6. marras, 2017

"Trinitas" Ylivieskan uuden kirkon arkkitehtikilpailun voittaja

Ylivieskan uusi kirkko tulee mitä ilmeisimmin olemaan Trinitas. Ennustin asian pari viikkoa sitten ja sanoin sen viikonloppuna aika monelle, että oikeastaan kahdesta mielestäni toteuttamiskelpoisesta toinen oli tämä. Trinitas löytyy Ylivieskan seurakunnan kotisivuilta, joka siihen haluaa tarkemmin tutustua.

Kirkkosali on avara ja urku/kuorolehteri on perinteiseen pohjalaiseen tyyliin olemassa. Sen lisäksi toivon tietysti taikka oikeastaan pidän itsestään selvyytenä, että kuoriosaan rakennetaan laadukkaat kuoriurut.

Ratkaisu oli hyvä mielestäni ja ehdottomasti pohjalaiseen tyyliin sopiva.

Niinpä kritisoinkin vahvasti sitä lausetta Trinitaksen arviossa, jossa väitetään kuoriin sijoitettujen kirkon pääurkujen olevan paras ratkaisu.

"Ehdotuksessa on esitetty parvi, jonne on sijoitettu urut ja kuoro. Parvi on tilallisesti hyvä, mutta urkujen ja kuoron sijoittuminen kuoriosalle palvelisi yhteiskäyttötilanteita ja jumalanpalveluselämää paremmin."

Keneltä tämä lausunto on peräisin. Se on esityksellisesti ja musiikillisesti ainut oikea ratkaisu, että pääurut ovat parvella. Tilallisena ratkaisuna se ei ole merkityksellinen.

Itse siinä tilanteessa esiintyjänä aika usein olleena, niin suuremmissa kuin pienemmissä tapahtumissa asiasta totean, että jumalanpalveluksen peruskonseptiin kuoriurut kirkon pääurkuina sopivat erittäin huonosti. Ovat ratkaisuna täysin epäonnistuneet.

Miksi?

Kun vaikkapa kuoro ja soittajat, esiintyjät ja kanttori "touhuaa" tulevaa palvelutehtäväänsä varten valmistautuen niin se on yleinen nähtävyys eikä palvele mitenkään jumalanpalveluselämää. Päinvastoin on suureksi häiriöksi. Musiikki on jumalanpalveluksen oleellinen osa ja sen mahdollisimman hyvä esittäminen parasta palvelua seurakunnan yhteisessä juhlassa. En minä ainakaan kaipaa mitään muuta kuin musiikin julistusta soittaessani taikka laulaessani.

Konserttitilanteet ovat aivan muuta kuin jumalanpalveluksen osa. Ylhäältä soivat urut täyttävät konserttiuruilta vaadittavan "soundin" pienessäkin tilassa mutta lattialta tuuttaavat ovat kuulijalle kauhistus. Sen sijaan yhteissoittoon pienet kuoriurut konserttitilanteessa ovat riittävät ja osana esitettävää kokonaisuutta tarpeelliset hyvän flyygelin ja muiden soitinten lisäksi.

Kuoriurut ovat vuosisadan epäonnistunein keksintö näissä uusissa kirkoissa. Kunnon parvelle kunnon urut, joita ei rajoita tila, vaan johon voidaan rakentaa juuri sellaiset urut kuin halutaan, soivat kaikkialla kunnon akustisessa kirkossa. Jopa naapurin tontilla tarvittaessa. Yhteiskäytön kannalta ei siis yhtään mitään merkitystä. Ei mitään.

Ainut merkittävä puutos ehdotuksessa on, että varsinaista kellotapulia ei ole sunnitelmassa vaan käsittääkseni kellot ovat seinäsyvennyksessä, joka taas ei vastaa tarkoitustaan, että kellot soisivat vain yhteen suuntaan seurakuntaa. Niinpä toivomukseni on kellotapuli vanhalle paikalle rakennettuna tyyliin sopivana tavalla taikka toisella.

Olen kerrankin tyytyväinen asian samaan ratkaisuun, jossa kirkon pääurkuja ei missään tapauksessa tule sijoittaa kuoriin. Musiikillisten ratkaisujen on kyettävä vähintäänkin samaan. Rakennus eli kirkko ei ainakaan tässä voittaneessa ratkaisussa ole este.

tuomo

PHOTOS.GOOGLE.COM