7. maalis, 2020

Uskonnollisesn lorun loppu

Kun olen seurannut näitä Päivi Räsäseen kohdistuvia tutkintapyyntöjä ja piispojen sekä kirkonmiesten ja naisten kiemurteluja tämän valtakunnansyyttäjä Toiviaisen ymmärtämättömyyden edessä, niin en ole tullut aivan vakuuttuneeksi ovatko kirkkomme palvelijoina olevat papit oikeasti kristinuskon asialla taikka edes kristittyjä.

Arkkipiispa Luoma loihe lausumaan ettei tällä syyttämisen loputtomalla suolla ole mitään tekemistä uskonnonvapauden taikka sananvapauden kanssa. Samalla kirkon hallinnon sisältö taputetaan käsiä kun Toiviainen uskon ymmärtämättömyydessään syyttää kaikesta sanomisesta taikka erilaisissa tv-ohjelmissa lausutuista. Sanois nyt sen edes että oliko ohjelma huono vaiko ihan kelvollinen.

Kun tälle tielle on lähdetty niin on päivän selvää, että ollakseen yhtään looginen niin valtakunnansyyttäjän tulisi syyttää kaikesta sellaisesta mikä on tulkittavissa eri tavoin. Mistä tässä tällaisessa syyttämisessä on kysymys oikeasti niin ihan ilmiselvästä poliittisesta mielipidemuokkauksesta.

Kirkon sisältä on huudettu puolustajia Päivi Räsäselle. Miten sieltä uskon ymmärtämättömyyden tynnyristä voisi kenellekään mitään puolustajia nousta. Kirkko ei tulkitse enää Raamatun sisältöä vaan se luo politiikkaa tässä ajassa. Piispa Teemu Laajasalo on yhdessä asiassa sataprosenttisen oikeassa eli aika muuttuu. Kaikki muu hänen puheestaan onkin sitten politiikkaa. Kaikkein eniten hämmästyttää kirkon oppineen miehen rakkauskäsitysten täydellinen sekoittaminen Raamatussa kerrotujen rakkauden sisältöjen kesken. Laajasalon teologia on pitkälle antikristuslaista höpötystä tässä asiassa. Monessa muussa olen ollut hänen kanssaan ihan samaa mieltä.

Jos Toiviainen olisi johdonmukainen niin hän ei syyttäisi yhtäkään ihmistä eikä lähtisi jahtaamaan yksittäisiä tapauksia vaan kieltäisi ideologioita ja taistelisi niitä vastaan. Raamattu, virsikirja, tunnustukselliset tekstit olisi kiellettävä jne. Mihin tämä taas loogisuudessaan johtaisi niin kaikki poliittiset aatteet olisi kiellettävä. Niiden tarkoitus kun lienee aina riistää ja alistaa jotakin jonkun toisen hyväksi.

Lopuksi totean sen minkä olen todennut ennenkin. Uskosta eikä varsinkaan kristinuskosta pitäisi puhua sellaisen jolle se ei ole henkilökohtainen. Ainakaan niin että sellaisesta tuomitsisi missään olosuhteissa ketään.

Toiviainen on palauttanut ”Juhannustanssit” taas suomalaisuuden keskiöön.

tuomo