28. helmi, 2021

Yhteiskunta ja yhteisöllisyys on rikki

Yhteiskunta ja musiikkielämä on "särkyneessä" tilassa.

Vastuu toinen toisistamme tänä aikana on suuri. Päättäjien vastuu on paljon suurempi kuin ikinä ymmärtävätkään.

Sanon ääneen mitä ajattelen. Jokainen kuolema joka aiheutetaan viivyttelemällä, poliittisella jargonilla ja politikoimisella on edesvastuutonta vastuunpakoilua ja rikos ihmisyyttä vastaan.

Meiltä on otettu yhteisön turva ja ilo pois

Oleellinen puuttuu, yhteinen kokeminen, yhteisöllisyys.

Etenkin kuorot, kirkkokuorot ja orkesterit ovat hajoamispisteessä. Niinpä kirjoitin Ylivieskan kirkkokuorolle oheisen pienen tervehdyksen helmikuun viimeisenä päivänä 2021.

Siispä terveiset Tavitieltä vähän erilaisella särjetyllä orkestraatiolla jonka päälle soitin Ole Bullin "kun hiljaisin hetkin".

Musiikki ei kuole se elää tilassa ja ajassa.

Kuoron yhteisöllinen kokeminen puuttuu just nyt mutta aina voi hengittää musiikin kautta. Jaksaa, jaksaa...koronakuolemaa välttääkseni viulu puhukoon puolestaan.

"Kun hiljaisin hetkin, yksin mä jään, niin salaisetkin syntini nään, ja muistot raskaat taasen heräjää, ei aika voinut niitä keventää".

Armon enkelit kantaa ajan yli.

Näissä merkeissä kohden kesää.

tuomo