12. huhti, 2018

Kolme iloista porsasta ja vallan hedelmät

Katselin eilen hämmentynein mielin tätä "kolmen iloisen porsaan" hallituksen tiedotustilaisuutta, joka ilakoi saavutuksillaan. Tuli mieleeni ajatus, että nyt "porsastelette" sillä että panette Suomea kuntoon eli korjaatte tekemiänne päätöksiä ja typeryyksiä. Kyykyttämistyöllistämitilastojen vastapainoksi kyykytätte vähemmän. Tästä olitte sopineet. Toisessa päässä narua tarjoatte helpompia potkuja eli työntantajalle helppoa tapaa joustaa työvoimassa suhdanteiden mukaan. En minä tiedä oletteko miettineet mikä tässä on se viisastenkivi. Minä en löydä sitä mistään.

Emme me tavalliset ihmiset mitään pikkuamerikkaa tässä Venäjän naapurissa osana Pohjoismaista hyvinvointiyhteisöä tarvitse. Me tyydymme paljon vähempään. Ei meidän tarvitse kaikkia maailman ihmisiä pelastaa. 

Antakaa meidän elää ja tuntea olevamme arvokkaita ja toisaalta arvollisia sekä armollisia. Meillä on tapana viettää joulua ja pääsiäistä sekä laulaa suvivirttä. Aamuhartauskin seurakunnan avustamana on suomalaista elämää ja kulttuuria. Mitä sen on väliä jos muutama muualta tullut kokee asian vieraaksi taikka muutoin kristillisyyttä karttava pitkästyy. Me elämme tavallamme ja tänne saa sopeutua.

Emme me tarvitse amerikkalaista sotakoneistoa maaperällämme, emmekä yhtään sen enempää muitakaan joukkoja maassamme. Jos meillä ei ole vihollista niin meidän ei tarvitse mitään ketään vastaan puolustaakaan. Siinä yhtälössä rauhanomaiset ratkaisut ovat keskiössä eikä se, että olemme oikeassa seurassa.

Me unelmoimme siitä, että voisimme asua kotonamme. Niillä juurilla ja siinä kulttuurissa jonka olemme kokeneet omaksemme. Emme me sitä kaipaa, että myisimme kotimme, kotikontumme ja juuremme. Meille tärkeät ovat juuremme kotiseutuun, sen elämään ja tähän yhteisöön jossa elämme.

Te "kolmen porsaan kopla" näytätte ensiksi hajoittavan ja sitten harsivan kasaan sitä mitä harsittavissa vielä on. Kun teitä ei kiinnosta ihmiset niin te laskette euroja, säästöjä ja tuloja. Eniten säästöä syntyy siitä, että meillä ei ole ainuttakaan vanhusta, sairasta eikä etenkään eläkeläistä. Työttömien osalta rimpuilette omaa etuanne tavoitellen siksi, että jos voitte esittää teille positiivisia lukuja, niin hymyilette leveästi. Me teimme sen. Ei sillä niin väliä tuleeko muutamalla lisäeurolla mitään muuta kuin harmia sen saajalle. Säästö ja leikkaukset on teille tapa ansaita rahaa ja maallista mainetta mutta valtanne kohteeksi joutuneelle se on siirtymistä kerjäläiskastiin. Köyhyyteen ja kurjuuteen, elämän toivottomuuteen. Työvoima on parasta silloin kun se ei maksa mitään, ajattelette. Todellisuudessa se on tie toivottomuuteen. 

Teille suuri ongelma tuntuu olevan, ettei työvoima suostu liikkumaan. Te harmittelette, että maaseudun asuntojen hinnat ovat alhaalla ja me joudumme myymään kotimme halvalla. Miksi minun kotini pitäisi myydä. Mitä jos yhteiskunta rakentuisikin tasa-arvolle ja oikeudelle valita elämänsä juuret ja suunta. Mitä jos meillä olisikin oikeasti lääkäri minua varten, eikä valtiontalouden pelastajana. Mitäpä jos työ ja siitä saatu palkka oikeasti elättäisikin minut eikä se olisikaan osa yrityksen tapaa joustaa ja tehdä tulosta. 

Olen miettinyt viime aikoina paljon, että mitä tämä hallitus oikeasti tekee. Päätelmäni on, että se rakentaa uutta hallintoa joka paikkaan. Sille ei ole väliä tuleeko tiet aurattua, onko niillä mahdollista ajaa. Tuleeko sähköä "töpselistä" ja pääseekö lääkäriin.

Kun seitsemän tilan maidot kaadetaan maahan siksi, että maitoauto ei huonosti hoidettujen teiden takia päässyt tiloille sitä ajoissa noutamaan niin se ei ole teille ongelma vaan se, että kuka näitä teitä omistaa ja hallinnoi. Maitotilalliselle menetetty työ tarkoittaa leivän puuttumista pöydästä. 

Ei meitä kiinnosta olemmeko me oikeassa seurassa. Meitä kiinnosta se, että voisimme elää ja tulla toimeen kotonamme taikka siellä missä läheisemme ja meidän elämä on parasta elää.

Siis oikeasti. Mitäpä jos ihmisen arki ja elämä olisikin tärkeintä. Ei se kenen on valta ja kuka heidät "omistaa".

tuomo