26. elo, 2018

Himangan "pankilla" potkittihin vaikka hiekkamyrskysä

Himangasta tulee aina ensimmäisenä mielehen ne tuuliset potkupallo-ottelut sielä meren rannan kentällä. Hiekkaa oli silimät ja suut täynä ja peli oli raakaa. Ensimmäiset pelit minäki taisin käyä pelaamasa niin, että lohtolainen joukkue polokupyöräili paikalle ja sittemmin mentihin mopoilla.

Joukkue oli muistaakseni Roiman joukkue. Uuniloita ja Boreneja ainaki oli jokunen siinä porukasa mikä meitä oli vastasa. Oli se kamala sieltä maalivahin tontilta kahtua ko meijän Himangan Hannu ja semmonen tummatukkanen, pienehko himankalainen, taisi olla Uunila mutta etunimiä en muista, lähti juoksehen kohti pallua ja ylehensä kuulu että "pam" ja toinen jäi keräilehen kamppehiahan. Himankalaiset oli ylehensä alakuhun pikkusen parempia mutta sittemmin Kaikkosen Esko (himankalainen) ja Annolan Eino opetti meitäki pelaahan. Enempi jo aikasena meillä oli Niemelän Heikki semmonen "rappari" että heikommat lakos.
Auton keulat pantihin aina sillon tulosuuntahan, että jos menee kauhian kiihkiäks niin keretähän pakosalle.
Joskus ne "riiat" synty siittä ko sielä oli aluks maaliverkkoina vanahoja kalaverkkoja ja läpihän se meni heikommista kohista. Sitte väitelhtihin, että oliko maali.

Urheiluhallilla on tullu lentopallua pelattua Urheilijoitten joukkuetta vastahan ja Roiman ottelut oli siinä pienesä koulun salisa. Alakuhun Kannuksen joukkue oli alakynnesä mutta loppuajasta tilanne vähä muuttu.

Lehtimiehenä sitte tuli hehkutettua himankalaista hiihtua. Torven Heikki olis yksin voittannu maakuntaviestin uhos Tikkasen Jorma parahina aikoina.

Eli urheilupitäjänä minä Himankahan oon ensimmäiseks tutustunnu.

tuomo