Minun tarinani

28. maalis, 2019

Ko tämä kylyki on nyt vaivannu jo hyvän viikon ja on niin kipiä ko ikänä vain voi olla aina ajottain. No huomiseks on taas tarkotus mennä miettihin mitä tehtäis.

Äitin kans tuosa juteltihin hänen veljestään Unto-enosta, mies jonka kans olen sielunveli, ja juteltihin palijoki yhestä jos toisesta asiasta. Hän oli kummallinen mies ko Furuluotohon tuli aina jouluaattona kuorma-autollahan niin illalla tuli pahasti saman näkönen joulupukki. Sai aina kirijan lahajaksi ja nukku jouluyön laattialla ja lukasi saamansa kirijan läpi.
Unto opetti mulle autojen korijaamisen ja oli ostamasa mun kans mun ensimmäisen auton, bemarin Nystedtiltä. Unto ei ikänä erotellu ihimisiä paremmiks ja huonommiks. Kaikki oli samanarvosia eikä arvioitu millään lailla.

Ko tuosa on makoillu ja kylykiä kivistää niin monet kerrat on Unto tullu mielehen. Unto oli Vapolla automiehenä halakoja ajamasa vuosi kauet. Viimesen kuormansa purki Lestijärvellä keskelle rämettä ja ilimotti Vapon herroille, että enää ei tuu kuormaakaan, on tämä niin huonua hommaa. Muut kuskit, Siipon Aapa, Vesisenahon Eino ja muut kysy Untolta, että meinaakko nuin. Unto oli noussu Foortin lavalle ja isosti sanonnu, että pitäkää pyssyä mukana. Jos istun ees kyytillä autosa misä on pankat pystysä niin saatta karhuna ampua.

Se oli viisahasti ajateltu. Siittä ei karhun ampumisesta saannu ko hyvän mehtämiehen mainehen eikä mitään tuomiota mutta miehentaposta joutuu tilille.

Melekeen samanlaisia ajatuksia on pahimpien kipukohtausten kans tullu mielehen, karhuna ois paras ampua.

Unto-enosta on Youtubesa muutama filmi tukkilaishommista ja täältä hänen omalta mehtäkämpältähän. Tätä kahtoisa tuntuu kuin eilen olis nähty. R.I.P.

tuomo

YOUTUBE.COM
 
26. tammi, 2019

Näin tarinoin naamakirjassa Lohtaja- ja omilla sivuillani lauantai-illan ratoksi:

En tiedä kuuluuko tämä siihen kiellettyyn materiaaliin mutta liittyy Lohtajan Yhteiskoulun ja seurakunnan tekemisiin ja niissä koettuun. Jos yp katsoo että poistettava niin en ole pahoillani.

Tuli konsertti mieleeni kun minulle vinkattiin ohjelmalehtisen tästä konsertista olevan tallella. Muistan hyvin elävästi tämän tapahtuman. Se oli jotenkin hyvin juhlava ja kirkko oli tupaten täynnä väkeä eli siellä suntion ja kirkkoväärtinkin penkillä istui kuulijoita.

Mistä lie tulikin mieleeni yksi Lohtajan Yhteiskoulun kuoron ja Lohtajan Sekakuoron konsertti Lohtajan kirkossa. Kanttori-isäni Esko oli koko toiminnan priimus motor ja hän "täräytti" konsertin aluksi Lohtajan kirkon uruilla Bachin d-molli Toccatan ja fuugan. Nousi urkupenkiltään ja hymyili, mikä sanalla sanoen ei ollut kovin tavallista, ja näytti meille, että nyt on kuorojen vuoro. Väkeä oli kirkko täynnä. Kun kirkossa alkoi soida "Oi Kaanaanmaan" alkusoitto, jonka taisi Erkkilän Lasse soittaa vai oliko Jukkolan Risto, niin se tunelma, kontrasti Bachiin, ja olo siellä kirkon urkuparvella oli uskomaton. Siinä oli sitä jotain ja se jäi lähtemättömästi mieleeni. Unohtumattomia hetkiä ja tunnelmia.

Esko Emilille ei mikään ollut mahdotonta, samassa konsertissa seurakunnan/koulun orkesteri soitti muutaman avustajan kera mm Haydnin Sinfonian, numeroa en muista mutta tiedän tuon konsertin ohjelmalehtisen olevan tallella.

https://youtu.be/GtjOJMgCRN8

"Kun kotini taivaassa ma Jeesuksen kautta saan, hyvästi sanon maailmalle; käyn Luojalle laulamaan. Oi Kaanaanmaa, oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.

Siell' aurinkona paistaapi mun ylkäin, Jeesuksein. Kirkkauden tiestä hohtaapi myös haavat Kristuksein, oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!

Enkelit siellä laulavat ja kuorot kumajaa. Vanhurskaat riemuin veisaavat ja harput humajaa. oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!

Anna Jeesus minun ymmärtää, että oikein laulaisin. Päästä kieleni salvat valloilleen, että oikein kiittäisin. oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!"

Tämä siis pienessä Lohtajan seurakunnassa ja ihan yhtään ylpeänä voin sanoa, että yhden miehen uskomattoman sinnikkään ja mitään mahdottomasta tietämättömän aikaansaannoksena. Toki meille laulajille ja kuorolaisille sekä soittajille lankeaa toteuttajan osa jota tehtiin innolla.

tuomo

YOUTUBE.COM
 
Performer & Album Info - 8:20 Please donate to Gerubach's Scrolling BACH Project by going to http:…

 

23. loka, 2018
"Kanttorit ja pojat" konserttisarja syntyi tänään kuusi vuotta sitten kuolleen isäni Eskon toiveesta. Hänen yksi merkittävin viesti vietäväksi on kirjoitettu virteen 309. Toivomuksensa oli, että jokaisen konsertin yhtenä virtenä lauletaan tämä virsi 309 "Nyt vielä etehesi".

Sen tarina linkittyy Lohtajalle isän pitkäaikaiseen työkaveriin eli rovasti Tauno Kauppiseen. Ensimmäinen "Kanttorit ja pojat" konsertti pidettiin Lohtajan miltei täpötäydessä kirkossa 17.10.2010. Tuolloin isä toivoi voivansa itse laulaa vielä pari laulua Lohtajan kirkossa. Muutoin hän toivoi saavansa olla meidän poikien Tapio ja Tuomo ohella mukana Lohtajan kirkossa Niemelän Hannun ja Erkkilän Vesan kanssa laulamassa. Hän lauloi yhden mielilauluistaan "Jeesuksesta laulan". Toista en muista. Isä kuoli kaksi vuotta tuosta miltei päivälleen eli 23.10.2012.

Niemelän Hannu on itseoikeutettuna isän toiveesta tämän virren 309 laulanut ja me pojat olemme olleet mukana.

Näin se tulee myös jatkumaan eli eiköhän tässä jossakin lähiaikoina taas kuulla "Nyt vielä etehesi".

"Nyt vielä etehesi,
oi Jeesus, polvistun.
Sun siunauksehesi
ja armoos sulkeudun.

Alusta loppuun johtaa
jos matkalla et saa,
niin vaara heti kohtaa,
voin tieltä horjahtaa.

Vaan lankeemasta estää
mua Jeesus voimallaan.
Näin usko loppuun kestää
ja minut kruunataan.

Ristisi Golgatalla
se voitonlippu on.
Vain siihen katsomalla
saan voittopalkinnon.

Sä meihin taivaan tiellä
Henkesi valo luo
ja kerran luonas siellä
iäinen autuus suo."

tuomo

YOUTUBE.COM
 
(ed. v.kirjan mukaan) Nyt vielä etehesi, Oi Jeesus polvistun, Sun siunauksehesi ja armoos sulkeun. Jos Sun en anna johtaa alusta loppuhun, mua vaara…

 

23. loka, 2018

Onpa ollut niin hieno aamu kuin vain näin syksyllä lomalaiselle on tarjota. On heti yheksän jäläkeen saanut ottaa lehtiharavan käteen ja alkaa harvavoida vaahteran ja viimeiset koivun sekä pihlajan lehdet tuohon puron törmälle kasaan johon jossakin vaiheessa ajetaan multa päälle, kun saadaan se tasaiseksi. Saa sitten kasvaa luonnonkukkia ja mitä nyt emäntä keksiikään. Perunamaalle oli kuulemma kaivettu jotain kukkia talvisäilöön eli siihen kasa lehtiä suojaksi. Koristeomenapuussa oli vielä kovin punaiseksi muuttuneita omenia lehdettömässä pensaassa. Toivottavasti pysyvät jouluun saakka. Rännit putsasin moskasta ja oli tosiaan tarpeen.

Asta on kohta viikon hoitanut näitä diakonian tehtäviä Reisjärvellä eli ollut yksinäisen ihmisen asioita hoitamassa, ruoanlaittajana ja muuta kun hänet tyrkättiin jalka murtuneena kotiin. Eikä ole mummukaan kovin halukas aina ottaan vierasta apua vastaan. Ja on tässä ollut hänellä muutakin saman tapaista ja kun tuntuu kovasti pitävän siitä, että saa huolehtia ikäihmisten elämästä niin se olkoon parasta. Eihän me mahdottomiin kyetä mutta näin joustamalla ja itse jostakin aina luopumalla saa hyvän mielen.

Palaanpa tähän alkupuolen asiaan eli lehdet tuli suurinpiirtein viidessä tunnissa haravoitua. Mukava oli istahtaa auringonpaisteeseen, kahtella sorsapariskunnan touhuja purolla ja mielessään hyräillä Toivo Kuulan virttä 574 - taisi se osittain tulla ihan ääneenkin laulettua. "On kaunis synnyinmaamme, maat metsät järvet sen. Me Luojan töitä saamme, katsella kiittäen".

https://youtu.be/5IW49eTp8NQ

Isä Eskon kuolesmasta tulee tänään kuluneeksi tasan kuusi vuotta. "Kotona kerran taivaassa...".

tuomo

 
 
 
21. loka, 2018

Tämä Heikki Klemetin säveltämä laulu "Liidellyt oon leivon lailla", on jo viikkoja soinut "päässäni".

Jostakin syystä tämä oli isälleni erittäin merkittävä laulu.

Nyt sen on minulle tehnyt merkittäväksi lähestyvä hänen kuolinpäivänsä ja se mitä muistikuvia on tullut mieleeni. Isäni kuoli 23.10.2012 ja hänen toivomuksensa oli kuunnella viimeisen kerran kotoa lähtiessään sattumalta radiosta kuulunut Sulo Saaritsin laulama laulu. Kun tuo laulu oli kuunneltu hän nousi pihalla odottavaan ambulanssiin eikä palannut enää kotiin vaan muutti Taivaan kotiin ja laulaa nyt Sulon kanssa ikimailla. 
En ollut paikalla mutta kuulin tämän tiedon äidiltäni eikä minulla ole siitä tietoa mikä tuo laulu oli. Isäni ja Sulo Saarits olivat ylimpiä ystäviä ja isäni vieraili säännöllisesti laulamassa Saaritsin kanssa. Joskus 1960-luvulla ei lihapiirakka ollut Lohtajalla tuttu tuote. Niinpä noista Helsingin reissuista palatessaan isä osti aina lapsille Helsingin rautatieasemalta samasta kioskista lihapiirakat, hän kertoi piirakan tekijän nimenkin mutta en nyt muista sitä. Olletikin ne piirakat kotona puolitettiin lapsille mutta oli ne hyviä.

Sävel ja suomenkieliset sanat Heikki Klemetti alkuperäiset sanat Mihael Rosing.

"Liidellyt oon leivon lailla,
leivon lailla laulellut,
kerran laulan ikimailla,
syömmein sen on kuiskaissut,
kerran laulan ikimailla,
syömmein sen on kuiskaissut.

Sokaiskoon mua kyyneleeni,
kun vain siip` on sielullain,
kyllä, kyllä nuoruuteni
kevätmaihin löydän aina,
kyllä, kyllä nuoruuteni
kevätmaihin löydän ain."

tuomo

YOUTUBE.COM
 
Provided to YouTube by Warner Music Group Liidellyt oon leivon lailla · Sulo Saarits Sulo Saarits laulaa Heikki Klemetin lauluja ℗ 1975 PSO…