30. kesä, 2018

Nykyisenkaltaisten herätysliikkeiden aika on ohi

Kansankirkon suuri dilemma ovat herätysliikkeet.

Ilman Rauhanyhdistysläistä herätysliikettä kirkossa ei olisi enää mitään mikä sitä kannattelisi. Tällä hetkellä rauhanyhdistysläiset ja muut lestadiolaiset liitännäiset pitävät seurakuntien elämää yllä. He maksavat kiltisti kitisemättä veronsa ja ottavat niin halutessaan osaa kirkon hallintoon. Seurakuntien ja evl-kirkon kehitys ei heitä kiinnosta koskapa seurakuntaopin mukaisesti evl-seurakunta ei ole uskovien yhteisö vaan se on verovarojen kautta ylläpitävä sitä todellista uskovien yhteisöä eli rauhanyhdistysläistä yhdistystä seurakunnan sisällä, minkä he ovat säännöissään ja julistuksessaan uskovien yhteisöksi julistaneet. Jeesuksen nimessä ja veressä annetaan anteeksi ja peitellään pahoja tekoja. Auta armias jos joku uskaltaa väittää että liikkeen antamat anteeksiannot eivät riitä vaan laki tässä ajassa on myös laki rauhanyhdistysläisille.

Körttiset alkavat olla kirkossa todellinen riesa. Heille kelpaa kaikki. Jumalan Sanalla ei ole mitään merkitystä vaan sillä, että saadaan pitää kirkko hyppysissä, haetaan tukevia jalkoja maanpäällisen vallan kautta. Körttien kannalta parasta olisi jos kaikki se mikä valtionhallinnossa ja yhteiskuntapolitiikassa saadaan säädettyä vietäisiin suoraan kirkon opiksi ja hallinnolliseksi totuudeksi. Körttiväen suurin tehtävä onkin olla vallankahvassa ja ohjaajan paikalla. Virat ovat heidän hallussaan ja hallinto samoin. Virkavalinnoissa körttiset äänestävät vaikka vastoin lakia ja setuksia kunhan virkaan saadaan körtti.

Evankeelinen liike, johon minäkin kuulun, puolestaan pakotetaan olemaan kirkossa siksi, että ilman tätä napanuoraa se kaatuisi konkurssiin välittömästi. Suurin ongelma ei ole taloudellinen tässä konkurssissa vaan tällaista liikettä ei pystyyn nosteta, jos se nurin menee. Uusi evankeelisuus olisi enemmän Hedbergin näköinen kuin tämä autuaaksi itsensä julistaneiden pappismiesten yhteisö. Siinä liikkeessä varmaan edelleen laulettaisiin Siionin Kannelta mutta se olisi tiukasti kansankirkollinen. Me evankeeliset nimittäin olemme hyvin sallivaa väkeä toisin kuin nykyisin nämä vallanhimoiset johtajamme. Me emme sallisi Sanan vesittämistä ja se ei tarkoita vastausten hakemista väittäen, että Raamatussa sanotaan niin ja näin ja päälle otetaan jae sieltä ja toinen täältä. Nykyisin evankeliumi jätetään lukematta eikä lakikaan ole kovin kovassa kurssissa tässä liikkeessä. Raamatun lauseista rakennetaan kaikki sallittava ja kiellettävä. Naispappeuden määrittää Paavalin komento Tiitukselle ja Timoteukselle. Se on hyvä syy väittää vallanhimoisen miesjoukossa autuaaksi tekeväksi opiksi. Lakia voi aina kiertää ja evankeliumin voi jättää saarnaamatta. Autuaaksi nykyisin evankeelisessa liikkeessä tulee kun ei vain seiso naisen rinnalla, jolla on liperit kaulassa. Uusi evankeelinen liike olisi pappeuskysymyksestä vapaa reilusti ihmisten yhteisöksi tunnustautuva kansakirkollinen evankeelinen koti. Ei mitään sen kummempaa.

Herätyskristillinen Suomi voisi jo herätä oikeasti. Kirkko ja seurakunta on yhteisö myös meille herätyskristillisille. Meidän tulee julistaa Kristusta eikä johtokuntiemme tekemiä pykäliä.

tuomo