18. tammi, 2020

Nälänhätä on ideologinen valinta

Minun sanotaan olevan synkkien ja pessimististen kirjoitusten mies. En minä sitä ole vaan olen ”maailmanparantaja”. Haluan, että oikeasti jokainen meistä ajattelee ja reagoi heille syötettyyn hyvin yksipuoliseen tietoon.

Yksi synkimmistä havainnoistani on ilmastonmuutos ja siihen reagoiminen. Sen markkinoiminen kaiken muun mutta ei luonnonsuojelun nimissä. Miltei kaikki syyllistävät tällä muuttuvalla ilmastolla toisia mutta sulkevat itsensä ulkopuollelle, jota muutosta luvalla sanoen on tapahtunut aina. Joku ruotsalaisnuori kulkee pitkin maailmaa muka veneillen, kun perässä seuraa yksi jetti täynnä erilaisia lobbaajia, rahankerääjiä ja avustajia. Kukaan ei luovu lentämisestä, lomista eikä muuta sähköttömään luontaistalouteen. Autojen vaihtaminen sähköautoiksi vain pahentaa maailman ympäristöjätteen määrän ja lisää lasten ja ihmisten hyväksikäyttöä, jotta rikkaat Teslan omistajat voivat taas hyvällä omalla tunnolla lisätä ydinvoiman tuotantoa, luonnonvarojen tuhlausta ja köyhyyttä maailmassa.

Suomessa ruoka, maatalous ja maanviljelijät ovat jo EU:n säännösten takia lähes umpikujassa. Ymmärtääkö tämä ilmastoasiamiesporukka sen, että jos meiltä loppuu elintarviketuotanto niin tässä maassa on välittömästi nälänhätä. Olemme niin pieni ja mitätön kansa täällä pohjoisen perukoilla, että emme kiinnosta ketään jakamaan niukkuuttaan.

Kaikkein eniten minua ihmetyttää kirkon aktiivinen ilmastonmuutospolitikointi. Saarnat ovat monta kertaa nivottuina tähän muoti-ilmiöön. Kirkon ei kuulu lainkaan julistaa tämän tapaista ideologiaa vaan kehottaa ihmistä hyvään elämään jossa myös maanviljelijä on ihminen.

Tämän päivän uutinen minkä Yle jakoi, että kansantaloudesta yli puolet lahjoitetaan eläkeläisille. Minä sanon nyt soinimaisesti, että kyllä te kehtaatte. Me eläkeläiset olemme luoneet teille vihervasemmistolaisille maan ja maailman jota te saatte ajaa elinkelvottomaksi niin, että syyllistätte meitä tästä yhteiskunnallisesta tilasta missä olemme. Ainut missä eläkeläisiä katsotaan ilolla on kirkonpenkki. Siellä meitä sanotaan olevan mutta silti sielläkin olemme vääränlainen kuva seurakunnasta.

Kaiken kaikkiaan. Onko nälänhätä ja köyhyys sekä oman historiansa, eilisen kieltäminen sen arvoinen tavoite josta voimme ammentaa tulevaisuutemme.

tuomo