28. maalis, 2017

Kansankirkollista jeesustelua Jeesuksesta

Puhun itsepintaisesti kansankirkosta. En osaa asettua aikaan jossa kukaan ei kuulu kirkkoon koska pitää maksaa veroja, kirkollisveroa kuten on tapana sanoa.

Elämme reformaation juhlavuotta. Olemme hylänneet almut, ei sielu enää taivaaseen vilahda eikä tässä kotoisessa evl-kirkossa kohta vilahda mikään. No mitä nyt munasillaan maataan alttarikaiteella ja jeesustellaan olevansa oikein suvaitsevaisia ja tasa-arvoisia.

Luen nykyisin Sana-lehteä vähän tarkemmin. Päätoimittaja Heli Karhumäki on mielenkiintoinen journalisti ja körttiperinteen juurilta lentänyt merkittäväksi herätyskristilliseksi vaikuttajaksi. Arvostan häntä ja hänen vilpittömyyttään suuresti. En silti ole läheskään samaa mieltä hänen kanssaan siitä miten meidän pitää suhtautua pakolaisuuteen, muukalaisuuteen taikka ylipäätään hallitsemattomaan kaaokseen. Hän puolustaa kirkon linjaa lähes kritiikittömästi pelastaa ihmisiä, suosimalla rikollisuutta ja rikollista toimintaa. Siitähän tässä kansankirkollisessa paluulennolle määrättyjen paperittomien maahanmuuttajien, siis tänne roudattujen nimettömien ja juurettomien ihmisten hyysäämisessä on kysymys – ja tämä on sitten mielipide eikä sitä pidä edes yrittää sanoa syytteeksi.

Kannatan ehdottomasti inhimillistä ajattelua ja kohtelua joka tilanteessa pahimmalle valehtelijalle ja rikollisellekin mutta sen tulee tapahtua kertomalla totuus ja vaatimalla totuutta. Me emme voi olla kaatopaikka millekään ihmisryhmälle siten, että ”tulkaa meille meillä leivotaan”. On erittäin vaarallista viestittää näihin islamistisiin maihin, että Suomessa saatte suojan ja teille tarjotaan kaikki. Se on poliittinen valinta ja siitä tulee poliittinen vallankäytön väline. Olemme keskellä islamistista pyhää sotaa.

Onko tällä kansankirkon suhtautumisella, rikoksen suosimisella yhteyttä suurmoskeija hankkeeseen. No onpa tietenkin. Onko tällä mitään yhteyttä islamistisiin kiihko-opettajiin, joista on viime aikoina raportoitu. Onpa tietenkin. Kirkko viestii olevansa välinpitämätön turvallisesta Suomesta, suomalaisten mielipiteestä ja islamin uskon leviämisestä meidän riesaksi. Se ei halua katsoa valtapoliittista totuutta silmiin kuin leikkimällä Jeesusta, kävelemällä ja kumartamalla kuin Jeesus mutta olematta silti Jeesus.

Jotenkin on alkanut tuntua kansankirkollisen opetuksen ja opin luisuneen enemmän uskovaisuudella leikkimiseksi. Uskova ihminen on kristitty kun hän suvaitsee, sallii ja rakasta. Hän kumartaa ja kiittää, käyttäytyy aivan kuin olisi hyvä ihminen. Hän ei ajattele itse vaan hän kuvittelee ajattelevansa kuin Jeesus. Kansankirkollisen reformaatio tuomitsee ehdottomasti mielipiteen ja pimittää Ristin Jeesuksen. On kuin pappi joka ei tiedä pääsiäisestä mitään mutta näkee naapurin homoparissa jotain kaunista ja uutta evanekliumia. Tältä pohjalta on helppo tuomita ne jotka puolustavat turvallista maata, uskovat vielä rehellisyyteen ja avoimeen yhteiskuntaan, jossa on laki ja järjestys.

Kirkko on noussut kapinaan valtiota ja sen päättäjiä vastaan. Kirkko on tehnyt vihollisistaan ystäviä hyväksymällä rikoksen. Voin oikeutetusti kysyä onko tämä enää kirkko. Minusta tämä on puhdasta politiikkaa.

Jeesus kunnioitti lakia mutta ratkaisi ongelmat evankeliumilla. Emme me siihen kykene, näytelmä ei etene niin.

tuomo