31. heinä, 2019

Sipilä - Bernerin "paskalakien" suo

Taksilaki on "paskalaki" vaikka ei ihan Paula Lehtomäen tekeleeseen kykenekään. Siinähän sonta lapioidaan euroiksi etuottoisesti mutta taksi jää tulematta kokonaan.

Viime hallituskauden aikaansaannosten arkkitehdeistä enemmistö lymyää piilossa ja Petteri Orpo on puolueessaan vastatuulessa. Anne Berner vaihto taas kerran "isänmaata" kun "uusi isänmaallinen raha" kutsui lompakkoon tilkettä höyläämään kruunujen muodossa.

Keskusta-Kokoomus-Siniset "diktatuurin" kokoelma epäonnistuneita lakeja, asetuksia ja päätöksiä on lähes päättymätön suo korjattavaksi. Kannattaisi ehkä toteuttaa se alokkaan konsti, mitä tuota vanhoja korjailemaan, parempi tehdä kokonaan uusia.

Taksilaissa näkyy koko viime hallituskauden johtamisongelma. "Diktatuuri" johti keskustelemattomuuteen eikä päätöksillä ollut niitä koskevien ihmisten eli suomalaisten tukea eikä hyväksyntää. Anne Berner, Juha Sipilän tuella runnoi lakeja ja muutoksia omaksi ja kavereidensä businessaeduiksi häikäilemättömästi. Jopa meidän verovaroin tehdyt tiet ja kuljetusinfra meinattiin kaapata busineksen haltuun, niin että verovaroin maksettaisiin käytöstä vuokraa ja myös toki samalla kustannettaisiin yritysten johtajille ja omistajille hyvät edut.

Kuulin eilen Esko Ahon suulla, että ihmiset vastustavat muutosta. Eivät vastusta vaan huonoa muutosta joka johtaa palvelujen ja elämän alasajoon juuri siitä omalta paikaltaan. On turha keskustalainen mantra ja hokema, että panimme Suomen talouden kuntoon, jos terveydenhoitojärjestelmässä potilas joutuu hukkaan ja vanhuspalveluissa yksityistäminen on johtanut järjestelmän äärimmäisiin ihnimillisiin kotettelemuksiin. Yksityinen kotitalous velkaantuu huimaa vauhtia ja köyhyys lisääntyy jopa periytyen.

Muutos on äärimmäinen ongelma, kun katsoo sitä jakaranda jakkaralta Helsingin Merihaassa. Maaseudulla tämä sietämätön tietämättömyys johtaa elämän päättymiseen. Ei se että elämästä tehdään kurjaa ole kovin tavoiteltavaa ja vielä vähemmän sillä on hyvää saatavissa aikaan.

Vaalivoiton antamalla mandaatilla nykyinen pääministerivetoinen hallintojärjestelmä johtaa nykyisen kaltaiseen parlamentin diktatuuriin.

Se ei ole demokratian eikä kansanvallan tarkoitus, koskapa sen seuraus on pääomavaltainen etupiiriajattelu, jossa ihminen ja hänen palvelutarpeensa, joita verovaroin ylläpidetään, korvataan taloudellisilla intresseillä, resursseilla ja rahalla. Instituutiot, hallinto, järjestelmä ja valta nauttii valtiovallan erityissuojelua suomalaisen ihmisen sijaan.

Näin syntyy lakeja eduskunnassa "parlamentin diktatuurin" pakottamana tiettyjen intressipiirien tarpeeseen, joka taas ruokkii korruptiota ja parlamentin ulkopuolista valtaa. Kansanvaltainen järjestelmä kaatuu tällä menolla. Unkarista kuulunut Suomen järjestelmän arvostelu osui oikeaan ja jopa kohteeseensa. Teija Tiilikaisella onkin syynsä avata sanainen arkkunsa. Järjestelmä lahoaa aina "alahirsistä" käsin eikä keisari huomaa vaatteiden puuttumista.

Kun sanotaan, että pitää ottaa opiksi niin se tarkoittaa parlamentarismin, demokratian sekä yhteisvastuun ja asiakas- eli kansalaislähtöisen toiminnan sekä päämäärän ehdotonta kunnioittamista.

tuomo