17. heinä, 2017

Ylivieskalaisten häät Lohtajalla - ei huono valinta

Syksylle alakaa tulla yhtä ja toista soitettavaa, kiva että vanaha vielä kelepaa. Kalenteri täyttyy tapahtumasta jos toisestaki. Muutama konserttiki pitäis yrittää mahuttaa joukkohon ja levyllekki pitäis soittaa toistakymmentä kappaletta.

Mieluhinen "keikka" tuli Ylivieskasta häihin Lohtajalle. Ja vielä niin, että saan ihte valita musiikin. Soittaa pitäis alttarilta käsin ja urkusäestys, haastavampi homma. Mutta eiköhän me Janozin kans selevitä. Ainaki viimeks meillä synkkas aivan hyvin.

Eipä tienny soittaja syyskuusa piettävistä häistä kertoisahan miten liki lapsuuteni maisemia mennähän. 
Ylivieskalaisista vihittävistä eli nykykotiseurakuntalaisista on kysymys, Annika ja Jaakko, mutta kun väkeä on suvussa kutsuttavaksi, niin piti isompi kirkko löytää kuin mitä meillä tämä Suvannon kotikirkko tällä hetkellä on. Niinpä kaksi Tuomoa tästä seurakunnasta reissun päälle, pappi ja fiulinsoittajaks allekirijottannu, toimittahan palavelutehtävä Lohtajalle.

Nainen, tuleva aviovaimo kertoi, että valihti Lohtajan kirkon vihkipaikaksi monia muita kahteltuahan ja jatkoi, että juhula on sitte Jukkolanmäen Navetanvintillä. Kysy, että sopiiko ja tiänkö kirkon ja juhlapaikan. Sanoin, että hyvinki tiän.

Kirkko oli nyt jo edesmennehen kanttori-isäni ensimmäinen seurakunta, josa palavella. Kotikirkko mulle viitisentoista vuotta, vähä ylikki. Urkuparvi on tuttuakin tutumpi ja kirkko.

Siinä navetassa, jonka vintillä juhulitahan teiän häitä on tullut poi´itettua Kyöstin kans lehemäki, ja monta hinkillistä on maitoa tullu haettua siittä navetasta. Navetan ylisillä taikka mikskä sitä ny sanottihinkaan, joka nyt on se Navetanvitti on tehty toinenkin "onkalo" heinihin ja olkihin. Ihime ettei tupehuttu.
Saha, jota ei enää ole oli meijän puks-sodan näyttämö. Monta "kuollutta" mutta ei yhtään vahinkua, ainakaan suurempaa - sillon soittajalta pääsi nauru. Nyt ei kuolla eikä vahinkuakaan pitäis tulla. Mistä sen tietää.

Meillä oli soittajan kans oikein hauskaa. Saan palata lapsuuteni maisemihin. Pastorinmäen ja Furuluojon lähinaapurihin. Jukkolanmäelle, josa tuli oltua toinenkin tunti, melekeen joka päivä.

Lohtaja on aina Lohtaja - Ylivieskastaki kahtottuna. Ikimuistonen muistorikkahin kirkko ja maailman ainut Jukkolanmäen Navetanvintti.

tuomo

nice violin, relaxing.
YOUTUBE.COM