20. marras, 2019

Oikeus mielipiteeseen kuuluu kaikille ja melkein kaikesta

Perussuomalaiset nostavat poliittisen nousunsa ja retoriikkansa myötä suomalaiseen yhteiskuntaan keskusteltavaksi asioita ja ilmiöitä aivan uudelta tasolta. Kun Halla-aho sanoo, että miten me voisimme taata kaikille turvallisen elämän kaikkialla. Jokainen tietää vastauksen, ei tietenkään mitenkään. Tähän samaan kysymykseen voi toki vastata myös niin, että meidän tulee estää kenenkään joutumasta kuolemaan. Aivan itsestään selviä vastauksia. Tottakai suomalaiseen elämänmuotoon kuuluu suojella kaikkia ihmisiä ja auttaa heitä hyvään elämään.

Se mikä hämmästyttää, että kaikki nämä asiat mistä isossa poliittisessa kuvassa puhutaan lähtee siitä, että pahaa ei saa sanoa pahaksi eikä hyvää hyväksi. Ei saa hämmästellä eikä saa olla jotain mieltä. Päivi Räsänen on heitetty roviolle suvaitsevaiston ja vihevasemmistolaisen ideologisen hassispilven saattelemana koska hänellä on jämäkkä usko asiaansa. Tuomitseeko hän joitakin ihmisiä. En minä sellaista ole havainnut. Sen sijaan asioita joihin hän hakee vastauksen Raamatusta, hän tuomitsee mennen ja tullen. Ja vielä Raamatun tekstejä lukien niitä samoja joista minä lukemalla en läheskään aina löydä samoja tuntemuksia enkä sellaista opetusta kuin minulle kerrotaan. Kun olen eri mieltä kylvän vihaa ja ilmeistä katkeruutta ympäristööni ja seurakuntaani.

En satavarmasti kylvä. En mitään vihaa mihinkään enkä ole hajottamassa mitään vaan yritän kertoa, että tämä sananvapaus, ajattelemisen vapaus koskee myös henkisiä ja hengellisiä päätelmiä ja arvoja. Ei sillä ketään loukata jos on eri mieltä. Ei tämä maailma ja Jumala ole tässä maailmassa sitä varten, että Hän synnyttäisi ristiriitoja. Kyseenalaistaa kyllä kaikenlaista tässä maailmassa mutta ei vahingoksemme vaan avataksemme silmiämme.

Ei uskonyhteisön tehtävä voi olla tuomitseminen taikka toisen kiroaminen. Ei se voi olla sellaista huolehtimista jossa olla huolissaan toisesta. Ei. Kun minut Jumala herätti elämään hyvän elämän, näki Hän minussa mahdollisuuden, ei vikoja. Hän kannatteli ja talutti eteenpäin. Hän vei kaikkien mahdollisten manalan porttien läpi näyttääkseen mikä minulle on parasta. Saan sanoa sen vapaasti ja rohkeasti ääneen mitä hämmästelen ja mistä olen kokonaan eri mieltä.

Sanottakoon se nyt tässä, että ei meistä ihmisistä tittelit ja oppiarvot tee toinen toistamme kummempia. Elämä on meille sama eli pitää yrittää tässä ajassa pysyä hengissä. Siihen me tarvitsemme monia meistä riippumattomia tekijöitä. Saamme sanoa niistä mielipiteemme jos meitä tympäsee taikka jurppii jokin asia.

Olen eniten hämmästellyt sitä, kuinka ”uskovien” keskuudessa omitaan asioita itselleen. Ei niin, että sallittaisiin toisten ja muiden tarkastella asioita toisesta tulokulmasta. Kuppikuntaistetaan asiat väittäen niitä Raamatun opetuksiksi. Otan esimerkin omasta herätysliiketaustastani. Kun Sley sai jostakin viisaan aivoituksen Raamatun muutamasta jakeesta naisen sopimattomuudesta papiksi niin siinä ei ollut mitään sen kummallisempaa ”pyhäähenkeä” vaan ihan puhtaasti yhdityksen päätös omasta linjastaan. Mielipiteen jokainen perustella vaikka Raamatulla mutta päätökset tekee ihminen. Onko siinä Pyhän Hengen johdatusta niin saattaapa olla taikka sitten ei.

Ihan yksinkertaisesti kun seuraan kirkon tilaa niin seuraan sen julkisuuskuvaa. Jos hallintohenkilö, luottamushenkilö, tehtailee kymmeniä tutkintapyyntöjä ja tutkii itse ja penkoo piispan tekemisiä vuosikaudet niin pitäisikö tämä olla näkemättä tyhmänä touhuna. Ei se kirkosta kovin vakuuttavaa kuvaa anna Pyhän Hengen yhteisönä. Kun seurakuntalainen kertoo eroavansa kirkosta Pride kirkon antaman Pride tuen takia niin sekin on merkki kaikesta muusta kuin Pyhän Hengen totaalisesta ja täydellisestä yhteisöstä.

Kirkko on vain tavallisten ihmisten luoma yhteisö. Kristuksen kirkoksi se muuttuu silloin kun sen jäsenet ja seurakuntalaiset, jokainen, siis jokainen, saavat vapaasti sanoa uskontunnustuksensa tietäen, että uskoni on minun ja Jumalani välinen asia. Minulla taakkani ja painolastini mutta julmetusti ilonpäiviä tiedossa vaikka toiselle sen toivon ylläpitäminen voisikin olla ihan jotain muuta. Helvettiin tuomitulle vahingotekijällekin aurinko paistaa ja armo riittää ja Kristuksen on ottanut omakseen.

Entä sitten tämä keskustelu kirkosta. Kenelle se kuuluu. Kaikille, siis ihan kaikille ja sitä on kyettävä kuuntelemaan kiihkotta ja siihen on käytävä kiihkottomasti mutta lujasti asiaansa perustellen. Joskus perusteet pitävät, joskus eivät. Kristinuskon ja kirkon perusta jos pitää ihan loppuun asti niin ateistin, uskonnottoman ja ismittömämmän on kyettävä aikamoiseen tekoon kaataakseen Ristin keskteltä Golgatan mäkeä.

Se mikä tässä on hyvää, että Raamattu on kirjana inhimillisesti ehkä eniten virheellinen mitä minä olen lukenut. Kun Pietari kolmesti kielsi ”jumalansa” niin hän teki kaikille mahdolliseksi epäillä kaikkea. Se teko oli ehkä yksi Raamatun historian merkittävimpiä ja inhimillisti uskon mahdolliseksi. Siinä annettiin ihmiskunnalle toivo ja tulevaisuus. Kristus on evankeliumin armon tuoja. Pietarin ja ihmisen päätelmät ja päätökset ovat sen rinnalla valuvaa hiekkaa.

Kun teologi en ole enkä mikään kirkonmies enempää kuin että seurakuntia ja seurakuntaani palvelen ilolla ja vapaasti Kristuksen kädestä kiinni pitäen. Pähkäilen asioita myös kirkosta kuin kuka tahansa.

Meidän suvun hengellisyys ja minun kiteytyy virteen 343 ”Voisinpa Jeesuksestani”

Isän haltuun

tuomo