa on tapahtunut jonkinasteinen jako ”meikäläisiin ja teikäläisiin”. En edes pyri poistamaan itseäni tästä ajattelusta mutta toivoisin siirryttävän asiasisältöihin siltä pohjalta kuin blogin kirjoittaja on sen tehnyt. Täällä on paljon suurimerkityksellisempiä avauksia kuin ehkä aina huomaammekaan. Olemme hyvin selkeästi pysyneet asiallisina mutta silti jakautuneet. Kun Ykille totean, että hänen bloginsa lähtökohta on uskossaan elävälle sellainen, että sen ymmärtäminen on vaikeaa niin se on mielipiteeni. Kyllä tekstistä voin keskustella mutta uskon sisällöt rajoittavat ajatteluani niin paljon, että minun on mahdoton nähdä niitä asioita sisältöinä mitä ns ”vapaa-ajattelija” näkee. On muuten käsitteen nimenä yksi huonoimmista. Vapaa se minäkin olen ajattelemaan, minua mikään muu rajoita kuin oma mieleni ja sen käsittämättömyys.

On hyvä epäillä joskus itseään. Kristittynä ja uskovanakin minä epäilen aina. Mutta minä en epäile Jumalaa siksi, että korona jyllää mutta parantavaa lahjaa ei Hän anna. Kysymys on epäoleellinen sillä Jumalan pojan tekona oli pelastaa armosta ihminen joka ottaa Jeesuksen kaverikseen. Turvallinen käsi kantaa.

tuomo