Ajatuksia ja mielipiteitä omasta päästä

28. elo, 2019

Otsikossa kirjoitin provokatiivisesti kahden puolueen nimen pienellä, toisen jopa "kutsumanimellään". Miksikö. No niin pieniksi ja olemattomiksi ovat näiden kahden Paavo Väyrysen luomuksen aikaansaannokset politiikassa jääneet, vaikka intoa ja kannatusta oli jossakin vaiheessa lähes 10%:n verran. Se sulatettiin riitelyyn ja henkilökohtaisiin ambitioihin ja eduntavoitteluun tuosta vaan. Siinä syntyi enemmän oikeudenkäytöllistä "kirjallisuutta" ja oikeusoppineiden laskuja kuin poliittista historiaa.

Tulkinta on toki täysin omani.

Parhaiten nykytila näiden kahden osalta selviää Väyrysen omilta sivuilta www.paavovayrynen.fiKansalaispuolueen sivuja ei ole päivitetty näköjään pitkään aikaan eikä julkisuudessa ole juurikaan näkynyt mitään toimintaan viittaavaa. 

Minulle uutinen toki oli sekin, että Väyrynen itse ei ole enää Seitsemän tähden liike rp:n jäsen. Kansalaispuolueen osalta hän kertoo sen olevan kaapattuna eikä hän ole senkään jäsen.

Väyrysen poliittinen historia on tunnettu lähinnä keskustalaisena taikka maalaisliittolaisena historiana. Sekä tähtiliike, että kansalaipuoluelainen ajatus on tätä jatkumoa. Suomen Keskusta rp kun ei enää edusta niitä arvoja joista se juurensa on saanut. Keskustalaisuudessa ei ole maauskoa eikä maakunnallistakaan uskoa jäljellä kuin vallankäytön vaativan maakuntahallinnollisen tavoitteen verran.

Väyrynen ajautui tähän "puolueleikkiin" eikä siinä leikissä ole pysynyt kärryillä enää pitkään aikaan muuta kuin sisäpiiriläiset, jos heitä ylipäätään on olemassakaan. En tiedä mutta ainakaan kahden uuden perustamansa puolueen poliittinen historia ei ole kovin merkittävä.

Mistä tämä kaikki kertoo niin siitä, että kiukuttelemiseen ei kannata perustaa minkään uuden taikka vanhan puolueen tulevaisuutta. Sillä pitää olla sekä aatteellinen pohja, että luja kiinnittyminen kannattajiinsa. Paavo Väyrynen on kiistatta ansioitunut politiikassa ja näitä viime aikojen "harharetkiä" lukuunottamatta yksi merkittävimmistä politiikan ymmärtäjistä ja sisäpiiriläisistä. Sivujensa mukaan hän valmistautuu sitoutumattomana eduskunta- ja presidentinvaaleihin 2023 ja 2024. Kova on poliittisen aatteen palo.

Kansalaispuolueen osalta on paljon hiljaisempaa. Otsikoita ei ole eikä puolueen sisältäkään kuulu edes sitä kuuluisaa "kurahdusta". Lieneekö "kaapatun vallan" hinta yllättänyt puolueen. 

Väyrynen on kyllä sikäli oikeassa että keskustalaisille juurille odotetaan joko Keskusta rp:n paluuta taikka uutta vahvaa liikettä.

Uusimpien puolueiden gallup-kannatuslukujen mukaan Perussuomalaiset rp on tukevasti maan suurin puolue. Eikä mikään ihme kun puolueessa puhutaan suomenkieltä ymmärrettävästi ja niistä asioista joista ihmiset tässä maassa puhuvat ja päivittäin elämässään kohtaavat.

Keskusta rp on noin kymmenen prosentin (10%) puolue, ja kuihtuu kuihtumistaan. Kun lähtee kansanliikkeen tukevalta pohjalta pääomien omistajien asiainhoitajaksi niin siinä pelissä ei isäntien äänellä ole mitään merkitystä. Silloin puhuu raha, kansainvälinen raha ja valta.

Liike Nyt on eduskunnallinen, kansanvaltaisen vaalin yhden kansanedustajan liike ja järjestäytymässä puolueeksi. Siinä liikkeessä ei Paavo Väyrynen ole mukana vaan sen sielu on Hjallis Harkimo. Miten puoluehanke Liike Nyt:ssä etenee, on siitä kiinni miten se saa ja tavoittaa maakunnallisen Suomen eli löytyykö "puolueelle" oikeasti maakunnallista sisältöä. Muutoin tämäkin liike elää yhden miehen elämää. Lähtökohdat ovat ehkä reaalisemmat kuin näillä kahdella Väyrysen perustamalla ja hylkäämällä liikkeellä tällä hetkellä. 

Politiikka on aina mahdollisuuksien taidetta. Hukkasiko Kansalaispuolue ja Seitsemän tähden liike työkintaansa vai nukkuvatko ne "ruususen unta". Jää nähtäväksi.

tuomo

20. elo, 2019

Suomessa on sanonta, ”lukee kuin piru Raamattua”.

Minua on viime aikoina mietityttänyt, että kuinka se piru sitä Raamattua sitten lukee. Olen jostakin syystä alkanut epäillä, että meillä on kansankirkossamme myös pappeja, ja kovasti korkealle uskon asteikolla itsensä kohottaneita sivistyneitä, suvaitsevaisia älykköjä, jotka toteuttavat pirun tapaa lukea Raamattua. Tulkita uskoa sekä sen harjoittamista Raamatusta tavalla, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Toki tämä on hyvin henkilökohtainen ja subjektiivinen tapa miettiä asiaa ja päästä johonkin lopputulemaan mutta kuitenkin. Olen kuvitellut, että uskovakin voi ja saa erehtyä. Että ateisti ja uskonnotonkin voi olla hyvä ihminen. Hänellä voi olla erinomaisia elämänohjeita ja tapoja elää hyvää elämää, josta on toisillekin iloa jaettavaksi.

Mutta kun ihminen oikein heittäytyy uskovaksi niin hänet kahlitaan. Kääritään kaapuun, jossa ei ole ikkunoita eikä ovia, vaan oma henkilökohtainen tynnyrinsä, jossa olet ja elät totuutta todeksi, vaikka olisit kuinka pielessä taikka lukisit Raamattusi kuin piru sen lukee, taikka oletan sen lukevan.

No minäpä mietin tätä omaa tynnyriäni.

Minulle Raamattu, kristinusko ja sen suurin asia on olla elävää todellisuutta tässä ja nyt toimia oikein. Oppia Vanhan Testamentin seurakuntien virheistä ja opeista toimimaan tässä ajassa viisaasti ja oikein. Mitä tämä edellyttää, niin silloin kaikkein tärkein on osata taikka ainakin lukea, ja näin oivaltaa sisällöllinen ajatus kannesta kanteen. Kristinuskon suuri ajatus on olla kaikessa hyvän puolella. Se luo maailman ja ajattelun ympäristön johon peilaten jokainen sana, lause, jae ja luku sijoittuvat ja on pakko sijoittaa.

Pirun tapana on lukea yksittäisiä asioita. Hän houkuttaa yksittäisiin tekoihin. Hänelle on voitto saada kristitty tuntemaan itsensä täydelliseksi. Taikka ainakin uskomaan omaan täydellisyyteensä. Lutherin kirjoittama kristillinen oppi ja opetus on todennäköisesti kirjoitettu sillä ajatuksella, että se on täydellisen kirkon ja kristillisyyden perusta. Onko se sitä. No ei tietenkään ole. Ei sellaista kirkkoa ole Kristuksen kirkon jälkeen eikä ennen ollut eikä tule. Kaikki uskonyhteisöt ovat vallan, nahistelun ja epätäydellisyyden tyyssijoja. ”Vanhaa testamenttia” kirjoitetaan uudelleen joka päivä.

Raamattu on minulle kirja kirjojen joukossa. Jumalan Sanaa mutta ei Jumala. Jeesus on totuutta, tietä ja elämää varten eli hän rakentaa kaaren. Raamattu on kertomus alkuseurakunnista, niiden virheistä ja elämästä. Ei niihin kertomuksiin mitään täydellisiä ole eksynyt vaan todellisia tarinoita elämän vaikeuksista ja niistä selviämisistä. Pohjimmiltaan hyvin väkivaltainen teos sekä henkisesti että fyysisesti.

Kun tämä vanha aika on saatu pakettiin niin repäistään temppelin esirippu kahtia ja tuodaan Jeesus ja evankeliumi tähän ihmisen elämään. Sen vaikeuksien keskelle. Messiaan tehtävä on kaataa rahanvaihtajien pöytiä, luoda uutta ja erilaista käsitystä miksi olemme olemassa. Miksi on syntymä ja kuolema. Sinänsä hyvin typerä ihmisen, ja ylipäätään kaiken elämän ajanjakso aikajanalle sijoittettuna. On ajaton maailma, atmosfääri ja sitten tällainen ihmisen kaltainen hippiäinen joka syntyy, elää ja kuolee pois.

Kun piru lukee Raamattua niin hän rakentaa esteitä ja kompasteita. Niitä on Raamattukin täynnä. Kun meidän kirkkomme ja kristillisyytemme rakentuu pieniin lauseisiin ja pätkiin isosta kirjasta niin väitetään niihin pätkiin yksittäisinä sisältyvän jotain suurta ja erehtymätöntä. Juuri tässä se piru sitä Raamattua lukee. On oltava armollinen ja ymmärrettävä. Ahaa, olemme syntyneet, meillä on elämä elettävänämme päätyäksemme kuolemaan. Ei silloin kannata itseänsä nöyrryttää ja tappaa sillä ajatuksella, että kaikki on vaikeaa ja väärin mikä ei ole kirkkoisien kokemuksen ja oppien mukaista. Ne voivat olla yhtä oikeita taikka vääriä kuin elämä aina. Kun on kolmiyhteinen Jumala niin samalla tavalla on ihminen. Ihan tavallinen puupää vaikka liperit kaulaan laittaisi ja olisi teologian tohtori. Oppiarvoissa ei ole Jumalaa eikä se synnytä jumalallisia ajatuksia. Viroissa ja toimissa tehdään työtä, ei mitään sen kummempaa.

Evankeliumissa meillä on elämä, tehtävämme ja loppumme. Siihen kokonaisuuteen sisältyy se mitä voimme kutsua uskoksi. Usko ei ole yksittäisiä tapahtumia vaan tunnetta ja tapa nauttia tästä ajasta niin ettemme vahingoita itseämme emmekä toisiamme. Vaalimme mennyttä ja kohtaamme tulevaisuuden.

Siis miten se piru sitä Raamattua lukikaan. Pätkittäin ja toisen pään menoksi. Ettei vain kirkkoomme ja kristillisyyteemme olisi pesiytynyt tätä samaa tapaa.

Onko tämä totta. En minä tiedä. Onpahan vain minun ajatukseni uskosta, kristillisyydestä ja Raamatusta.

tuomo

Virsi 574, ”On kaunis synnyinmaamme”

31. heinä, 2019

Taksilaki on "paskalaki" vaikka ei ihan Paula Lehtomäen tekeleeseen kykenekään. Siinähän sonta lapioidaan euroiksi etuottoisesti mutta taksi jää tulematta kokonaan.

Viime hallituskauden aikaansaannosten arkkitehdeistä enemmistö lymyää piilossa ja Petteri Orpo on puolueessaan vastatuulessa. Anne Berner vaihto taas kerran "isänmaata" kun "uusi isänmaallinen raha" kutsui lompakkoon tilkettä höyläämään kruunujen muodossa.

Keskusta-Kokoomus-Siniset "diktatuurin" kokoelma epäonnistuneita lakeja, asetuksia ja päätöksiä on lähes päättymätön suo korjattavaksi. Kannattaisi ehkä toteuttaa se alokkaan konsti, mitä tuota vanhoja korjailemaan, parempi tehdä kokonaan uusia.

Taksilaissa näkyy koko viime hallituskauden johtamisongelma. "Diktatuuri" johti keskustelemattomuuteen eikä päätöksillä ollut niitä koskevien ihmisten eli suomalaisten tukea eikä hyväksyntää. Anne Berner, Juha Sipilän tuella runnoi lakeja ja muutoksia omaksi ja kavereidensä businessaeduiksi häikäilemättömästi. Jopa meidän verovaroin tehdyt tiet ja kuljetusinfra meinattiin kaapata busineksen haltuun, niin että verovaroin maksettaisiin käytöstä vuokraa ja myös toki samalla kustannettaisiin yritysten johtajille ja omistajille hyvät edut.

Kuulin eilen Esko Ahon suulla, että ihmiset vastustavat muutosta. Eivät vastusta vaan huonoa muutosta joka johtaa palvelujen ja elämän alasajoon juuri siitä omalta paikaltaan. On turha keskustalainen mantra ja hokema, että panimme Suomen talouden kuntoon, jos terveydenhoitojärjestelmässä potilas joutuu hukkaan ja vanhuspalveluissa yksityistäminen on johtanut järjestelmän äärimmäisiin ihnimillisiin kotettelemuksiin. Yksityinen kotitalous velkaantuu huimaa vauhtia ja köyhyys lisääntyy jopa periytyen.

Muutos on äärimmäinen ongelma, kun katsoo sitä jakaranda jakkaralta Helsingin Merihaassa. Maaseudulla tämä sietämätön tietämättömyys johtaa elämän päättymiseen. Ei se että elämästä tehdään kurjaa ole kovin tavoiteltavaa ja vielä vähemmän sillä on hyvää saatavissa aikaan.

Vaalivoiton antamalla mandaatilla nykyinen pääministerivetoinen hallintojärjestelmä johtaa nykyisen kaltaiseen parlamentin diktatuuriin.

Se ei ole demokratian eikä kansanvallan tarkoitus, koskapa sen seuraus on pääomavaltainen etupiiriajattelu, jossa ihminen ja hänen palvelutarpeensa, joita verovaroin ylläpidetään, korvataan taloudellisilla intresseillä, resursseilla ja rahalla. Instituutiot, hallinto, järjestelmä ja valta nauttii valtiovallan erityissuojelua suomalaisen ihmisen sijaan.

Näin syntyy lakeja eduskunnassa "parlamentin diktatuurin" pakottamana tiettyjen intressipiirien tarpeeseen, joka taas ruokkii korruptiota ja parlamentin ulkopuolista valtaa. Kansanvaltainen järjestelmä kaatuu tällä menolla. Unkarista kuulunut Suomen järjestelmän arvostelu osui oikeaan ja jopa kohteeseensa. Teija Tiilikaisella onkin syynsä avata sanainen arkkunsa. Järjestelmä lahoaa aina "alahirsistä" käsin eikä keisari huomaa vaatteiden puuttumista.

Kun sanotaan, että pitää ottaa opiksi niin se tarkoittaa parlamentarismin, demokratian sekä yhteisvastuun ja asiakas- eli kansalaislähtöisen toiminnan sekä päämäärän ehdotonta kunnioittamista.

tuomo

3. heinä, 2019

Meille tuputetaan muutoksen tarvetta itsessämme. Sitä työnnetään aatteina, arvoina ja ties millä määreillä liitettynä melkein mihin tahansa. Seksististä maailmaamme halveksutaan mutta lähes kaikki muuttumisen tarpeet tulevat seksistä. Sitä luodaan pervertisistisillä tempuilla ja tavoilla.

Pride kävelytti monia. Minua ei. Olisi pitänyt kuulemma ottaa asiaan kantaa. No otetaan sitten.

Se että ihmiset jaksavat vouhottaa kaduilla tissit paljaana ja kumimunia heilutellen julistaen olevansa ihmisarvon ja tasavertaisen kohtelun asialla ei vakuuta ainakaan minua. Ei kiihota mistään kohden. Olette tehneet itsestänne silmissäni lähinnä naurettavuuksiin saakka hölmöjä. Paheksuttavaa ja jopa tuomittavaa on, että tähän touhuun on vedetty lapsia mukaan. 14-vuotias kertoo julkisuudessa kuinka hän on väärässä ruumiissa. Et ole vaan just oikeassa.

Ylipäätään tämän kaltaisille aatteille ja arvoille pyritään luomaan kuva yhteiskunnasta joka ei suvaitse eikä ymmärrä ihmiskuvaa oikein, ja toisaalta luodaan ajatus väärinkohdelluista perverssioista taikka seksistisistä haluista joita joku syrjii.

Ei seksinhimossa koskaan ketään voi väärin kohdella. Sehän on itsestä kiinni mihin kykenee ja pystyy taikka ylipäätään ryhtyy. Onko se tuomittavaa onkin sitten toinen juttu. Olkaa homoja ja lesboja jos siltä tuntuu mutta älkää minulta siihen mitään hyväksyntää odottako. Kukin taaplaa tyylillään.

Miksi minun heteromiehen pitäisi tällaisiin ottaa mitään kantaa. Ei vähempää voi kiinnostaa. Minun ihmisarvokäsityksiini ei vaikuteta Setan propagandalla eikä siinä ihmisen kuvassani ole mitään vikaa, jos sanon että kaikki Luojan luomina ovat minulle ihan oikeita ja kunnioitettavia ihmisiä. 

Mutta sitä en todellakaan hyväksy, että tähän pitää sotkea kirkko, lapset ja muut mukaan luomaan kuvaa uudesti luodusta ihmisestä joka seksin kautta hakee hyväksyntää itselleen. Ei todellakaan. Ihminen on vain ihminen eikä kaikkeen tarvita muilta hyväksyntää. Suvaitsevaisuutta ei luoda suvaitsemattomuudella. 

Rasismi, vihapuhe ja mielensäpahoittaminen ovat tämän ajan ilmiöitä. Niitä hallitaan julkisuudella ja sensuurilla. Niiden sisältö voi olla mitä tahansa. Ennen heiteltiin natsikorteilla ja nykyisin tehdään toisesta hirviö voidakseen väittää itseään suvaitsevaiseksi.

Seta ja vihervasemmisto kuvittelee muuttavansa ihmistä väittämällä luomansa ihmisarvon olevan jotenkin parempi kuin mitä minulla on. Kristittynä minun ihmisarvossa seksi ei merkitse mitään. Se että Luoja loi ihmisen omaksi kuvakseen on koskematon. Naikoon porukka mitä ja miten haluaa kunhan ei syyllisty rikoksiin ja yhteiskunnan määrittämien normien, lakien ja asetusten rikkomiseen.

Jos on pakottava tarve olla julkisesti tyhmä niin marssii sitten vaikka Pride kulkueessa.

tuomo

9. kesä, 2019

Eli rakennetaanko pientä, vaatimatonta ja ajan hammasta kestämätöntä. Olemmeko matkalla kohden maailman ja evl-kirkon tuhoa.

Viime viikolla alkoi tihkua tietoja korviini, että Ylivieska ja Ylivieskan seurakunta ei saakaan rakentaa uutta kirkkoa itselleen kolmen vuoden tarkan toiminnallisen ja taloudellisen harkinnan jälkeen ja mukaisesti. Suomessa kirkkohallitus sanoo kirkkorakentamiseen viimeisen sanan ja joiltakin osin myös museovirastolla on sanottavansa.

Kirkkohallitus katsoo, että meidän ei tule rakentaa kestävästi eikä kattavasti mitä ilmeisimmin. Heillä lienee parempaa tietoa hyvästä kirkkorakentamisesta, seurakunnan tarpeesta ja toiminnan tulevasta suunnasta kuin meillä seurakunnan palvelutehtävää tekevillä. Helppo on vedota aina hintaan eli rahaan. Mutta se ei ole tässä tapauksessa ilmeisestikään todellinen peruste vaan siihen liittyy sellaisia tulevaisuuden kuvia, joita ei sanota ääneen. Toki vihjattiin jotain yhdistettävistä seurakunnista. Arpa lankesi meille tänne Ylivieskaan.

Meille, jotka tässä hankkeessa olemme olleet mukana koko kolme vuotta, alkaen siitä perjantain tulipaloillan hartaudesta kirkon raunioilla oli tieto hyvin ristiriitainen. Ei pitäisikään rakentaa kestävää eli meidän kaavailemaa kirkkoa vähintäänkin 200 vuodeksi eteenpäin vaan aikajänne pitäisi olla 50-70 vuotta. Ilmeisesti kirkon kokokin on nyt se mikä hiertää.

Meiltä paloi kirkko johon mahtui 800 ihmistä ja joulunaikaan sekä konfirmaatiotilaisuuksissa ja joissakin konserteissa se oli usein täynnä. Nyt tyydyimme suunnitelmissamme 450 henkeä vetävään kirkkoon ja siihen liitettynä saman rakennuksen seurakuntasali vajaat 200 henkeä. Olimme mielestämme hyvin kohtuullisia.

Miksi pitäisi rakentaa kehnoa ja kestämätöntä? Mieleen tulee näkymä hajoavasta evl-kirkosta. Onko siinä jotain sellaista pohjaa vaatia vähemmän kalliolle rakennettuja kirkkorakennuksia.

Palvelutehtävämme on toimia mm kirkkomusiikillisesti korkealla tasolla taikka muutoin kokoontua arjessa ja juhlassa seurakunnan keskeisessä sakraalitilassa pääkirkossamme ja seurakuntakodissamme. Onko kirkkohallituksen mielestä niin, että meidän tulee unohtaa koko kirkkorakentaminen, maaseudun korkeatasoinen musiikin yksi iso kivijalka. Näin sammutellaan niitä valoja nyt sitten pikkuhiljaa kun Helsinki ja pääkaupunkiseutu on olemassa. Yksi tuomiokirkko riittää. Ajatus elävästä seuraukunnasta taitaa olla kiellettyjen listalla.

Jotenkin ei voi muuta kuin ihmetellä kirkkohallituksen perusteluja päätökselleen.

Olemme Ylivieskassa harkitsevaista väkeä. Me haluamme meille uuden kirkon meiltä poltetun tilalle. Onko tämä halu ja tarve kirkkohallituksen mielestä jotenkin ristiriidassa koko evl-kirkon kehityksen kanssa ja jouduimme siihen hornaan tuhottavaksi. Helsingissä käytetään kymmeniä- jos ei satojatuhansia siihen että muutamat luottamushenkilöt yrittävä saada uuta Irja Askolaa Teemu Laajasalon paikalle. Hänestä tehtaillaan jatkuvia ilmiantoja. Miksi tähän ei etsitä jotain ratkaisua, ettei kirkon luottamustointa voi käyttää tällä tavalla väärään tarkoitukseen. Uuden kirkon rakentamisen estäminen näyttää tämän rinnalla hyvin helpolta.

Itse koen tämän päätöksen luettuani palvelutehtäväni tarpeettomaksi. Se pyyhkäistiin pois isolla kädellä. Se synnyttää ristiriitaisia ajatuksia.

Me tarvitsemme kirkkomme. Me emme lähde muuttamaan mitään vaan teemme meille meidän tarpeisiin sopivan kalliolle rakennetun kirkon. Meitä on tuettu tässä hankkeessä niin toisista kirkkonunnista kuin kirkkoon kuulumattomienkin toimesta. Mitä me olemme tehneet ja teemme väärin, jos rakennamme kestävälle pohjalle, seurakunnan tarpeisiin, luottaen siihen että vastuumme myös kannamme.

Tämä rasti on vielä joiltakin tahoilta löytämättä. Me olemme sen löytäneet. Kristuskalliolla ei kirkko kaadu mutta viihdekeskuksia rakentamalla kirkosta tulee tarpeeton. Sellaiseen seurakuntaelämään Ylivieskan seurakunnalla ei hirveästi ole annettavaa. Vajaan neljäntoistamiljoonan sijoitus 200 vuodelle on mitätön juttu ja noin viiden miljoonan rahoitus seurakunnalle taloudellisena taakkana kovin vähäinen.

Rukoillen ja rautalangasta vääntäen Trinitas-työnimellä kirkkoa Ylivieskaan rakennetaan edelleen.

tuomo