20. maalis, 2017

Haikia lähtö Furuluojosta

Jatkanpa nyt näitä horinoitani tuosta Lohtajan ajasta Furuluojosa nyt etupääsä. En muista oliko sillä mäellä mitään nimiä mutta vinttikaivon verran oli mäki erillähän Jukkolan mäestä eli meiän välisä oli tosiahan vinttikaivo, josta vintattihin vesi Jukkolaisille. Kanttorilla taikka kappalaisen talolla alun perin, oli oma kaivo korkeimmalla kohalla siinä talon vieresä. En ymmärrä miks justihin siinä. Siinä oli kyllä aina vettä. Aluksi sieltä vesi nostettihin veivaamalla mutta ko seurakunnan rahakirstunvartijana ollu Hietalan Wilhelmi helty niin saatihin oikein semmon käsipumppu, siihen pantihin aina syöttivesi. Ei jäätynny talavellakaan. Meiän kaivosta veen hakivat ainaki Säätelän Jani ja Anttiroikon Kalleko nimi oli. Asu siinä koulun vieresä. Muistan aina talavisin ko Kalle tuli kahella tonkalla hakehen vettä. Mukana oli suksi ja tonkat sen päällä, minusta se oli taitavan miehen hommaa. Janin veenkantoreissut veny joskus pitkäks, ko piti käyä siinä "keskijukkolaisten" lajosa, tiejän kyllä miks, vaikka matka kotia ei tainnu ylittää kolomiasataa metriä. Minäki joskus niitä kätköjä siirtelin heinisä, sielä oli "limunaatia" että jakso paremmin, joskus taisi tulla uni.

Furuluojon mäellä oli se "päätalo", josa me asuttihin. Ei asuttu kaikisa huonehisa ko puilla lämmitettihin niin sitä ei ois suittannu susikaan. Wilhelmi oli niin visuki, että meille puut tuotihin aina kaksmetrisinä, ja niitä sitte aina piti ihte sirkkelöiä. 
Niinpä me saatihin yläkerrasta hyvä jousiampumarata, ko talon päästä päähän ampu. Alakerrasa oli "porstukkamari", sen toisen pään kuistin vieresä kylymillähän varastona. 
No sitte oli kaikkein jännin paikka se nykysin museonmäellä oleva renkitupa. Pelottava talo, josa mun tietoin mukahan oli jotain vankeja ja sen semmosiaki majotettuna. Vintillä oli puujalakoja ja luitakin taisi löytyä. Liekö näläkähänsä jotain joskus joku syönny. Keskellä tupaa oli hirviän suuri takka. Se me joutesamma poikain kans purettihin mutta sen verran älyttihin, että savupiipun kohalta jätettihin tiiliä ettei romahtannu. 
Tiä mikä into se oli mutta välikatto piti joka paikasta saaja pujottaa alas, ja niin me tehtihin renkituvasaki, välikattolankut alas. Sama temppu tehtihin vieläki mäellä olevan aitan välikatolle, lankut alas.Taisi siittä joku jotain sanua, mutta "syyttömien" on heleppo olla viattoman tietämättömiä moisista tuhotöistä.

Sen kivinavetan ja pienemmän ulkorakennuksen, josa sieläki oli parsia, välistä meni tie. Pikkunavetasa oli puulato alahalla ja huussi toisesa kerroksesa. Oli se kolokko paikka talavella kavuta sinne nelijän lautareiän "makihin" päristyslaualle, Seinällä oli julistehia, että "tähän nojaa maalaisliitto", käsi oli lakikirijalla ja Raamatulla. Ei täyttynny se "tunkio" aivan heti. 
Sen kivinavetan porakiviä on täälä Ylivieskassa sillan arkkuina, on ne jämäköitä.
No sitte oli vielä kaikkein paras rakennus eli uuempi varastolato, johon joku onneton oli tuonnu Popetan säilöhön. Jotenki semmonen mieli, että oli Erkkilän taikka Hietalan peruja. Sen lisäks oli palijo lautoja ja lankkuja. No sen arvaa, että me "popetaa" vähä tuunattihin. Penkit taisi mennä jonku traktorimiehen mukana ja moottoristakaan ei kovin palijo ollu jälellä. Ne penkit oli tarpehesen, ko me mentihin monta kertaa Yrijön ferkulla Välikannuksehen siinä lavalla komiasti penkillä istuin sen vajaat 40 kilometriä mukana läjä mattoja ja joskus muutaki tarpehellista. Olihan se mukavampi istua. 
Joskus harvon mentihin Lukkarilan Jalamarin taksilla. Se oli jännä reissu, ko Jalamarilla oli pyssy autosa kaikelta varalta, että jos jäniksiä taikka muuta...no en muista kertaakaan, että ois saalista tullu. Nämä rikokset on ajat sitte vanhentunnu eli turha koittaa.
Siinä varastosa oli tuon auton lisäks palijo lautoja ja kaikenlaisia työkaluja. Sen muistan, että me joskus sahattihin niitä joutesamma polttopuiks. Rakenneltihin ties mitä ja taottihin nauloja joutesamma lautohin, pitihän sitä harijotella. Saattaapi olla, että vähä tuli siittäki sanomista. Yhtään en tiä kenen olivat, mutta johonki ne häipy yhtäkkiä.

Täytyy sanua, että siltä mäeltä ko kirkolle lähettihin niin oli se haikia muutto. Sielä ootti toiset jutut mutta aluks ei oikein tienny mihin ois menny. Onneks oli "paskalahti" - sinne sitä Furuluojon mallihin. Otettihin kaks kania joutavahan varastohon uutehen talohon ja kissa. Siittä talosta ensimmäinen muistikuva on "suntti", ja sen säätely, liittyy lämmityksehen, ja kummallinen kahakka jäätyvistä putkista. Helvi-äiti opetti insinööriä, ja seurakunnan talouenhoitajaa, mutta oppi ei oikein menny perille. Herrat aukasivat aina seurakuntatalon kellarin luukun talaveks auki, josa oli vesiputket, että lämpö ois päässy kellarihin. Seurakuntatalua lämmitettihin vain muutaman astehen ko ei ollu käyttyä, ja äiti nuille viisahille miehille opetti, ja käänsi sunttia isommalle, että hänestä se luuku pitäis laittaa kiinni, "routa nousee kylymänä ylös eikä lämmin mee alaspäin, ainakaan tähän asti oo menny".

Turhaa selitti, ja joka talavi sulatettihin vesiputkia, kunnes insinööri lähti ja putket pysy sulana ja kellarin luukku kiinni...mutta se on toinen juttu se. 

tuomo