9. tammi, 2020

Silakat kutevat mätitahnaa

Sain kutsun silakkaliikkeeseen. Mielenkiinnosta otin ja avasin sivut sekä luin ymmärtääkseni mistä tässä on oikeasti kysymys.

En tiedä oivalsinko mitään oikein mutta sen verran sain selville, että tavoitteena on nostaa omaa identiteettiä fiksusti ja filmaattisesti kuuluen joukkoon joka ei tunnusta puoluepoliittista väriä mutta keskustelee politiikasta. Ei vastusta mitään eikä kanna vastuuta mistään. En jaksanut perehtyä oikeastaan tämän enempää asiaan.

Ajattelin lukaista muutaman avauksen. Ensimmäinen oli vihersosialistinen aivopieru perussuomalaisesta talouspolitiikasta lukien Perussuomalaiset rp:n ohjelmasta liite, analysoiden sitä punaisin lasein ja päälleleimattuna idiotismin tarralla. Hyvin pitkästyttävä teksti.

Toinen avaus liikkeessä näytti kohdistuvan ihmisiin, henkilöihin mennen nimeltä mainiten tuttuun suuntaan. Oltiin taas kalastelemassa silakoita perussuomalaisten vesillä. Saalishan on laiha jos katiskassa on suuaukon lisäksi peräaukko. Se vuotaa eikä sillä ole pohjaa.

En oikeastaan jaksanut tämän enempää enkä menettäne mitään vaikka en jaksanutkaan. Olletikin seuraava aihe olisi ollut isis terroristien hyysääminen. No toki arveluni, yhden kommentin aiheesta nimittäin bongasin. Ja senkin että Australian jättimäiset maastopalot on sytyttänyt ilmastonmuutos.

Se siitä tasokkaasta keskustelusta.

Silakka liike tulee siihen kommunistisperäiseen cityvihreään poliittiseen aukkoon, jossa gallup ja isänmaallinen kansallinen ihminen on suurin vihollinen. Väkivaltainen keskustelu ei ole vihapuhetta vaan vihapuhepolitikointia.

Silakoiden elämässä kutu on mätitahnaa ja sähkö tulee töpselistä.

Kiitos kutsusta. En minä vielä niin sekaisin ole ettenkö ymmärtäisi poliittista liikettä poliittiseksi liikkeeksi, joka vastustaa mutta ei anna mitään.

tuomo