16. kesä, 2020

Kotikonnuilla Lohtajalla ja Kannuksesa

Kävin Kannuksesa tänäpäivänä äitiä kahtomasa ja siittä Tuunalasa eli syntymäkotonani Tokolan kosken rannalla, jota Harri serkkuni ny isännöi. Mäki-Petäjä on Harrin sukunimi ja äitini tyttönimi.

Harri ejusti Lohtajan Veikkoja vuojesta 1968 ja hyppäs vielä tänä päivänäki aika lyömättömän korkeustuloksen Lohtajan kentällä 10-vuotiahana. 134 cm purukasahan hypättynä oli kova tulos. Monta vuotta kymmenvuotiaitten paras tulos. Junttilan Esko toimi mittamiehenä ja nyt en etunimiä muista, Huotari oli sillon Lohtajalla liikunnanohojaajana, ko nämä ikäkausikisat piettihin.

Harri muisteli, että kävi samana kesänä Kaustisella kovan kisan Karhulan Seppon kans kolomiloikasa. Seppo johti viimeselle kierrokselle asti tuloksella 9,94 mutta Harri hyppäs viimesellä 10,34 ja voitti. Taikka nyt en oo varma oliko samana kesänä.

Lohtajan Veikkoja ejusti muutama kuukausi sitten kuollu äitin nuorin veli, enoni Joukoki vuojesta 1968. Hän oli piirin parahia seiväshyppääjiä tuloksellahan 455 cm. Veikkojen seiväsennätys oli joskus Joukolla. Siihen aikahan alako lasikuituseiväs vasta tulla kisohin. Jouko oli SM-kisoissa parahimmillahan kuues.

Palatahanpa Lestijoen rannalle syntymäkotiani. Porstukamarisa on sama piironki, joka siellä oli ko ensimmäisen parkasuni päästin. Näin mulle on kerrottu. Kätilön nimiä en muista. On se mulle joskus sanottu. Samasesa kamarisa minut on ymmärtääkseni rovasti Lauri Kujanpää kastannukki.

Tämä talo, mistä Harri pitää hyvää huolta on pihapiireinehen muistoja täynä. Jokirannan kivet on hyvin paikollahan.

Pihalla on pelattu jalakapallua mm vuojen 1966 mm-kisojen esiottelu aina oli täälä. Rammaks potkittu Pele, Eusebio ja Gert Myller oli sillon kovia. Kylän isännät ja pojat keräänty kahtohon kisoja yhesä Tuunalahan, ko Hannulan Matti toi Lailansa (kummitätini, Matin aviovaimo) kotia television. Se vähä niinku unohtu Matilta sinne, soli Matin tapa tehä kauppaa. Antennin Matti löi kuusirangan nokkahan tuohon talon nurkalle ja siinä se oli tähän talavehen asti. Harri nostatti sen talon katolle samalla uuen antennin kans.

Tuvan pääsä on hypätty kolomiloikkaa, pituutta, seivästä ja korkeutta. Heitetty kiekkua ja lähetty suunnistahan. Talon historia on urheiluhenkistä elämää ja maauskua täynä. Kuus ensimmäistä elinvuottani tämä oli mun koti ja sen jäläkehen aina ylioppilahaks asti kaikki lomat vietettihin Tapion kans Tuunalasa. Sielä opetettihin työlle ja toisahalta leikille ja urheilehen.

Tuunalasa näki kolomen sukupoloven elämää yhtä aikaa. Iita ja Alafre oli meijän lasten parahia kavereita.

Muistan ko piti lähtiä Lohtajalle ekaluokalle kouluhun. Isä oli jo ollu Lohtajalla kanttorina jonku aikaa, taisi olla vuojesta 1955. Jukkolan Yrjö tuli hakehen meitä masseyfergusonilla, ko äiti otti kangaspuut mukahan. Me Tapion kans mentihin Iitan tekemien lehtikerppujen alle piilohon lammasaituusehen, ko ei haluttu lähtiä mihinkään.

No Iita kävi puhumasa nätisti. Niin se koulumatka meikäläisen kohalla alako Oukay repun ja pusakan houkuttelemana massikan peräkärryn kyytillä Lohtajan Furuluotua kohti, ja seuraavana aamuna Erkkiperän kansakouluhun.

Ihan tämmönen omakohtanen lohtolaisen tarina. Jos ei passaa sivulle niin saa poistaakki.

tuomo