16. helmi, 2018

Kylmä kirkon saarna keskellä kylää

Kannuksen seurakunnan kirkkoherra ja Kokkolan lääninrovasti Erkki Huukia kiitän ansiokkaasta selvityksestä Lestijoki-lehdessä koskien kylmää kirkkoa keskellä kylää ja henkilöstöstä johtuvia haasteita.

En ole urkurakentaja enkä harrastajaa kummempi urkuri mutta kirkkomusiikin suurkuluttaja, viulisti ja viulunsoiton opettaja. Toimin nimettynä asiantuntijana Ylivieskan urkutoimikunnassa, joka vastaa urkujen että muiden soitinten asianmukaisesta hankinnasta Ylivieskan uuteen kirkkoon.
Urkurakentamisen ammattilainen, Oulun konservatorion urkujen soiton lehtori Christian Ahlskog toimii toimikunnassamme mentorina ja on hyvä ystäväni. Hän on useiden Pohjois-Suomen ja Keski-Pohjanmaan urkuprojektien vastuullinen asiantuntija.
Toimikunnan jäsenenä olen joutunut perehtymään urkurakentamiseen ja sen saloihin perinpohjin. Myös siihen miten urkuja tulisi huoltaa ja ylläpitää toimiakseen moitteettomasti ja ollakseen aina soittovalmiina.

On päivän selvä asia että kukaan vähänkään asiaan enemmän perehtynyt ei kehota urkuja säilömään pakkaseen. Kukaan ei tiedä miten soittimen pakkasessa oikeasti käy. Akustinen soitin lämpötilan ja kosteuden vaihteluissa aina kärsii. Pakkanen on yhtä paha kuin ylilämpö ja kuivuus taikka liika kosteus.

Mitä taas tulee rakennukseen niin olen keskustellut tietoa kirkkorakentamisesta hankkiakseni myös kirkkohallituksen yliarkkitehdin Antti Pihkalan kanssa jonkin verran. Hän antaa seurakunnille kirkkohallituksen puolesta neuvoja ja ohjeita kirkkojen, urkujen mm ja muidenkin kirkon kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden osalta.

Häneltä saamamme ohje on aina nähdä vaara radikaalimuutoksessa. Kirkon jäädyttäminen ja urkujen jäädyttäminen on radikaalimuutos, jonka lopputulosta ei tiedä kukaan.

Suomessa on muutamia ns kylmiä kesäkirkkoja. Ne ovat hyvin siihen sopivia ja suunniteltuja. Se on aivan eri asia kuin seurakuntaelämän keskuksena ympärivuotisesti palveleva kirkko.

Erkki Huukin mainitsema Kerimäen kirkko on tehty kylmäksi kirkoksi ja siihen liittyy lämmin ns talvikirkko samassa kompleksissa. Kesäkirkossa pidetään jumalanpalvelus jouluaamuna perinteitä noudattaen turkit ja karvakintaat asusteina.
Urut on rakennettu nimenomaan sään vaihtelut kestäviksi. Ilmalaatikot ovat Bror Axel Thulen patentoimia äänikertakanavalaatikoita, joiden suunnittelussa kestävyys ilmanvaihdoksia vastaan ja ilmankulun luotettavuus ja tasaisuus olivat etusijalla. Laatikot toimivat mekaanisesti.
Heinrichs urut Kannuksen kirkossa eivät ole mitenkään tähän pakastustarkoitukseen erityisesti rakennetut.

Urut menettävät takuulla vireensä pakastettaessa. Palautuvatko niin tuskinpa vain. Vaara on olemassa lämmityksen rajuudessa ja toisaalta pakastuksessa. Hyvin monista elementeistä tehty akustinen soitin joutuu nahan kuivumiselle, kovettumiselle, puuosien, ilmalaatikoiden, metalliosien, tinalyijypillien ym monien muiden osalta monenmoisiin muutoksiin. Tulee ilmavuotoja ja kaikkein pahin on ns tupajumin pesiytyminen puuosiin sekä suuri vaara tinaruton syntyyn, jolloin tinapillit tulevat pieniä reikiä täyteen ja ovat pilalla. Sähköpneumaattinen soitin on sähkövikaherkkä erityisesti pakastettaessa.

Kun Ylivieskassa siirryttiin kirkon osalta lähes tasalämpöiseen kirkkoon niin jatkuvat urkuremontit harvenivat. Säästö oli huomattava. Kirkko meillä ei koskaan ollut kylmä vaan peruslämmössään.

Kirkkorakennuksen osalta Antti Pihkala totesi, että suurin vaara homeen ohella on kylmissä kirkoissa jumi eli tupajumi. Radikaaleihin muutoksiin ei pitäisi mennä ilman perusteellista vaikutusarviota käytetyistä maaleista, eristeistä, taulujen ja muiden esineiden koostumuksesta jne. Maasta tuleva kosteus on pilannut monta hirsirakennusta kylmänä ollessaan. Tunkkaisuus on merkki vaarasta.

Radikaalimuutoksin saatetaan koko Kannuksen 200 vuotias kirkko vaaraan ja sen arvokas soitin ja muu irtaimisto todella suureen vaaraan näin pitkässä pakastuksessa. Käyttöönotto pitäisi olla todella pitkällinen ja hidas lämmittäminen. Nopeissa lämmönmuutoksissa syntyy aina suurimmat vahingot.

Mitä tulee henkilöstön vaihtuvuuteen, työssä viihtymiseen niin Erkki Huukin selvitys ei vakuuta. Talouspäällikköä ei tuntunut löytyvän vaikka hän nyt varavalinnan seurauksena voikin todeta kyseisen henkilön olleen jo pitkään seurakunnan talouden vastaavana.

Viime keväänä valitun kanssa olen viettänyt lapsuudesta saakka päivän jos toisenkin, lähinaapureina kun elettiin. Hänen äitinsä asuu edelleen Lohtajalla. Viimeisimmän keskustelun olen käynyt vastikään, enkä suinkaan Kannuksen seurakunnan talouspäällikkyyteen liittyen. Toki tiedän tasan tarkkaan ne syyt miksi perunatilan omistajuuden perinyt vaimo Lohtajan Alaviirteeltä ja hän eivät jääneet Kannukseen.

Olen silmäillyt joskus aiemminkin seurakuntien tilinpäätöksiä ja talouslukuja. Kannuksen seurakunnan verotulokertymä on huolestuttavasti laskusuunnassa. Siitä ei pääse mihinkään. Taloutta on paikattu metsänmyynnillä, jota yleisesti seurakunnissa käytetään vain rakennushankkeissa ja korjausta vaativissa kohteissa. Käyttöpääoman seurakunta saa verotuloistaan. Onko se hyvä, että veroprosentti on alhainen onkin hyvin monitahoinen kysymys.

Mitä taas lähetystyöhön ja rippikouluihin tulee niin minulle riittää se mitä seurakuntalaiset niistä ajattelevat ja mitä ovat mieltä. En ole kuullut kovin paljon positiivista vaan ihan päinvastaista. Yhteiskunnassa puhutaan eriarvoistavasta kehityksestä kielteiseen sävyyn. Sitä esimerkkiä älköön seurakunta ottako. Eri järjestöt pitäkööt rippikoulunsa haluamallaan tavalla.

 

Miksi ylipäätään tästä mitään kirjoitan niin siksi, että minusta Kannuksen seurakunta jäädytetyllä pimeällä kirkollaan viestittää jotain todella arvotonta. Se hehkuu sille ”tapakristitylle”, joka tuon rakennuksen ohi ajaa kylmyttään ja kutsumattomuuttaan. 

Kotikirkko hyvin hoidettuna olemassaolollaan pitää paremman saarnan kuin pahainen puhuja. Saarna saarnataan ohikulkevalle suurimmalle syntiselle, kaikkein surkeimmalle armon kerjäläiselle minun, kirkkoherran taikka muuten kirkossaan ja seurakunnassaan kovasti hurskaaksi tuntevan tietämättä. Sen saarnan puute havaitaan silloin kun sitä kirkkoa ei ole. Hurskaimmat näkevät elämänsä palasina ja se syntinen tapakristitty menettää viimeisen tunnistamansa siteen seurakuntaansa.

Nyt Kannuksen seurakkunnassa keskustellaan paljon muusta kuin evankeliumista. Keitä varten tuo kirkko tuossa seisoo kylmyyttään. Kylmä ja pimeä ristikirkko saarnaa meille välinpitämättömyyttä toinen toisistamme. Poissa on evankeliumin armollinen viesti. Poissa ovat konsertit ja perhetapahtumien ”tapakristillinen” jumalanpalvelus, virren harras rukous, julistus ja ylistys perinteikkäässä kotikirkossa Joulun ja Pääsiäisen väliltä. Jos tätä halutaan niin kannattaa laittaa kirkko pakkaseen.

Kannuksen siunauskappelissa lepäävät ruumiit viimeistä maanpäällistä aikaansa odottaen kirkollista siunausta matkalleen. Kirkkoa siitä ei seurakuntalaisten, niiden ”vähemmän hurskaiden” mieliin tule, eikä se kirkko tehdyin päätöksin ole. 

Näissä mietteissä kaikkea hyvää keskusteluun osallistuneena ja sen osaltaan näin päättävänä toivottaen

tuomo