10. tammi, 2020

Elämällä ei ole tarkoitusta - vai onko

Eilen pälähti päähäni suuri idea ja ajatus. Ihmisen elämällä ei millään tasolla eikä mittarilla ole mitään merkitystä tässä maailmassa. Siis mitä varten me täällä olemme ja elämme?

Kun tämän päivän poliitikkoja ja heidän yleviä ajatuksia kuuntelen niin olemme pilaamassa pallon, ilman ja kaiken mihin ympärillämme koskemme. Olemme jopa vääriä sukupuolia kun sellaisia ei ole kuulemma olemassakaan. Lisäydymmekin ilmeisesti kuin ameebat, jakautumalla.

Ei minua mihinkään tarvita - vai tarvitaanko.

Löysin yhden syyn elää tätä elämää ja se on kuolemattomuuden kilvoitus Kristuksessa. Voi taivas että pitää olla hurskas ja Jumalan hullu tuohon päätelmään tullakseen. Mutta kun muuta en vain kerta kaikkiaan keksinyt.

Mitä sen on väliä mitä puoluetta äänestän taikka osaanko soittaa viulua. Ei yhtään mitään. Korkeintaan poliittisella asemalla ja viulunsoitolla on merkitys olla toisten silmissä jonkinmoinen ihminen.

Mitäs sitten jos Kristus ei kiinnosta. Miksi täällä silloin eletään. Onko tarkoitus tehdä kiusaa muille vääntämällä ruuvipenkissä ruuvia tiukemalle, että kristityn on mahdollisimman vaikea olla ja elää. Onko hänen elämänsä tarkoitus siinä.

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että eihän tähän elämään mitään järkevää selitystä ole löydettävissä. Meistä tuli muurareita, maalareita ja joutomiehiä. Ihan sama. Synnytään ja kuollaan kuitenkin entiseen tapaan.

No yksi asia ratkesi kerralla. Olemme miehiä ja naisia. Siihen päätelmään en elämän synnystä tarvinnut ihmeellistä sihtiä. Sukupuolella on selkeä tarkoitus. Tämä kombinaatio vain voi synnyttää uusia ihmisiä. Kaikki muu on ihmisten ikiomaa keksintöä. Kaikkein hulluin ajatus on väittää elämä sukupuolettomaksi. Silloin elämällä ei olisi yhtään mitään tarkoitusta. Vai olisiko.

No hulluja ajatuksia. Onpa tietenkin. Mites tästä päästä mitään järkevää voi syntyäkään.

tuomo