27. marras, 2021

Taisto Tammi lohtolaisissa muisteluissa

Oon tullu vanahaks. No se ny ei oo uutinen mutta se, että sen huomaa ja ymmärtää on ihtelle jonkinmoinen herätyksen paikka.

Minä luulin ennen vanahaan, että kaikki kuuskymppiset on vanahoja ja kuoleevat kohta. Nyt oon kohta seittemänkymmentä eikä vieläkään tunnu kovin vanahalta mutta nyt on pakko uskua. Vanaha minä oon, vanahus oikiasti.

Miten niin. No kun oon alakannu muistella vanahoja aikoja. Aivan kakarana olemista ja semmosia alakouluikäsen ja keskikouluikäsen juttuja.
Ja senki oon huomannu, että ko vanahuuseläkeläiseks pääsin niin totta se on. Sinä päivänä tämän päivän politiikan mukahan minusta tuli turhake, kauhia rasite tälle yhteiskunnalle ja kuten aina ennenki niin tietenki höppänä. En tiä mitään eikä mua usko kukaan. "Ennen vanahaan ja ennen vanahaan"....tunnustan kaiken oikiaks. Sitähän täsä ollahan ja ennen kaikkia höppänä.

Herään aikasin aamulla ko pitäis kait kyetä nukkuhun puolehen päivähän mutta ko en jaksa nukkua yli kuuen oikiasti millään. Joskus herätyttää jo aikasemminki. Niinkö tänä aamuna ko näin unta Lohtajan keskikoulusta ja voitin monta ottelua salisa ja jalakapallokentällä saman yön aikana. Hihtää en kerenny ko uni loppu. Heräsin Singon mäeltä yhen luokkalaisen tytön kotua. On niitä keskikoulun mestaruuksiaki tullu oikiasti hiihettyä mutta harmikseni en sitä elämystä saannu uuestahan kokia tänä yönä.

No mutta siihen vanahuuen höppänyytehen ja niihin nuoruusmuistohin mennäkseni niin ihailin nuorena kaikkia urheilijoita ja Taisto Tammea. Taisto oli mulle ainu oikia laulaja. Semmonen pehemiä ääninen tumma komia mies. Romaniksi heitä nyt pitää sanua mutta oon kysynny luvan, "mustulaisiks" saa sanua niinkö lohtolaiset tapas ennen puhua ainaki meijän mäellä. Pikkusen sitä verta taitaa virrata ihtesäki.

Tästä Taisto Tammen kappalehesta, jonka tähän laiton tulee mielehen oma armeijahan lähtö. Kannuksen asemalta sitä piti lähtiä ja laiturille jäi ikävä. Junasa itkiä tihirustin ko olin lykkäystä hakennu viuluhomman takia niin kauan ko sain. Muistan ko Jukkolan Kyösti meni ns vapaaehtosena ja tuli lomille harmaat päällä. Sillon olin vielä Lohtajan lättäkatto kanttorilasa siinä kirkolla. Oli ne alokkahan natsat komiat. Tietysti kymmenen vuotta myöhemmin menin ihte ja Kannuksesa sillon jo asuin.

Menin Hiukkavaarahan ja kyllä sitä kaikkensa piti tehä että helepolla pääsis. Minusta tuliki "herra" eli VMTK:n täyspäivänen puheenjohtaja, joka suntikset päällä loikki pitkin Hiukkavaaran kenttiä ja enimmäksehen kaupungilla taikka kotona Kannuksesa. Lusmu on lusmu aina. Mulla oli oikein toimisto sielä sotkun alakerrasa, josa nykysin televisiosa usiasti esiintyvän työoikeuen emeritus professori Seppo Koskisen kans etupääsä nukuttihin lehtipinon päällä ko ei kauhiasti ollu tekemistä. Oltihin armeijan erityisesä suojeluksesa laiskoja.

Ennen näitä aikoja tietenki käytihin koulua. Ensiks "erkkiperällä" kansakoulua ja sitte kirkolla yks luokka Niemelän Hannun kans laskettihin laskuja muita eellä ko Säätelän Heikki anto luvan. Matikka on aina ollu mulle heleppua mutta kielipäätä ei nimekskään taikka sitte oon vain ollu laiska oppihin niinkö ennen sanottihin.

Keskikoulusa meillä oli legendaarisia opettajia. Omasta isästä en muuta sano ko että oli ääntä ja käytti tarpehen tullen niin että nyt olis käräjillä joka toinen viikko.
Töyrylän Esko oli ennen Aromaan Kaijaa rehtorina ja kummastaki ei oo muuta ko hyviä muistoja. Kuusisen Lea oli yhtä ko keskikoulu ja kaikki maholliset ja mahottomat kielet.
Matematiikan opettajat oli luku sinänsä. Poukkulan Jussi oli mulle tosi hyvä opettaja. Meni päähän ko häkä ko Jussi opetti. Sitä ennen oli Alavuotungin Pentti.
Pentti oli poikamies ja alako riiustahan josaki vaiheesa. Joskus oli tieten väsy puserosa ko varotti, että "oon nukkunnu erittäin vähä ja huonosti..." ja sitte kajahti muutaman pojan nimi, "ulos". Pisti varulta pari pihalle malliks. Ja muista opettajista jäi mielehen Ilvessalon Ilpo. Hän oli tutkimusalus Arandalta tullu opettaja joka muisti sanua mistä on opettajaks tullu. Oikiasti kyllä Ilpon nimi löytyy suomalaisesta tieteen historiasta.

Mutta tämän Taisto Tammen "sotapojan tyttö" kappalehen sanoista tulee mielehen muuan "lissu" keskikoulusta. Meillä oli semmonen luokkaretki Jäneskarille ja siinä istuin kivellä (on mulla kuvaki mutta en kehtaa laittaa ko "lissulta" ei oo lupaa) niin vierehen tuli istuhun ja kaulahan kiinni kyseinen ihailemani tyttö. Otti ja pussas kysymätä. Minähän meinasin rakastua oitis. Oli tieten ihastunnu jostaki syystä. Sittemmin tuli muutaman kerran käveltyä keskikoulun konvasa "parimarssia" ihastukseni kans mutta lyhyt romanssi siittä tuli. Minä ihastuin yhtehen "helihin" ja sitä käveltihin usiammasti hänen kans. Hänestäkään en oo kuullu mitään. Keskikoulusta mentihin sitte Yhteiskouluhun Kokkolahan. Sielä kolome vuotta ihastelin yhtä "vuokkua" mutta vasta lakkiaisjuhulasa tämä onneton tuli sanohon että oli kans ollu ihastunnu.
Enkä oo keltään lupaa kysynny niin siks lainausmerkeisä nämä ihastukset, äläkää suuttuko jos tunnistatta ihtennä.

Lohtajalla eläisä sitä elämän eväät on syöty noin niinku alakupaloiks. Rakastuttu mutta ennenkaikkia urheiltu ja musisoitu.

Sielä ne mun juuret on ja pysyy.

tuomo