23. loka, 2018

Isän kuolinpäivänä syksyn touhuja talvea odotellessa

Onpa ollut niin hieno aamu kuin vain näin syksyllä lomalaiselle on tarjota. On heti yheksän jäläkeen saanut ottaa lehtiharavan käteen ja alkaa harvavoida vaahteran ja viimeiset koivun sekä pihlajan lehdet tuohon puron törmälle kasaan johon jossakin vaiheessa ajetaan multa päälle, kun saadaan se tasaiseksi. Saa sitten kasvaa luonnonkukkia ja mitä nyt emäntä keksiikään. Perunamaalle oli kuulemma kaivettu jotain kukkia talvisäilöön eli siihen kasa lehtiä suojaksi. Koristeomenapuussa oli vielä kovin punaiseksi muuttuneita omenia lehdettömässä pensaassa. Toivottavasti pysyvät jouluun saakka. Rännit putsasin moskasta ja oli tosiaan tarpeen.

Asta on kohta viikon hoitanut näitä diakonian tehtäviä Reisjärvellä eli ollut yksinäisen ihmisen asioita hoitamassa, ruoanlaittajana ja muuta kun hänet tyrkättiin jalka murtuneena kotiin. Eikä ole mummukaan kovin halukas aina ottaan vierasta apua vastaan. Ja on tässä ollut hänellä muutakin saman tapaista ja kun tuntuu kovasti pitävän siitä, että saa huolehtia ikäihmisten elämästä niin se olkoon parasta. Eihän me mahdottomiin kyetä mutta näin joustamalla ja itse jostakin aina luopumalla saa hyvän mielen.

Palaanpa tähän alkupuolen asiaan eli lehdet tuli suurinpiirtein viidessä tunnissa haravoitua. Mukava oli istahtaa auringonpaisteeseen, kahtella sorsapariskunnan touhuja purolla ja mielessään hyräillä Toivo Kuulan virttä 574 - taisi se osittain tulla ihan ääneenkin laulettua. "On kaunis synnyinmaamme, maat metsät järvet sen. Me Luojan töitä saamme, katsella kiittäen".

https://youtu.be/5IW49eTp8NQ

Isä Eskon kuolesmasta tulee tänään kuluneeksi tasan kuusi vuotta. "Kotona kerran taivaassa...".

tuomo

 
 
 
Kuvan mahdollinen sisältö: puu, kasvi, nurmikko, silta, taivas, ulkoilma ja luonto
Kuvan mahdollinen sisältö: kasvi, puu, nurmikko, ulkoilma ja luonto
Kuvan mahdollinen sisältö: ihmiset istuvat, puu, kasvi, pöytä, ulkoilma ja luonto
Kuvan mahdollinen sisältö: polkupyörä, puu ja ulkoilma