Ajatuksia ja mielipiteitä omasta päästä

30. huhti, 2022

Olen kaksi vuotta taistellut oikeudesta elää ja toisaalta oikeudesta tulla edes kuulluksi.

Tähän tilanteeseen olen ajautunut osittain siksi, että joku tuntee olevansa katkera Taivaan Isälle siitä että Hän on antanut minulle niin paljon.

En minä sitä kiellä, lahjoja ei ole jaettu tasapuolisesti.

Olen saanut elää rikkaan elämän.

Minulle rikkaus ei ole rahaa vaan siitä on tehty tapa tulla yhteisöissä toimeen.

Rikkaus on henkinen tila.

Olenko selvinnyt niin olenhan minä jotenkuten.

Aina ei ole ollut sähköä lamppuun ja parikin viikkoa on tullut elettyä vedellä. Ei ole sitä leipääkään ollut tarjolla. Kun kateellinen ja katkera on saanut elämäni tähän tilaan niin olen ikionnellinen, jos hänellä on kaikki hyvin ja hän tietää voittaneensa taikka.

Hän tuntenee lämpöä ja onnea sisimmässään.

Mennäänpä vähän laajempaan näkökulmaan. Nämä henkilökohtaiset olkoon tässä.

Olen viime aikoina ajatellut paljon ja yhä enemmän sitä mitä sisältyy sanoihin, usko, toivo, rakkaus, armo ja niin edelleen. Puhutaan siis uskonnollisista hyveistä joiden pitäisi saada aikaan kaikkea hyvää. Pyyhkiä paska ja lika pois maailmasta.

En ole varma tapahtuunko niin vai peräti päinvastoin. Ihminen osa aidata ja kahlita.

Koko noiden sanojen myyttinen sisältö on välinpitämättömyys. Ne sitovat ihmisen henkilökohtaiseen välipitämättömyyteen ja käännyttää kaiken hyvän sisäänpäin.

Usko tekee ehkä autuaaksi mikä ei mitenkään korreloi hyvyyteen ja välittämiseen. Olen tämän totaalisesti huomannut kuinka kaikkein jyrkimmän uskon yhteisöt elävät kuplassa, jossa pelastusta jaetaan olemalla oikeassa ja omistamalla paljon.

Uskonnollisen yhteisön toivo on yhteisössä. Ei siinä että sitä jaettaisiin niille, jotka ovat toivottomassa tilanteessa. Uskonnollisen yhteisön rakkaus on rakkautta oikeassa olevien yhteisöön.

Uskonnollisen yhteisön normisto on vääristynyt valtaan. Yhteisö alistaa ja sitoo vapaan ajattelun. Hyvin harvassa ovat ne uskovat, joille hyvä olo ja rikkaus tulee siitä että sillä kaikkein heikoimmalla on enemmän kuin yhteisöön kiinnitetyllä uskovalla.

Kun armopala tipahtaa pöydältä niin se otetaan pois siltä, joka sitä eniten tarvitsisi. Armoa ei ole jaettavaksi kirkon aitovierillä kulkeville eikä nukkavieruille.

Yksinkertaistaen nälkäisen ruokkiminen ei tee autuaaksi uskon yhteisöissä. Tärkeintä on pitää rinti kiinni ettei saasta ja synti pääse sisälle.

Voi olla että ajatukseni ovat kryptisiä mutta tämä kaksi vuotta opetti ymmärtämään sen, että älä koskaan kysy apua uskovalta. Hän kävelee ohitse.

Kysy apua siltä jolla juuri mitään ei ole ja kaikkein vähiten uskoa. Hän jakaa omastaan.

Mistä kaikessa on kysymys niin vallasta. Sitä voi käyttää monella tavalla ja tasolla.

Venäjää ja Putinia ihannoiville ei ole paljon kehuttavaa omassa mutta tärkeintä on nolata sitä joka tarjoa suojaa ja jolle välinpitämättömyys on synti.

Palaan siihen aiheeseen kun olen sitä paljon miettinyt.

Te kaikki viisaat ja paljon saaneet. Vartioikaa omaisuuttanne. Viimeisellä viivalla se otetaan pois. Varmasti. Silloin ei tarvitse jakaa eikä kantaa omistamisen taakkaa.

Olen aina sanonut että raskainta on viettää unettomia öitä omistamisen ja vallan takia.

Köyhällä nälkä vatsassa ja kaikki kahleet katkottuna yhteisöihin uni on makeaa. Hänellä ei ole vaihtoehtoa eikä vartioitavaa. Kolehtiin ei ole paljon pantavaa eikä sielu taivaaseen vilahda.

Nukkukaa rauhassa. Minulla on kaikki hyvin ja viimeistään ukrainalaiset näyttävät miksi välinpitämättömyys on maailman paheista kauhein. Ukrainan taistelu oikeutuksesta elää henkilöityy heidän presidenttiinsä. Kun on pään omaa niin ei tarvita pääomaa.

Jumalan siunausta.

tuomo

4. joulu, 2021

Olen tässä päivien saatossa miettinyt… pääministeri Marinilla taitaa olla tilausvirus käytössään.

Kun hänelle tulee hankala paikka niin sairastuu sopivasti flunssaan.

Taikka sitten se tunnistaa milloin pääsee Eurooppaan patsastelemaan muiden hörhöilevien eurooppahenkisten rinnalle niin silloin pysyy kaukana pääministerin asunnosta.

Ja tuo tullessaan koronavirus altistumisen ja taas saa olla piilossa pari viikkoa.

Kun päätöksiä pitäisi tehdä niin matkustellaan mieluummin.

Suomi ei kiinnosta eikä hiekkalaatikko ole sopiva.

Kun enemmin ajattelee tätä suomalaista surkeaakin surkeampaa päätöksentekoa niin kohta meillä ei ole kirkkoa. Arkkipiispalla ei ole asiaa. Hän on hautautunut kammioonsa.

Ainut joka jotain lausuu on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Häntä pidänkin viimeisenä oikeana vastuunkantokykyisenä ja vastuuntoisena poliitikkona.

Muiden poliitikkojen osalta mieleeni tulevat ”mielensäpahoittajan” sekä ”Havukka-ahon ajattelijan” ajatukset. Elämä on humpuukia eikä todellisuus ole totta vaan se on kuvitelma totuudesta.

Runeberg ja Hawas pukivat kansakunnan johtamisen virren 577 sanoihin tällä tavalla.

Mutta eihän tämän päivän poliitikot suinkaan turvaa Jumalaan vaan ilmastonmuutokseen ja kaikkeen mahdolliseen hömppään. Ei ole ihmistä on vain olentoja on opetus tämän päivän kouluissa.

Kun turva Jumalaan on poistunut niin jäljelle jää kannabis ja vihervasemmistolainen aatos. Aika heikoilla jäillä olemme.

Kun ilmasto muuttuu niin sitä torjutaan tappamalla elämä. Minun ilmastoni paranee paljon kun olen jollakin tavalla turvassa ja voin elää rauhassa ilman huolia ja murheita.

Apropoo… sitä taidetaan kutsuakin poliittiseksi eetokseksi.

Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.


Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.


On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.


Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.


Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.


Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät.


Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.


Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.


Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.

tuomo

19. loka, 2021

Kristityn jakamaton vastuu on vastuu lähimmäisestä. 

Meidän kristittyjen elämässä ei ole "minä" sanalla mitään arvoa jos emme näe lähimmäistä. Olen yrittänyt koko elämäni painottaa sitä kuinka tärkeää on nähdä lähelle.

Muukalaiset ja heidän hätänsä on yhtä suuri inhimillisesti ajatellen mutta useimmiten muukalaisista huolehtiminen on minuuden itseisarvon kohottamista, eikä oikeasti hädänalaisen ihmisen käteen tarttumista. Kun annamme kaikille ihmisille ihmisarvon niin se ei saa eikä voi tarkoittaa että me sallimme kaiken. 

Kristityn tulee sanoa että oppi joka kehottaa tappamaan on vastoin kaikkia kristillisen lähimmäiserakkauden arvoja ja sanoja. Islamistinen maailma on täynnä ihmisarvotonta oppia. 

Norjassa se taas koettiin konkreettisesti.

Kristityssä maailmassa taas korona pandemian tuoma kärsimys on osoittautumassa melkoiseksi kompastuskiveksi. Herästyskristillisissä piireissä viljellään jotain kummallista käsitystä siitä kuinka rokotteita ei tule ottaa ja pitää antaa yksilölle vapaus ajatella.

Ei tule antaa yksilönvapautta tässä asiassa. Tämä on yhteisöllinen ongelma.

Olen odottanut kirkon arkkipiispalta edes jotain sanottavaa tässä ajassa mutta kovin on köykäiset puheet olleet Luomalla. Sanoisinko, että mukava mies ihmiseksi.

Tänään tiistaina silmäni suorastaan säkenöivät ilosta. Helsingin piispa Teemu Laajasalo kertoi parhaalla mahdollisella tavalla HS:ssa mielipiteenään mikä on kristityn vastuu ja mitä se kristillisyys oikeasti elävässä elämässä tarkoittaa. Se että käy messussa ja nauttii ehtoollista ei ole kristityn tärkein tehtävä vaan se että pidämme huolta toinen toisistamme. Annamme ja saamme, kaikki on anteeksiannettu Kristuksessa. 

"Rokotteesta kieltäytyvä ei välitä toisten kärsimyksestä tai kuolemasta", kirjoittaa Teemu Laajasalo ja kirjoittaa naulan kantaan. "Ihmisen velvollisuus on ajatella lähimmäistä ensin, ja paras tapa suojella lähimmäistä on ottaa rokote." N'in kirjoittaa Laajasalo.

Olen täysin sama mieltä. 

Nyt on aika nostaa asia oikeasti ymmärrettävästi esille. Rokotteen ottaminen on mitä suurimmassa määrin kristillinen "Kristityn Rakkauden" teko.

Lähimmäisenrakkaus pitää olla kristitylle ykkösasia. Jumala rakasti maailmaa niin paljon ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä on iänkaikkinen elämä.

 

tuomo

 

30. syys, 2021

Ministeri Annika Saarikko sen taas sanoi selvällä suomenkielellä.

Meitä eläkeläisiä on liikaa ja olemme syypäät kaikkiin ongelmiin.

Lienee selvää, että ilman meitä ilmastonmuutoksista huolestuneet elokapinallisten satojentuhanisen laskut yhteiskunnalle jäisivät tekemättä.

Mutta meitä eläkeläisiä on liikaa.

Ministeri Ohisalo kertoi meille, että hän ei tuomitse mitään mielenilmaisua vaan se on oikeus. No niinpä tietenkin. Poliisin lupa oli kansalaistorille mutta nämä hörhöt istuivat Mannerheimintielle. 

Kun eduskunnalla ei ole tuomiovaltaa niin ei voi sanoa, että elokapinalliset edistävät asiaansa laittomalla tavalla.

Mutta meitä eläkeläisiä on liikaa.

Ministeri Saarikko totesi, että huoltosuhteemme on huolestuttava.

Minä suomentaisin tämän, että te päättäjät olette tumpeloita, ettekä kykene hallitsemaan tätä maata tässä tilanteessa.

Meitä eläkeläisiä on juuri oikea määrä.

Me eläkeläiset olemme tämän maan teille tumpeloille rakentaneet.

Tehkää osanne ja laittakaa vanhuspalvelut kuntoon.

Kantakaa vastuunne muustakin kuin ilmastosta. Joskus pitäisi muistaa keitä varten Jumala tämän maailman on myös luonut.

Meitä eläkeläisiä varten myös.

No kaikella on aikansa ja poistumme tuonilmaisiin mutta eivät joutilaat siihen lopu.

Niitä tuodaan jo muualta, kun suomalaisia ei ole riittävästi.

Isän haltuun

 

tuomo 

19. syys, 2021

Olen joutunut marginaaliin.

Minusta on tullut ikäihminen, olen sitä ollut aina mutta nyt määritelläänkin elettyjä vuosia toisin. Siksi olen marginaalissa.

Olen joutunut marginaaliin myös siksi, että kaikkinainen käsitteiden sisältö on pitkän elämän myötä muuttunut. Keskustellaan avoimesti siitä kuka saa olla ja minkälainen. Ei kysytä haluatko olla sellainen vai etkö. 

Helposti sanotaan, että tehdään yleistyksiä. Julkisen keskustelun ongelma on, että yksilöön menevät arviot ihmisistä ovat tuomittavia noin yleensä. Hänen esittämäänsä asiaa vain voi arvioida ja siksi ja juuri siksi ei voi tehdä yksilöllisiä huomioita muuten kuin yleistämällä.

Kun Aki Sirkesalo lauloi mielellään naisista, jopa naispaholaisista sen aikainen "pöljä" ihminen ei ymmärtänyt nostaa meteliä taikka haloota vaan kuunteli mitä Aki Sirkesalolla oli sanottavaa. Nyt Sirkesalo voidaan ohittaa toteamalla, että teksti on vanhaa eikä menisi läpi enää.

Hmm... siinäpä se juuri onkin. Yhteiskunta vihervasemmistolaistuu kovaa vauhtia lainsäädännöllisesti ja halutaan muokata asioiden sisältöä enemmän yhteiskuntakuvaltaan vihamieliseksi oikeasti ajatella vapaasti ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla.

Kun aivan ilmiselvästi Luoja loi miehen ja naisen tunnistettaviin figuureihin niin tämän päivän poliittinen halu on muuttaa olevainen olemattomaksi. Käsitteitä pitää muuttaa ja väitetään, että halutaan vapauttaa ja tulla kaapista ulos. Oikeasti halutaan sinne kaappiin ja marginaaliin työntää enemmistö, joka ajattelee toisin. Kun minä kärsin niin kaikkien on kärsittävä.

Kun vaaditaan kannabista vapaaksi, niin ei siinä siitä ole kysymys mitä kannabis on ja miten milloinkin käytettynä, vaan tarkoitus on muuttaa yhteiskuntaa. Halutaan joltakin pois oikeus ajatella ja tehdä siitä nyt rikollisesta luvallista ja hyväksyttävää. Vaaditaan jopa taannehtivasti tuomioiden mitätöimistä. Ollaan todella pitkällä yhteiskunnallisesti merkittävällä muutoksen tiellä. Olen aivan varma, että asian esittäjä ei edes yritä tajuta mihin tämä johtaa vaan paljon tärkeämpää on saada toiselta jotakin pois.

Kun lukee Raamattua julkisesti ääneen ja pitää sitä elämänkatsomuksellisena tekstinä niin siitä yritetään ihmistä tuomita. Sekin teksti on eittämättä vanhaa mutta sen pohja on jossain muussa kuin ihmisen mielikuvituksessa, kun puhutaan lukijan elämänkatsomuksesta.

Kun Kadi Sangia hyppää pituutta niin kaikki ymmärtävät sen, että hän on loistava pituushyppääjä ja hänenkin hyppäämänsä mitatut sentit jäävät aikakirjoitihin tuloksina. Mutta Sangian itsensä kertoman mukaan hän haluaa myös, että hänen tekemäänsä työtä arvostetaan myös ihmisessä ja ihmisenä. Hän on nainen, jolla ei tissit roiku eikä löysää lihaa löydy mistään. Kun taas mies kuulantyöntäjät esittelevät vartaloaan niin siinä roikkuu ja voima jyllää. Kummassakin tapauksessa sentit jäävät tuloksina elämään mutta se ihmiskuva, jota urheilija haluaa nähtävän on hänen asiansa. Silti sen ihmiskuvan kertominen koetaan joissakin piireissä ihmistä halventavana. Kun yksilö haluaa huomattavan niin yhteisö sen häneltä kieltää.

Onko siinä mitään pahaa, jos naiset ovat seksikkäämpiä kuin miehet myöskin urheilussa. Minusta ei lainkaan. Kyse on siitä, että naisen maailmassa mies on siltikin se, joka yrittää löytää sen puolisonsa taikka uros pitää laumansa hallussaan. Kun nainen haluaa olla seksikäs niin hän haluaa valloittaa hyvän miehen. Kuka sitä nyt itselleen riesaksi ryökälettä haluaisi.

Siis mikä oli asiani ydin niin se, että kaunis, treenattu ja seksikäskin naisurheilija on ihan oikeasti mukavampaa katsottavaa miehen silmille ja mielelle, kuin että puetaan kokovartalo burkhaan. Silti sekunnit ja sentit ratkaisevat.

Eikä siinä mitään pahaa, että Luojan luoma on kaunis taikka komea ja se myös huomataan.

Kaikkea sitä aikanen mies ajatteleekin. Sanopas muuta.

tuomo