1. helmi, 2018

Poliittinen sysimusta kausi lähestyy loppuaan

Pitääpä se minunkin pistää lusikkani tähän keskusta-kokoomuslaiseen Suomi-soppaan.

Kun Juha Sipilä valittiin Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi, niin puolueessa alkoi uudistuminen, joka ei ole poliittista saatikka aatteellista uudistumista. Tehtiin vallankäytöllinen vallan- ja hallinnon kaappaus. Puolue siirtyi piirun verran parlamentaarisen diktatuurin suuntaan. Johtaja ei ole edessä eikä takana vaan itsevaltias.

Suomen Keskusta rp:n eduskuntavaalien voitto hankittiin Hamlet-maisin konstein. Ollako vai eikö olla kas siinä pulma. Valittiin se pulma ja sen takuumieheksi paljon ihan rehellistä populismia. Puheenjohtaja lupasi paljon, käänteli lappuja vaali-innossaan kansan mieliksi ja sille mieluisasti. Tuli äänivyöry ja sillä hankittu valta käänsi takit ja teki keskustalaisista äänettömiä alamaisia ja suomalaisista, etenkin maaseudun asukkaista tehtiin numeroita eurojen jonoon.

Minulla on sisäpiiritietona, että keskustaväki, se joka on vielä hengissä, äänesti hallitusyhteistyökuvioista. Yleisestihän on tiedossa, että Keskusta rp:n jäsenrekisterissä palloilevat myös kuolleet ja lapsilta ei mitään kysytä. Paavo Väyrysen kaksoispuoluejäsenyys lienee lähinnä vitsi mutta totta. Hänestä on tullut kepulaisen puoluerekisterin suuri paha ja kaiken kattava selitys milloin millekin ongelmalle.

Mistä äänestettiin, niin punamultayhteistyöstä ja kokoomusvetoisesta oikeistopopulistisesta hallituksesta. Punamulta hävisi. Sipilä voi kääntää kerralla takkinsa ja unohtaa kaikki vaalivoiton populistiset lupauksensa. Hän oli diktaattori ja SOS-hallitus rakentui kokoomuslaisen talouspoliittisen ohjelman, ja silloisen perussuomalaisen maahanmuuttopolitiikan varaan. Toki siitä tuli sittemmin rasite, joka ratkaistiin taas lähes julkisella "kassakaappisopimuksella". Lenneltiin ilmassa ja naurettiin sittemmin vaalivoittaja Niinistön haaveille ja toiveille.

SOS-sopimuksen jälkeen lähti kannatus, ja elävistä jäsenistä, keskustalaisista kaikki ne, jotka kantoivat alkiolaista paitaa ja perintöä. He näkivät ettei keisarilla ole vaatteita. 

Sipilä ja Kokoomus sekä Soinilainen perussuomalaisuus, sittemmin siniseksi kuristunut hillopaaluporukka, teki isänmaallisen palveluksen ja Paavo Väyrynen sai virallisesti omakseen Alkion perinnön ja keskustalaisen aatteen. Syntyi poliittiseen keskustaan oikeasti ja aidosti maaseutua, kritillistä maalaisliitolais-alkiolaista perintöä, Paasikiven-Kekkosen linjan ulkopolitiikkaa ja suomalaista ihmistä ihonväriin ja sukupuoleen katsomaton aitokeskustalainen kansanliike.

Kansalaispuolueen syntysanoille tämä hallitus teki palveluksen. Siitä tuli tarpeellinen.

Samalla koko poliittisen elämän oli hallitus saattanut sekasortoiseen tilaan niin, että palveluja ajettiin kiihtyvää tahtia alas, lausuttiin syntysanat luokkayhteiskunnalle. Työnantaja ja työntekijät häädettiin eri puolille aitaa. Maaseudun elinolot koettiin metropoliittiselle ajattelulle kilpailijaksi ja vastakohdaksi. Kukaan ei tiedä miksi sote-uudistus ja maakuntahallintohullutus on synnytetty tietämättä mitä haetaan. On yritetty, peruutettu, säädetty ja peruutettu. Tästä autosta ei pakkia ole puuttunut mutta palvelut ovat karanneet ja toimiva järjestelmä on rapautettu ja rampautettu. Elämme toivotaan, toivotaan palveluyhteiskunnassa.

Sekasortoisen taloudenpidon, poliittisesti kykenemättömän ja kokemattoman pääministerin sysimusta puhe kansakunnalle on alkusysäys kultturelliselle suomalaisuuden alasajolle. Suomalaisesta sisusta tehtiin kerralla näköalaton kalman musta synkkyyden ja toivottomuuden vertauskuva. Sipilän toive oli kuristaa kaikki toivottomat numeroiksi muuttuneet ihmiset olemattomiksi ja tarpeettoman hän nimesi kulueräksi. Alkoi toivoton säästämisen ja leikkaamisen kierre.

Apuun kutsuttiin natolainen amerikkalainen kopla. Kirjoitettiin sodanjulistusten ensimmäisiä lehtiä ja syytettiin sitä joka ei ollut pöydässä läsnä. Geopoliittisen olemassolomme unohtava kumppanuussotasopimus sai päivänvalon. Salaa, salaperäisesti ja kansanvaltaa halveksuen. 

Siitä irtipääseminen vaatii aivan muuta kuin valtiontalouden kasvua. Kyse on hinnasta jonka maksavat suomalaiset ihmiset. Ne jotka ovat pakkohuutokauppailmoitusten, leipäjonojen ja velanperijöiden sekä koronkiskureiden armoilla. Ihmiset Suomessa on jaettu hyödyllisiin ja hyödyttömiin. 

Tunnustaudun Kansalaispuolueen alkiolaislähtöisen ideologian kannattajaksi. Entisestä keskustalaisuudesta on pesty pois se pyykki, jota on kartettu ja vältelty.  Ihmisyys ja ihminen on taas arvostettava muutoin kuin euroissa. Valtionvelan ja verojen määrittely palveluntuottamisen hyveeksi on saatava taas arvoonsa. Mikään ei ole liikaa eikä liian vähän, jos kaikilla suomalaisilla on hyvä olla ja yhtälainen oikeus elämäänsä, ja sen antamaan toivoon paremmasta.

Sipilä ja hänen hallituksensa ei siihen toivon tuomiseen kykene. Sen aika on väistyä.

Onneksi on kohta eduskuntavaalit ja tämä poliittisen sysimusta aikajakso päättyy. Sipilästä ei ainakaan tule pääministeriä, Keskusta rp:n puheenjohtajuudella nyt ei niin väliä. Kokoomusaikakaudelle on äänestettävä loppu, jotta näistä Sipilän nimeämistä, omaa etua tavoittelevista EK työnantajalampaista päästään eroon eduskunnan käytäviltä.

Suomi todella nousuun ihmisen näköisin eväin. Kukaan ei näe rikkaassa maassa nälkää, jos niin halutaan.

 

tuomo