10. joulu, 2019

Politiikan tekemisen uusi kulttuuri

Olen seurannut tätä poliittista tonttuleikkiä varsin huvittuneena ja samalla enemmän ja vähemmän huolestuneena.

Keskusta kaatoi hallituksen koskapa henkilönä pääministeri Antti Rinne ei nauttinut kuuluisan "kepu pettää aina" porukan luottamusta. Kun tuli uusi päivä niin "kepu petti taas" ja varapuhemies Antti Rinne nauttikin luottamusta yllin kyllin. Minusta tuntuu, että tässä kaverin palkkapussi huolestutti vähintäänkin yhtä paljon kuin se, että oltaisiin oltu edes jollakin tasolla linjakkaita.

Kun ministeri Pekka Haavisto puhuu puuta heinää ja selittää milloin mitäkin niin häneen ei kohdistu minkäälaista luottamuspulaa. Kun ministeri Ohisalo puoluetoverina selittää, että Al-Holin naisia ja lapsia autetaan kaikkien lain ja sopimusten mukaisesti niin minun mieleeni tulee, että meitä taas pidetään tyhminä ja tarkoituksellisesti kierretään asian ydintä.

Kukaan ei ole edes yrittänyt epäillä laillisuutta vaan kysymys on Haavistonkin kohdalla siitä, että hän ihan suomeksi sanottuna puhuu muunneltua totuutta ja vieläpä ihan tahallisesti. Saman tekee Ohisalo tietoisesti. Kenelle kaikille on puhunut niin ainakin meille suomalaisille ja ymmärtääkseni myös eduskunnalle.

Perussuomalaisten synti on vaatia ministeriltä ja ministereiltä luotettavuutta. Haavisto ei ole ollenkaan luotettava ja tämä soppa ministeriössä on se asian ydin eikä se toimitaanko lakien, asetusten ja sopimusten mukaan. Sekin on hieman kyseenalaista.

Kun Haavisto väitti tasavallan presidentin tienneen hänen tekemisistään ja itse Niinistö sanoo että en tiennyt niin siinä on se ns villakoiran ydin. Jompi kumpi puhuu muunneltua totuutta. Minun on helppo arvata kumpi.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on muuttunut todelliseksi sirkusteluksi.

Mitään muuta ratkaisua ei ole kuin hajottaa eduskunta ja uudet vaalit. Parantaako se mitään niin ainakin kansan ääntä on sen jälkeen kuultava kun perusuomalaisilla on melkein 50%:n kannatus.

tuomo