Viulun vierihoitoa Jumalan armosta - Viuluviikari jälleen

Olen vuodesta 2009 kirjannut lähinnä itselleni konsertteja, esiintymisiä ja tapahtumia ylös näille sivuille aina silloin tällöin. En kaikkea mutta sellaiset mitkä voisin kuvitella olevan joillekin muillekin kuin minulle tärkeitä.

Ilpo Nurmenniemi, Hyvä Paimen

Viuluviikarin tarinani alkakoon Lohtajalta 1960-luvulta. Sain isäni Esko Hirvi, dir.cant kanttori- ja musiikinopettajan johdolla olla mukana lohtolaisessa hyvin vahvassa kirkko- ja klassisen musiikin perinteessä. Suomen parhaan virsilaulun kuulee Lohtajan seurakunnassa vielä tänäänkin. Lohtajan perinne kantaa. Nyt saan olla luomassa omaa uraani lähinnä kirkkomuusikkona ja klassisen viulu- ja laulumusiikin parissa.

Aivan oma lukunsa on ollut saada olla rakentamassa nykyiseen kotiseurakuntaani, Ylivieskaan uutta kirkkoa tuhotun tilalle. Taisin olla viimeinen konsertin pitänyt kirkkomuusikko tuhopoltetussa vanhassa kirkossa. Pääsiäisviikon keskiviikkona kanttori Eeva Korhosen kanssa hämärässä kirkkosalissa soitimme sen viimeisenä kappaleena Erik Satien "Gymnopedie". Lauanti-iltana samalla viikolla puolenyön aikaan ajelin Reisjärven vapaa-ajan kodistamme synkin mielin kohden Ylivieskaa. Sain kutsun tulla katsomaan tuhoutuvaa kotikirkkoani. Muisto on koskettava. On upeaa nähdä kuinka Kristus kantaa kirkkoansa uuteen siunaten.

Vesa Erkkilä, Adagio

Miten erikoinen kokemus elämä onkaan !

Tuomo Hirvi
 
 
minkä teetkin, tee takapuoli savuten,
yöksy siihen suorin vartaloin, kahdella kierteellä,
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
jos kaadut aina vain,
ajattele, että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
sillä autuaita ovat ne, jotka saavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

 

Aino Suhola

 

Paluu Isän syliin

Vuosi 2006 muodostui elämässäni käänteen tekeväksi. Kävelin monena päivänä ylivieskalaisen kirpputorin hyllyjä mittaillen. Pysähdyin viuluja sisältävän hyllyn ääreen. Minulla on sielussa suuri ja ammottava aukko noin 23 vuotta sitten tapahtuneen tapaturman ja sitä seuranneen hölmöilyn jälkeen. Olin tuolloin myynyt kaiken musiikkiin viittaavan eli Yamaha pianon ja siinä meni myös rakas Hoff-viuluni, jolle olin uhrannut monta hikipisaraa. Myös nuotit lähtivät jakoon - vain Schuster-jouseni säästyi tältä hölmöilyltä ja niinpä kiikutin sen tuona murheen päivänä vuonna 1984 isäni ja äitini hoteisiin ullakkokomeroon säilöttäväksi. Sen verran kuitenkin asia mieltäni kaikessaan harmitti, että jouhet saivat lähteä, "kun minä en voi sillä soittaa, ei sillä soita kukaan muukaan" - ajattelin.

Tämä kesäinen ja lämmin, kaunis päivä oli muuttava kaiken armon vuonna 2006. Laitoin viulun kaulalleni ja soitin ensimmäisen kerran 23 vuoteen viulua ja se tuntui luistavan joten kuten mutta olo oli kotoinen. Tästä se alkaa ajattelin ja intohimoinen suhteeni omaan kiinalaiseeni sai alkunsa.

Ensimmäiset kerrat viuluni kanssa olivat piinalliset - ei se soinut tavalla, jolla minä toivoin mutta kiinalainen oli hyvin oikukas ja tiesin, että siitä oli saatavissa juuri se sointi irti jota tavoittelin.

Vuosi siihen meni ja tarvittiin Kilu Hietalaa, Pekka Suihkosta ja Kimmo Anttilaa viulun ja jousen trimmaamisen apureiksi. Pääosin selvisin itse eli lämmintin uunia taivutin ja hioin, vaihdoin kieliä siirtelin tallaa, kaula ja otelauta vaihdettiin ja muutettiin mieleisekseni, kansi ja pohja avattiin ja hiottiin ja lakattiin uudelleen, ja sitten se tapahtui noin vuoden puurtamisen jälkeen - mökillämme Reisjärvellä viulu soi kauniisti ja ennen kaikkea haluamallani tavalla...olin tullut kotiin. Viuluni oikukas luonne teki siitä kiinnostavan ja monien viulunvalmistajien kanssa "juteltuani" he totesivat soittimessa olevan jotain selittämätöntä ja siksi ponnisteluni sen eteen olivat mielekkäitä ja palkaitsevia. Viulussani on syvä, laaja ja pehmeäsointinen ääni, joka on ihastuttanut monia alan ammattilaisia ja viuluista kiinnostuneita. Se on uniikki kappale design by T. Hirvi. Schuster-jouseni trimmasin ja sai omistuskirjoituksen "t. hirvi" erikoisuutenaan kultainen ruuvin nuppi. Uudet laadukkaat luonnon jouhet paikalleen sovitti Kimmo Anttila Kaustiselta ja minä olen hankkinut vimmatusti uusia nuotteja. Viuluni sai pohjaansa omistuskirjoituksen "t. hirvi -06" ja lisänimekseen "golden eyes" kannessa olevasta kahdesta "otelaudan" molemmin puolin symmetrisesti olevasta oksakuviosta. Jousivalikoimani on lisääntynyt uudella jousella, joka on myös uniikki kappale allekirjoittaneen trimmaama yksilö "t. hirvi". Jousi on "ideal qualität" suunnittelijanaan Alfred Stingl. Jousen valmistaja on Gewa.

Tästä kaikki alkoi harjoitteluni ja totutteluni arvaamattomaan kaveriini ja vaimoni Asta sai kokea korvia hivelevää viulun vingutusta siinä määrin, että päätimme niin että kun minä harjoittelen hänellä ja kissallamme Mörrillä on ulkoilu hetki. Kului tunteja ja viikkoja ja kaikki tuntui aina vain mukavammalta mutta niin vaikealta. En osannut mitään mutta intohimoa riitti ja sielun ammottava reikä alkoi täyttyä. Olin päässyt hyvään alkuun!

Kaksi vuotta meni omissa oloissa kitkutellen - kanttori isäni Esko sai kuulla ensimmäisenä miltä viulu kuulosti - ja äiti Helvikin kuuli taitoni tason. Olin ylpeä - ensimmäinen ja vaikea kynnys oli ylitetty. Soitin toisten kuullen.

Sittemin olen hankkinut soittimekseni Alpo Vähäkankaan rakentaman viulun ja jousen. Elän elämässäni armollisten tähtien. Sain Luojan minulle antamat lahjat takaisin nauttiakseni ennen kaikkea itse, mutta myös palvellakseni tällä mielenkiintoisella taipaleella omalta pieneltä paikaltani kiittäen Jumalaa. 

Armon polkuni kulkee Ristin juureen.

Isän haltuun

tuomo

Giuseppe Tartini, Sarabande

Joulun sävel soi - kirkkoviulu ja lahjaurut

Ylivieskan kirkko koki tuhopolton kohtalon pääsiäisenä 2016. Sen tiimoilta uuden kirkon rakentamiseksi on toteutettu monia konsertteja, joissa olen saanut olla mukana. Seurakuntamme kanttorien, Teija Siirtolan ja Eeva Korhosen kanssa sain olla vastaanottamassa Alpo Vähäkankaan tekemän kirkkoviulun ja lahjaurut Helsingin Mikaelin seurakunnalta. "Joulun sävel soi", kun kirkkoherra Timo Määttä vihki nämä soittimet seurakunnan käyttöön.

Taivaan Isä hankkeeni siunatkoon

Tuomo Hirvi