8. marras, 2018

Piruparkana oikeahenkisten alttarilla

Olen kuullut, että Ouluun, Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen taloon on pesiytynyt erityinen henki. Epäilen, että samaa henkeä löytyy Rauhanyhdistyksistä kautta maan ja voipa se olla levinnyt maan rajojen ulkopuolellekin.

Ei siinä mitään, että henki saa aikaan riemunkiljahduksia mutta että se leviää ihmisten mukana, kun yhdistyksensä jäseninä evl-kirkon sisällä toimivat. Olen huolissani. Päästäkää nyt hyvänen aika jo irti ja antakaa meille muille syntisillekin mahdollisuus. Me väärähenkisinä uskovina katselemme vierestä autuutta, joka on imenyt jumalalliset voimat itseensä jakaen tuomoita meille syntisille, armo ei ole osamme. Voisimmehan me olla kateellisiakin mutta mitä vielä. Jäsenkirjoja ei väärähenkisille jaeta. Uskosta emme ole osattomia. Saammepahan olla saman tuomarin edessä synteinemme. Sitten joskus.

Vai onko niin, että tässä onkin käynyt päinvastoin. Pyhä Henki, kolmiyhteinen Jumala joka synnyttää uskon ihmisissä, ja ylläpitää sitä onkin väistänyt tätä toisenlaista jäsenkirjasidonnaista henkeä. En tiedä enkä tuomitse, ihmettelen vain. Olenpa kuullut, että kun jäsenkirjan luovuttaa pois niin Raamattu ei enää kerro uskovalle mitään. On se vahva jäsenkirja ja henki.

Miksi näitä pohdin taikka mietin niin siksi, että minulle sanottiin, että kun laulamme virttä rinnakkain jäsenkirja-autuas ja minä poloinen evankeelisena niin toisen laulussa puhuu Jumala mutta minun laulussani ehkä itse piru taikka vähintäänkin väärä henki.

Kuvittelin mielessäni tilanteen. Annan oikeauskoisten oikeahenkiselle papille ja muille pappiparoille saman puheen luettavaksi ja saarnaksi kuulijoilleen. Huomaisiko se viinalle haiseva syntinen, joka on kömpinyt kuulijaksi sen hengen eron puheesta. Sanoisiko hän kaikille olipa siunaava puhe ja lähtisi iloisena maailmaan julistamaan Kristusta. Vai veikö henki terän koko tekstistä.

No ei se tämä minun evankeelinenkaan liike ihan puhtain kauloin evankeliumiaan julista. Kaksilahkeisen kutsumuspappeus on jotain muuta kuin hamepäällä Jumalan elopellolle papiksi kutsuttu ja lähetetty. Jokaisella jäsenkirjalla on omat taakkansa.

Jäsenkirjalla ei jaeta elämän toivoa. Voipi olla, että se sammuttaa sen.

Sitäkin ihmettelen miksi nauttia palkkaa evl-kirkosta ja olla jäsen sellaisessa mikä on enimmäkseen väärähenkisiä täynnä. No eiköhän se ole päivänselvä, kelpaa se väärähenkistenkin raha.

Sitä vain ihmettelen, että kun laulan duettoa ”Mä laulelen nyt verestä” taikka soitan obligaaton ”Agnus deihin”, jonka laulaa rauhanyhdistysläinen ja samalta alttarilta naispappi lausuu synninpäästön niin mikä se minun väärähenkisen osa siinä ”näytelmässä” on.

Vai tarvitaanko joka paikkaan piruparka, jotta hurskaus saisi loistaa.

Kirjoitin tässä taannoin konsertistamme lehtijutun. Totesin, että laulamme perinteisiä hengellisiä lauluja julistaen armon evankeliumia ylistyksen, julistuksen ja rukousten virsissä. Juttuni jäi julkaisematta koskapa meitä oli sekä oikeassa hengessä olevia että väärähenkisiä. Kysyin julistammeko eri Kristusta? Vastaus jäi saamatta koskapa vastaaja katseli kengänkärkiä.

Meneillään ovat seurakuntavaalit. Minun kirkossani ei ole oikeita eikä vääriä uskovia, on vain uskovia, syntisiä, tapakristittyjä ja kyselijöitä jopa uteliaita. Minun kirkossani ei ole oikeita eikä vääriä pappeja on vain pappeja. Minun kirkossani kanttori julistaa Kristusta. Kirkonpalvelijat, seurakuntalaiset ja kaikki ovat samalla viivalla.

Oven avaa Isä – aina. Myös uskon oven.

Isän haltuun

tuomo