10. huhti, 2018

Yhteiskuntapoliittinen ydin ei ole tuloslaskelmassa eikä taseessa

Tämän tiistaiaamun 10.4. Keskipohjanmaassa oli lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan painavaa asiaa. Tätä ei voi sivuuttaa yksikään vallanpitäjä taikka päättäjä olankohautuksella taikka jos niin tekee on ihan väärällä paikalla.

Olen tästä aiheesta kirjoittanut kymmeniä juttuja ja linkannut hallituksen tekemiä päätöksiä. Olen saanut kuraa niskaan todella paljon, uhkauksia ja pelottelua sähköpostiini ja tekstiviestein. Mutta en vaikene, en koskaan näistä aiheista, joissa poljettua poljetaan ja äänivallatonta kohdellaan kaltoin.

Tämä maa on mennyt jo pidemmän aikaa huonompaan suuntaan ihmisen elää ja asua. Meillä perhe ja ihminen ei ole keskiössä politiikanteossa. Meillä kiihtyvään tahtiin säädetään "suvaitsevaisuuslakeja", katsomatta ihmistä lain takaa. Muutetaan ihmisten käsitystä itsestään lainsäädännöllä. Ei anneta kasvaa ja kokea ihmisenä sitä mikä ja kuka minä olen. Perhe ei ole enää yhteiskunnan ydin vaan minä-keskeinen suvaitsevaisuus, jossa maailmaa syleilevät arvot ovat tärkeimmät. Rakkauden käsite on kirjoitettu lakiin uudella tavalla ja sotkettu kristillinen rakkaus ihmisten halailun kaltaiseksi pikkusieluisuudeksi.

Hallinto koetaan tärkeäksi. Ymmärrän kyllä miksi. Samat sedät ja tädit jakavat yhteistä yhteiskunnallista hyvää siirtämällä pääomia haluamallaan tavalla.

Tuijotetaan sitä miten meidän tase ja tuloslaskelma valtiontasolla menee. Se ei ole politiikkaa, eikä yhteiskuntavastuun kantamista vaan puhdasta matematiikkaa. Kun yhteiskunnan hyvinvointia katsotaan tilastoista, tuloslaskelmasta taikka bruttokansantuotteen kasvusta niin on päivän selvää, että ihminen ja ihmisten tarpeet siinä unohtuu.

Meillä surraan sitä, että ihmiset eivät voi jättää kotiseutuaan, sukulaisiaan ja juuriaan riittävän helposti sen sijaan, että pidettäisiin huolta, ettei meillä ole juurettomia ihmisiä. Ei sillä ole mitään väliä onko myytävän talon hinta kohdillaan vaan sillä on, että ihmisten on hyvä olla, elää ja asua.

Tämä Tuomas Kurttilan kirjoitus kertoo osamattomasta hallituspolitiikasta. Eurot ja "mitä meistä ajatellaan eu:ssa" politiikka johtaa äärimmäisiin ilmiöihin ja yhteiskunnan hajoamiseen, pirstaloitumiseen.
 
Meidän taantumamme on luotu pysyväksi kultturelliseksi hävitykseksi. Mikäli muutosta ei tehdä nopeasti niin tulevien sukupolvien tie tulee olemaan Suomen ja suomalaisen kristillisen yhteiskunta-ajattelun, kulttuurin, pyyhkiminen pois Pohjoismaiselta yhteiskuntavastuun kartalta.

Kun samaisessa Keskipohjanmaassa Kari Urpilainen kirjoittaa Kokkolan menettävän 10 miljoonaa hallituksen toimin, niin sen lukija helposti ymmärtää, kun puhutaan euroista. 

Kun "menettää" 10% suomalaisista lapsista köyhyyden seurauksena niin se ei olekaan enää konkreettista vaan pitää nähdä enemmän. Poliitikon ja valtaapitävän on tähän kyettävä.

Valitettavasti Juha Sipilä ja Petteri Orpo ”hillotolppajoukkioineen” eivät ole tähän kykeneviä. Ovat sen osoittaneet teoillaan. Muutoksen on tapahduttava nyt ja tässä. Parasta olisi jos ymmärtäisivät väistyä.

Olen erittäin pettynyt tämän hallituksen aikaansaannoksiin.

tuomo