6. maalis, 2019

Sipilän hallituksen uusi parlamentarismi

Tämä Sipilän hallituskausi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Hallintotapa jota Keskusta rp:ssa ja hallituksessa on noudatettu on pääministeri alisteista, joka ei salli keskustelua eikä liioin sillä saa olla vaihtoehtoja. Olen nimittänyt tätä parlamentin diktatuuriksi.

Sitähän se oikeasti toki onkin mutta sen lisäksi Sipilä ja tämä hallitus on tullut lisänneeksi johtajien valtaa aivan poskettomasti. Miten tämä alkaakin muistutta kaikkea totalitarismin pahinta muotoa mitä voi olla olemassa. 

Siinä alisteisina toimivat alaiset ja toistavat johtajansa määrittämiä mantroja. Asiantuntijoita ei voi kuulla vapaasti vaan valikoidusti ja johtaja vetoaa näkemäänsä tiedotteeseen jota ei ole olemassakaan ja hänelle on joku jostakin soittanut ja kertonut jotakin jota hän käyttää perusteena toimia oman mantransa ja päämääränsä tukena. Kukaan ei koskaan voi todistaa mitään muuta kuin kuunnella johtajaansa.

Eduskunnan valta on tällaisessa diktatuurissa täysin epäolellista ja näennäisdemokraattisesti jopa vähemmistö hallituksella voi vaientaa eduskunnan keskustelun. Käytetään keinoja jotka ovat äärimmäisiä Suomen kaltaisessa demokratiassa. 

Tahtomattaan eduskunnan on hyväksyttävä eduskunnan puhemiehen vallan lisääntyminen tavalla, joka tukee diktatuuria ja totalitarismia mutta ei kansanvaltaa. Eduskuntaan tuodaan keskeneräisiä, huonosti valmisteltuja lakeja ja valiokunnat työstävät hiki hatussa tekstejä lähetettyjen kirjeiden ja twiittien pohjalta. Timo Soinia lainatakseni tämä hallintotapa edellyttää rivien välistä lukemista. Soinihan ilmoitti uteluihin eu-ehdokkuudestaan että lukekaa rivien välistä.

Hallituksen osalta se on ollut miltei pakollinen taito. Meille on ajettu mm taksilaki, jota ei testattu missään vaan nyt on huomattu, että mikään perustelu ei pitänyt paikkaansa millä tätä lakia ajettiin. Tyypillisesti tämän hallituksen diktatuuriin kuuluu, että yksi ministeri on saanut pakkomielteen yksityisestä parantamassa palvelua ja se ajetaan laiksi.

Tiedustelulaitkohan ne nyt olivat jotka twiiteillä pysäytettiin ja palautettiin uuteen valmisteluun. Maakuntasotea ajetaan äänestykseen vaikka minkälaisilla vippaskonsteilla. Jätetään asioita tekemättä, perustulakia ei millään haluta kunnoittaa.

Mitä tämä huono valmistelu ja kiire on saanut aikaan niin puhemiehen valta ja vastuu on lisääntynyt järkyttävän suureksi. Maakuntasoten perustuslaillisuuskin jää mitä ilmeisimmin hänen harteilleen. Hänen päätöksestään riippuu onko mietintö kierjoitettu niin, että eduskunta voi sen varmuudella päättää ilman perustulaillisia ongelmia. Jos pienikin epäilys on ongelmista niin tämä prosessi on palautettava uuteen valmisteluun.

Olemme luisuneet kauaksi pois parlamentarismin alkuperäisestä ajatuksesta jossa ajatellaan, että kansaa edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. OIkeasti tämän päivän parlamentarismi on enemmistöhallituksen puoluejohtajien konklaavi ja sen tekemien päätösten ja laillisuuden vartijana toimii pieni mutta pippurinen puhemiesneuvosto.

Suomalaisessa uusdemokratiassa perussuomalaiset sysätään syrjään päätöksenteosta eikä heitä tarvitse kunnioittaa millään tavalla äänestimmepä miten tahansa. Yksi eduskuntavaalien kysymyksistä näyttää olevan, että voitteko olla samassa hallituksessa persujen kanssa.

Totalitarismissa tällaisten epämiellyttävien kasvavien liikkeiden johtajat vangitaan ja liike julistetaan laittomaksi. Meillä edetään lievemmin eväin eli puheoikeutta parlamentissa rajoitetaan vaikkapa kyselytunnilla niin, että saavat kysellä julkisen lähetyksen jälkeen tyhjiltä seiniltä hankalat kysymyksensä, jotka sittemmin julistetaan populismiksi ja vihapuheeksi. Julkaisun ja ilmaisunvapautta rajoitetaan kaikissa medioissa ja somessa.

Onko tämä terve kehitys demokratian ja vapaan ilmaisun mahtimaassa Suomessa. Ei ole.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Mistä sen tiedän. No meitä eläkeläisiä muistetaan puheissa jälleen.

 

tuomo