4. marras, 2017

Herätyskristillisyys kaataa kansankirkon

Suomen evl-kirkko, jota kansankirkoksi kutsun, on henkitoreissaan. Sillä ei ole arvojohtajaa, sellaista kuin ”sinisillä” ilmeisesti on, kun saivat pysyä hallituksessa ja se on samaa aatetta ja aatosta mitä Juha Sipilä sekä Petteri Orpo edustavat. Euro on jumala ja eurostoliitto on tulevaisuutemme.

Kansakirkollinen Suomi kulkee toiseen suuntaan. Arvot on myyty, Jumalan Sana on kuopattu ja raunioilla temmeltävät vanhat toistensa niskavilloissa kiinniolevat herätysliikkeet ja uutena aivan erityinen Askola-Mäkisen kaunokielinen, homoeroottinen seksuallisuutta ihannoiva sukupuoleton ”rakkauden ja toivon lähde”, jossa isäkin synnyttää vaikka häntä ei joidenkin mielestä edes ole olemassa. Taikka sitten on, kuten Helsingin apulaispormestari kokoomuslaisesta tietolaarista, aate- ja aatosmaailmasta toteaa, että joillakin lapsilla on jopa kaksi isää. Siksi emme vietä isänpäivää vaan vietämme lähimmäisenpäivää joissakin päiväkodeissa kun lapsilla, etenkin näiden kahden isän lapsilla on paha mieli.

Näinköhän se sitten niillä yhden isän lapsilla mieli tästä kovasti paranee. En tiedä.

Kansankirkossa meillä herätysliikkeet aikanaan syntyivät puolustamaan Kristusta kansan raitistajana ja tekemään tästä maasta arvokasta olla ja elää. Ne kehottivat olemaan ihmisiksi, tekemään parannusta viinan pirusta ja arvojen riettaudesta kohti parempaa elämää ja sivistivät kaikella tavalla. Ne syntyivät yhteiskunnallisina liikkeinä noin niinkuin arvopohjiltaan. Myöhemmin niihin on yritetty liittää jotain uskonnollista mukaan.
Lestadiolaisten Raamattuun lisättiin mm ”sontaluukun” kirous ja siksi television on/off nappulan käyttöä ei opeteltu vaan kiellettiin koko toosa. Sen sijaan vierailut syntiseen naapuriin lisääntyivät ja pieniä päitä ilmestyi pikku kakkosta katsomaan ikkunan taakse ja kummasti Rintintinin aikaan haluttiin aina kylään. Se oli sitä aikaa se. Nyt meillä on älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet. Niistä näkee paljon enemmän ja on/off nappulan käyttökin on vähäisempää. Sitä ei tahdo saada kiinni millään ja autotkin menevät ojaan, kun pitää niin olla kiinni uudenajan ”sontaluukussa”.
Ry:llä edelleen vahditaan, ettei vain kukaan mene elokuviin teatteriin vaan salakavalasti ja ovelasti piilossa kuuntelee ja katselee kaikki Ennio Morriconen musiikilliset länkkärit salaa ja itseänsä ja aatettansa pettäen. On omatunto ja omatunto, on yhdistyksen päätökset ja omat mielihalut. Ei armoa eikä anteeksiantoa, puhumattakaan arkirealismista, vaan tuomio. Parannus ei ole sitä, että jättää tekemättä ja katsomatta vaan tekee sen ovelasti ja salaa, ettei toinen ry:läinen pääse näkemään.

Herätysliikkeiden yhteiskunnallisen raitistamisen oppi toi kaksinaismoralismin kansankirkkoon. Evankeelinen liike ja monet muutkin Raamattua muka syvällisesti tuntevat kertovat kuinka nainen ei voi olla pappina koskapa Raamatussa niin lukee. Ei lue, sanon minä. Ei missään. Mistä minä sen tiedän. No olen kuullut naispappien puheita kymmenen kertaa parempina kuin huonosti valmistautuneen miehen ja sakramenttinsakin kaatavat samasta pullosta kuin kaksilahkeiset. Ei siinä mitään eroa ole.
Sen sijaan Raamatun historiakertomus naisesta on aivan jotain muuta. Se on kertomus elävästä elämästä arjessa sen ajan yhteiskunnassa. Naisen ääniala oli jo silloin astetta korkeampi. Lukutaito oli vähäistä ja meteli kansankokouksissa oli äärettömän kova kun viisaat miehet yrittivät keskustella niin ”akat” häiritsivät. Heitä piti pikkusen komentaa pitämään pienempää ääntä. Ei siksi, että olisivat tyhmempiä mutta kun nainen on yleensä äiti ja lapset hameen helmoissa kiinni vaativat komentonsa. Niinpä nykyisin kirkkoihin on muotia rakentaa lasten tila vaikka Jeesus kehottaa lapsia tulemaan luoksensa. Lasten tila vapauttaa vanhemmat opettamaan lapsille käytöstapoja, kirkollisia käytöstapoja. Ollaan sillai huomaamattomasti paikalla pois miehisten miesten sujuvaa puhetta kuulemasta.

Kun evankeelinen pappi tulee paikalle hänen ensimmäinen tehtävä on ottaa selvää palveleeko seurakuntaa naispappi. Sillä ei ole mitään väliä mitä Jumala puhuu taikka puhuisi. Jos naispappi on paikalla niin evankeelinen miehinen mies poistuu paikalta. Kun hänen Raamattunsa niin sanoo. Minun Raamattuni sanoo, että puhukaa Jumalan Sanaa kaikille syntisille ja arvottomimmille. Nostakaa ylös Kristus eikä yhdistystä taikka sen johtokuntaa. Miehinen mies pitäköön housut jalassa ja sepaluksen kiinni.

No tämä uusi homoeroottin Askola-Mäkisen herätysliike puhuu sänkykamaripuuhista. Sille tärkeintä ei ole Jumalan rakkaus vaan ihmisten rakkaus ja rakastelu. Siinä syntyy kaksia isiä ja äitejä. Siinä peittojen heiluttelussa ei lapsia tehdä vaan lähimmäisiä. Olen ymmärtänyt, että lapsi on Jumalan lahja eli siihen tarvitaan nainen ja mies. Askola-Mäkisen herätysliikkeessä Jumala ja Jumalan Sana ei olekaan enää Raamatusta vaan feminismin syvistä kammioista ja Turun arkkihiippakunnan työtuolilta. Niissä puheissa leipä on leipää ja siihen pannaan voita päälle. Sanassa ei ole Pyhää Henkeä vaan ihmisen seksistinen henki, jota pitää varjella ja vaalia. Siinä kaapissa laki luetaan kuin itse ajatellaan. Ei haittaa jos vähän lipsuu. Kaikki vihitään ja kaikille messutaan mielen ja mielipiteen mukaan. Lähimmäistä rakastetaan niin paljon, että pitää suojella jopa rikollisia. Rikos on siinä herätysliikkeessä peittelyn armon lähde. Kaikki rikolliset olette pelastetut tässä uskossa. Armo on uusi liitto jolla ei ole mitään jumalallista alkuperää vaan sitä jaetaan piispankamarista ja pappilasta. Kun Kari Kanala kutsuu kaljalle niin humala saa vallan.

Apropoo olen pahoittanut mieleni. Minulla ei ole enää maanpäällä kävelevää isää ja rahtkin on loppu eikä autokaan ole uusinta mallia. En voi kysyä häneltä, siisä isä-Eskolta että toimiiko tämä vai eikö. Mikähän päivä me minulle keksittäisiin.

No juodaan vain aamukahvi kuin ennenkin ja kuolleet levätköön haudoissaan, nukkukoon rauhassa kunnes Jeesus Kristus on viimeisenä päivänä herättävä.

Hyvää pyhäinpäivää taikka etten kenenkään mieltä pahoittaisi niin puuhapäivää sitten.

tuomo

PS. Ensi maanantaina Ylivieskan kirkon arkkitehtikilpailu ratkeaa. Saamme kirkon taikka jotain muuta. No mitään muuta en toivo kuin, että älkää nyt vain nimetkro sitä joksikin ties miksi "pyhän eerikin, toivon, marian taikka joksikin muuksi" -kirkoksi. Sen on Ylivieskan kirkko.