20. maalis, 2017

Mikään ei kiinnosta enempää ko hölökkäävä sotilas

Täsä kun tähän aamuhun taas heräsin niin jostaki syystä tuli taas mielehen aika Lohtajalla. No siittä sitte availehen päivityksiä eli naamakirja ja muut nykyajan vempelehet käytävä rutiinina läpi. Siinä samalla värkkäsin jotain järkevämpääki, kun täsä viikonloppuna tein kamarin ilimanvaihtohon parannuksia ja nyt pistin automaattikellon kokehille, että toimiiko tuo värkki.
Ei mun tästä pitänny kirijottaa vaan näistä naamakirijan päivityksistä. Miten on velijet ja siskot lohtolaiset, onko se teille tuo Ohtakari se kaiken keskus, kun vähä näyttää, että melekeen joka aamulle on sieltä jotain. 

Ihtelle Lohtaja ei oo ollenkaan Ohtakari vaan Jukkolan mäki, Erkkiperä ja kirkonmäki, urheilukenttä "väinönlinnoineen" sekä Leppäsen baari, Fiinan possut ja "suntin" Otto jykevästi kulkemassa Leppäsen ja "väiskin" väliä. Siittä se mun Lohtajan päivän "menu" koostu noin suurinpiirtein.
Aina potkittihin pallua, hypittihin ja heitettihin, hiihettihin sekä luisteltihin talavet. Ei aurannu kenttiä kunta eikä tehenny latua vaan ihte ne hoiettihin. Potkupallua pelattihin kirkolla ja erkkiperällä. Annolan Eino, Peranderin Reino ja Niemelän Heikki sitä touhua veti. Luistelupuolella me pojat Tapio ja allekirijottannu, Mäki-Ullakon Seppo, Nikkarikosken Lasse, Jukkolan Tuomo jne sekä tytöt Ijäksen Tiina yhtenä innokkahimmista, Jukkolan Annukka, Peranderin (nyt ei tuu etunimi mielehen mutta Annukan kaveri) jne, lykittihin lunta eli kaukalua auki monta tuntia päivästä ja lopunaikaa ennen pimiää melekein haeskeltihin kiekkoja lumihangesta. Ei tullu mielehenkään vaatia kunnalta muuta ko lupa käyttää. Jääjytettihinki alakuaikoina ihte, palopostia sai käyttää luvalla. Semmosta touhua se oli. Eli lohtolaisen lapsen ja nuoren elämä oli pitkälle erilaista leikkiä ja liikuntaa. Pyhisin kirkonmenojen jäläkehen mentihin pyhäkouluhun. Ehtookellot kun lauantaina soi niin vasta pyhäkoulun jäläkehen alako taas leikit ja liikunnat enempi.

Niin - tuosta Ohtakarista, että mulle se oli vielä jotain erikoista ja myyttistä niin kauan ko sinne mentihin Jukkolan Yrjön taikka Antin venehellä kalarannasta lähtien. Kun tuli tie niin minusta siittä on tullu vapaa-ajankulukijoitten "rysä". Ja Vattajan rannat kaikkinensa on ollu semmonen vähä toispuolinen asia. Virhehän se tietenki on ollu, että militaari niitä etupääsä hallihtee mutta senki kanssa on aina eletty ja ne sotapojat hölökkäämäsä kivääri olalla lenkkiänsä oli tuttu näky ja venäläiset lavetin vetäjät hienoja, mun mielestä. Savua ja meteliä oli niin, että hirvitti kuinka "riskejä" ne olikaan. Niin ja jonku lentolaivueen kone vetämäsä sitä punasta pussia oli melekeen enempi ko jokapäivänen näky. 
Mutta olisko siinäkään mitään "haloota", jos kaikki ois menny kuin kuviteltihin. Saattais olla Lohtaja toisennäkönen kylä. En tiä.

Meri toki aina on kuulunnu lohtolaiseen elämänmenohon ja palijo aikaa rannoilla lonien oon viettänny. Mutta että Ohtakari - en tiä, mulle se ei oo Lohtajan sydän eikä keuhkot vaan maalaismilijöö kokonaisuutena ja elämänmuotona.

tuomo