Minun elämäni tarinat...

25. heinä, 2020

Tämän Suomen kanttorikuoron - josta muuten erotan isä-Eskon äänen parista kohtaa kakkosbassosta - Herraa Hyvää Kiittäkää virren myötä haluan kiittää teitä kaikkia mutta erityisesti teitä noin 350 ihmistä, jotka olette henkilökohtaisesti muistaneet puhelinsoitoin, käynnein, kukkasin ja tekstiviestein jne, Helvi äitini poismenon johdosta.

Jotta maailma ei muistuttamasta päästäisi, niin eilen Kokkolan keskussairaalassa taas yksi meidän läheisemme on siirtynyt saattohoito-osastolle.

Minua lohduttaa se, että huomaan todella löytyvän ihmisiä, jotka välittävät eivätkä jätä lähimmäistään. Jos mitään muuta merkitystä elämälläni ei ole, niin se olkoon tärkein, älkää koskaan olko välinpitämättömiä. Maailman heikoimmat olkoot sydäntänne lähellä.

Jumala on luvannut kantaa taakat puolestanne ja näkee itkevän ja ylpeänkin lävitse armollisesti autuuteen saakka.

Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Elämän lahjasta kiittäen.

tuomo

25. heinä, 2020

Tieto tavoitti minut Reisjärven Kellonmäellä äskettäin.

Helvi-äitini siirtyi tänään keskiviikkona 22.7. puolenpäivän aikaan tuonilmaisiin, rauhallisesti ikiuneen nukkuen sekä Vapahtajaansa turvaten Kokkolan keskussairaalassa.

Taivaan Isään turvaten ja Hänen tahtoonsa tyytyen. R.I.P.

tuomo

PS. Kuvassa äiti Kannuksen vuodeosastolla kuvattuna 24.4. jolloin häneltä oli jo amputoitu oikea jalka mutta elämässä oli vielä iloa ja valoa. Kuva on hyvin kuva tuon korona-ajan monille ikäihmisille. He joutuivat yksinäisyyteen. Niinpä vierailut äidinkin luona tapahtuivat etupäässä käyden tässä ikkunan takana ja puhelimen välityksellä. 

sama

17. heinä, 2020

Aattelin kertua kaks semmosta pientä muistumaa Lohtajalta sukulaismiehistä ja heiän kuorma-autoista nyt aluks.

Setä-Urholla oli Scania aikanahan, jolla ajo sekä soraa että tukkikärryki oli. Se oli talon ainua auto eli sillä ajettihin kyläreisut ja tehtihin työt. Tukkikuormia haki palijo jostaki Vattajan takaa ja sen aikasilla vehkehillä se oli vaikiaa maastua. Äitin sisko ja kummitätini Laila, nykysin me asutahan Ylivieskasa kumpiki, oli kerran kyytisä ko kuormaa hakivat sieltä jostaki ampuma-aluehelta. Kovaa piti tryykätä että pääsi kuorman kans, ja tuli äkkipysähys jostaki syystä, niin tukit tuli taka-akkunasta läpi hytin. Siinä kävi tuuri, ettei menny Lailalta eikä Urholta henki. Muistan ko tulivat sitte Furuluotohon ja kertovat asian.

Urho oli "kania" miehiä mutta Anttilan Eetvi ja Salamenin Arvi enempi Sisu ja Vanaja linijalla. Molemmat tais olla palijo sorahommisa ja aurasivakki muistaakseni. Monet kerrat on Salamenin ja Anttilan tuvasa istuttu.

Tästäpä tuliki mielehen yhen kuorma-automiehen tarina joskus 1980-luvulta. Nimiä en sano mutta tuttu mies mulle ja tiän että tosi kertomus.

Kerto, että pankinjohtajalta oli tullu tiukanolonen kirije, että pitäis tulla konttorille äkkiä ko vekseleitä on menny pitkäks. No automies pujotti kinttahansa ja lähti konttorille. Hyvä sananen ko oli niin neuvo vähä pankinjohtajaa, joka alotti litanialla koroista, jokka siihen aikahan huiteli 17% paikkeilla, viivästyskoroista ja vakuuksista. Oli aivan maansa myynny mies.

No automies kuunteli ja tuumas, "mulla menee hyvin. Sora käy kaupaks ja oon ostannu kenttäsirkkelin. Soramonttu tuli kaupan päälle. Se pitäis maksaa taikka tulee kauhiat sakot."

Pankinjohtajan korvat alako punottaa. Kysy automieheltä, että "mitä meijän pitäis tehä". Sillon soramies oikein kimmelty, nyt päästihin asiahan. "Ekkö sää tiä mitä pitäis tehä, ja oot pankinjohtaja. Mää tiän mitä mun pitäis tehä mutta ko kysyt niin mää autan suaki. Käännä se tuoli ympäri, ota selekäs takaa siittä kaapista vekselilomake. Kirijota siihen niin iso summa, että tulee vanahat maksettua ja saajahan sahaki maksettua". Automies meinas että soramontusta ei kannattannu puhua mitään ko olis ollu liian palijo selitettävää.

Näin tuli vekselit maksettua ja nykysin menee siinä firmasa hyvin.

Tulee toinenki saman tapanen mielehen. Esko-isä, Niemelän Väinö ja joku matkasaarnaaja oli alottamasa jotain seuratilaisuutta josain. En muista misä mutta isä tämän puhu. Matkasaarnaaja oli siinä vähä ihimetelly, että mistä sitä tänä iltana puhus. Niemelän Väinö oli tuumannu, että "puhu ny vaikka Jumalasta". Siinä olivat vähä aika kahtellehet toisiahan. Seurat voi alakaa ko puheen aihekki selevis.

Tämmösiä juttuja tällä kertaa.

tuomo

7. heinä, 2020

Aamullako heräsin niin melekeen ensimmäisenä oli mielesä, että tänä päivänä pitää saaja makaroonia ja ihtetehtyä jauhelihakastiketta, sipulia, "kikkomania" ja sillai.

No siinä sitä haaveilin aikani ja panin kattilat jo kiehuhun että paan makaroonit kiehuhun. Mutta eihän sitä makaroonia misään ollu. Luulin että on.

Päivä siinä tuhuraantu ko kävi kaikenlaista mielesä piti tehä yhtä ja toista. No nelijän jäläkehen yhen kaffikupillisen ja nisun voimalla lähin Halaphallihin. Asia jalostu paremmaksi, otin ison pussin makaroonia mutta jostaki päläkähti päähän, että spagetti on parempaa. No sitte sitäki ja kotia keittähän.

Kaikki meni oikein hyvin, ja muuten se jauhelihakastike on makaroonin taikka spagetin kans palijo parempaa ko paistaa jauhot sillai naftisti palanneheks. En minä sitä ihte oo keksinny vaan tuli vahinko. Ko on tullu kahtottua nuita oikioitten kokkien ohojelmia niin ne ruskistaa teräskattilalla jauhot ja kaikki. Minä oon onnistunnu aina vähä savuttaviks tekehen sen jauhon ruskistuksen. Mutta se onki palijo paremman makusta, etten sanos aivan erinomasta. Nyt poltan jo tarkotuksella. Mutta aina pitää olla yksin kotona niin ei tartte selittää.

No tuommosta mättöä siittä tuli, oli muuten mahottoman hyvää.

Siinäkö istuin ja taiteilin niitä makarooneja suuhuni kaffelilla ja lusikalla niin siinä jääkaapin ovesa alako yks kuva kahtotuttahan. Oon sen aina siinä nähänny mutta vasta nyt kahen tai kolomen vuojen päästä oikein tajusin, että naapurin emäntä ja vaimoni Astahan siinä poseeraa paikallisesa lehesä trulleina. Oisivat varmasti lähtennehet tänäki vuonna vaan tämä korona sotki suunnitelmat. Niin ja nämä rullit ei sitte ottannu palakkaa vaan antovat koristansa aina jotaki.

Jotenki tätä elämää pitää keventää ettei mee aivan mahottomaksi. Muuten luuleevat niin totiseksi tämmöstä höppänää, että panevat hautahanki mahapuoli alaspäin ettei vain vielä jotain mölähytä siinä "kotia mennessä".
No kyllä se Taivahan Isä mahallahan olijanki hakee, jos niin on päättänny.

Taas jaksaa.

tuomo

16. kesä, 2020

Kävin Kannuksesa tänäpäivänä äitiä kahtomasa ja siittä Tuunalasa eli syntymäkotonani Tokolan kosken rannalla, jota Harri serkkuni ny isännöi. Mäki-Petäjä on Harrin sukunimi ja äitini tyttönimi.

Harri ejusti Lohtajan Veikkoja vuojesta 1968 ja hyppäs vielä tänä päivänäki aika lyömättömän korkeustuloksen Lohtajan kentällä 10-vuotiahana. 134 cm purukasahan hypättynä oli kova tulos. Monta vuotta kymmenvuotiaitten paras tulos. Junttilan Esko toimi mittamiehenä ja nyt en etunimiä muista, Huotari oli sillon Lohtajalla liikunnanohojaajana, ko nämä ikäkausikisat piettihin.

Harri muisteli, että kävi samana kesänä Kaustisella kovan kisan Karhulan Seppon kans kolomiloikasa. Seppo johti viimeselle kierrokselle asti tuloksella 9,94 mutta Harri hyppäs viimesellä 10,34 ja voitti. Taikka nyt en oo varma oliko samana kesänä.

Lohtajan Veikkoja ejusti muutama kuukausi sitten kuollu äitin nuorin veli, enoni Joukoki vuojesta 1968. Hän oli piirin parahia seiväshyppääjiä tuloksellahan 455 cm. Veikkojen seiväsennätys oli joskus Joukolla. Siihen aikahan alako lasikuituseiväs vasta tulla kisohin. Jouko oli SM-kisoissa parahimmillahan kuues.

Palatahanpa Lestijoen rannalle syntymäkotiani. Porstukamarisa on sama piironki, joka siellä oli ko ensimmäisen parkasuni päästin. Näin mulle on kerrottu. Kätilön nimiä en muista. On se mulle joskus sanottu. Samasesa kamarisa minut on ymmärtääkseni rovasti Lauri Kujanpää kastannukki.

Tämä talo, mistä Harri pitää hyvää huolta on pihapiireinehen muistoja täynä. Jokirannan kivet on hyvin paikollahan.

Pihalla on pelattu jalakapallua mm vuojen 1966 mm-kisojen esiottelu aina oli täälä. Rammaks potkittu Pele, Eusebio ja Gert Myller oli sillon kovia. Kylän isännät ja pojat keräänty kahtohon kisoja yhesä Tuunalahan, ko Hannulan Matti toi Lailansa (kummitätini, Matin aviovaimo) kotia television. Se vähä niinku unohtu Matilta sinne, soli Matin tapa tehä kauppaa. Antennin Matti löi kuusirangan nokkahan tuohon talon nurkalle ja siinä se oli tähän talavehen asti. Harri nostatti sen talon katolle samalla uuen antennin kans.

Tuvan pääsä on hypätty kolomiloikkaa, pituutta, seivästä ja korkeutta. Heitetty kiekkua ja lähetty suunnistahan. Talon historia on urheiluhenkistä elämää ja maauskua täynä. Kuus ensimmäistä elinvuottani tämä oli mun koti ja sen jäläkehen aina ylioppilahaks asti kaikki lomat vietettihin Tapion kans Tuunalasa. Sielä opetettihin työlle ja toisahalta leikille ja urheilehen.

Tuunalasa näki kolomen sukupoloven elämää yhtä aikaa. Iita ja Alafre oli meijän lasten parahia kavereita.

Muistan ko piti lähtiä Lohtajalle ekaluokalle kouluhun. Isä oli jo ollu Lohtajalla kanttorina jonku aikaa, taisi olla vuojesta 1955. Jukkolan Yrjö tuli hakehen meitä masseyfergusonilla, ko äiti otti kangaspuut mukahan. Me Tapion kans mentihin Iitan tekemien lehtikerppujen alle piilohon lammasaituusehen, ko ei haluttu lähtiä mihinkään.

No Iita kävi puhumasa nätisti. Niin se koulumatka meikäläisen kohalla alako Oukay repun ja pusakan houkuttelemana massikan peräkärryn kyytillä Lohtajan Furuluotua kohti, ja seuraavana aamuna Erkkiperän kansakouluhun.

Ihan tämmönen omakohtanen lohtolaisen tarina. Jos ei passaa sivulle niin saa poistaakki.

tuomo