20. maalis, 2017

Ei se tukka kurrilla kasva - Jukkolan saha

Anttiroikon Juha tuosa ansiokkahasti laitto kyselyä Jukkolanmäen raamisahasta ja siihen vähä kommentoin, että se oli meijän sen aluehen puuhamaa, hoploppi ja kaikkia siltä väliltä. Ei maksannu mitään mutta joskus tuli pikku selekäsauna ko tehtihin jotaki luvatonta. Ei se Yrijö kovasti kurittannu ko pyöritti vähä päätänsä ja ko oli puolittain isoääninen niin karijasi ja huusi mutta ei tukka pystysä ko sitä tukkaa ei hirviästi ollu, mutta kuitenki. On se maailman seittemäs ihime muuten ettei sielä sahalla ja höylällä sattunnu pahempia. Saha oli käynnisä ko sielä leikittihin puks-sotaa ja ties mitä sotaa. Sen muistan ko sahurit aina laitto siirappia niihin remmehin että paremmin pitivät. Oli muuten pitkiä ne remmit, ainaki tuntu siltä ja niitä meni palijo sielä alakerrassa. Niitten seasa sitä mentihin ja raami vain louskutti. Ei ne ukotkaan koskaan mistään varotellu.

Jukkolan Yrijö, Helvi ja Antti sekä Tilta oli meijän poikasten kans tekemisisä jonku verran mutta siittä "keskitalosta", joka siirrettihin sitte myöhemmin lokaniitun perukoille ei oikein oo muuta muistikuvaa ko se kun talon vanha emäntä kuoli kesällä niin ruumista piettihin avonaisesa arkusa siinä pihalla jonku aikaa. Se on jäänny mielehen ja ne havut jonka päällä hän makas. Taisi olla sen ajan tapa.

Palaanpa alottamahani eli Yrijö oli semmonen isäntähahamo jota ei voi unohtaa. Laulo kauhian suuresti virsiä ja Siionin Kannelta ferkusonin pukilla ja pesi päätänsä kurrilla. Sitä piti ihimetellä mutta Kyösti taisi kertua, että "se luulee että tukka kasvaa kurrilla". No eipä se siittä tainnu elpyä mutta pilallehan se mies ois menny jos ois ollu tukka pääsä. Hirviän mukava naapuri, kuten kaikki sillä mäellä ja lähistöllä. En muista mitään kummallista. No joskus tuli vähä pakojuoksua ko tuli tehtyä ilikeyttä mutta aina siittä selevittihin pikku puhuttelulla ja tukkapöllyllä.

Ihte me pojat joskus järijestettihin kunnon turnajaisia ja muistan ko piti lähtiä kouluhun niin jostaki saatihin koko poikajoukon painikisat aikaseks ja puoli tosisahan sitä painittihin Aimo, Pentti, Kyösti ja ketä siinä ny olikaan. Muistan ko jäin pikkusen alakyntehen, olin pienenä pienen kokonen enkä mikään pitkä ja iso niinkö nyt. Häviö piti kuitata sitte sanallisesti eli uhkasin tehä koko sakista ennen koulun alakua veripökkyrää. Tekemätä jäi mutta siittä kuulin koko alakoulun ensimmäisten kuukausien ajan. Oisko se ollu sitä koulukiusaamista - en tiä. Mutta ei haittaa, mitään ei jäänny hampahan kolohon. Se taas meinas sapettaa ko mua syytettihin koulun lipputankohon veetystä opettajan pyörästä ja sen teki kyllä Kyösti, sapparin Hannu ja oliko Erkkilän Kariki siinä porukasa. Istuttihin koko luokka jäläki-istunnosa ko kukaan ei ottannu syytä niskollehen. Sillon teki mieli kyllä sanua jotain. No ei sekään haittaa - enään.

Mitä muuta tuohon aikahan tehtihin ko ei ollu tietokonehia eikä tv:stäkään näkynny ko yks kanava pari-kolome tuntia illasa. No me käytihin koulua ja tehtihin pahuutta, no ei aina. Ja ylehensä sen joutu työllä hyvittähän. Kerran muistan ko saatihin kauhiasti kehuja. Jukkolan Yrijö ja Helvi lähti seurohin ja kirkkohon, minut Kyöstin kans pantihin vahtihin ko lehemän oli aika poikia. Siinä se meni aika lehemän takapuolta tuijottaisa ja vihon viimein alako jotain tapahtua. Ei muuta ko semmoset ekaluokkalaiset pojan klopit otti vasikan koivista kiinni ja kisko vasikan maailmahan. Sitte heinillä vähä kuivattihin ja kannettihin kettahan. Siittä tuli kehuja monen "pahuuen" eestä.
Senki muistan ko erkkiperällä oli kaks "moottoripyöräjengiläistä", Niemen, nyt en muista etunimiä (nyt muistan, Reijo), ja Jukkolan Ariko se Aimon veli on. Ajovat tuhatta ja sataa ympyrää Furuluojon mäki, Lukkarilan tanhu ja joskus peltisepälle asti ja siittä takasi Jukkolan mäelle. Jawat ei varmasti ollu laillisia, rekisterisä eikä pojilla joulukorttia kummempaa. Mutta hienon näköstä se oli pikkupojan mielestä.

Semmosta se oli elämä, Jukkolanmäen sahan kupehesa, joka oli hoploppi, puuhamaa ja poverparkki siinä samalla. Risuja ja ruusuja on jaettu sillä mäellä ja Furuluojosa, isän ja äitin käellä, eikä syyttä. Eikä oo muuten jäänny mitään traumoja, aiheesta on sanottu ja vähä koskettuki. Rakkautta enemmän kasvatuksesa ko tämän ajan teorioisa yhtehensä. 

tuomo