20. maalis, 2017

Reilua kauppaa lohtolaisittain

Täsäkö ei jaksa hirviästi nuista umpihankihiihoista kiinnostua ja välineketkuiluista senkään vertaa niin tuli mielehen, ko josaki täälä "somesa" oli juttua entisaikojen kaupoista. Vielä 1960-luvulla yksityiset kauppiahat piti kauppaansa auki aina, oli lupaa taikka ei. Nykysin ajetahan ulos jo hyvällä varaa ennen sulukemisaikaa.
Linnellä ja Enstillä oli Marinkaisisa kauppa ainaki vielä 1960-luvulla. Linne on isän täti ja sielä tuli aina sillon tällön käytyä. Siittä kaupasta on jäänny mielehen ne puulaatikon tapaset "keikattavat" laatikot, joisa oli irtojauhoja. Sieltä sitte lapattihin semmosella teräksisellä kauhalla ruskiahan paperipussihin joka punnittihin sillä tuttuaki tutummalla myymälävaa`alla. Ei taitais tulla kuulohonkaan enää nykysin. Lihaki hakattihin lihapölökyn päällä kirvehellä palasiks. Minusta se oli hienua kaupankäyntiä. En sitte tiä oliko niisä jauhoisa mitä hiiren pökäleitä taikka jauhomatoja, en usko että kovin palijo siihen aikahan valitettihin. Jotenki minusta tuntuu, että siittä kaupasta oikiasti myyty mitään muuta ko jauhoja, lihaa, voita, joka palottihin isosta köntistä siinä paikan päällä. Sokeria, suoloja ja hiivaa, joka taas pilikottihin semmosesta isosta köntistä langalla kymmenen pennin palasiks.Niin ja oli sielä Niemen kaupasa kumisaappahaja ja polokupyörän paikkoja sekä kumeja. Jotenki tämmönen kuva mulla. Tämä kauppa oli aina auki.
Erkkiperällä taas oli kalarannan tien risteyksesä Hirven kauppa, taitaa olla Pekan kaupan "esi-isä". No sieltä on jäänny mielehen ko aina kauppias laski hinnat semmosehen kellertävähän paperinpalahan, joka repästihin semmosesta isosta käärepaperista. Se oli kuitti, taisi olla Niemen kaupasa sama tyyli. Ja laskukonehana oli "snurra" semmonen veivistä pyöritettävä kone. 
Äitillä oli aina tapana panna minut kauppahan ja yks reissu on jäänny mielehen. Muistan ko aina äiti anto luvan ostaa lakeripötkön palakkana reisusta, jos ei kananmunia menny rikki eellisellä reissulla. Harvon meni vaikka olivakki ruskiasa paperipussisa irtonaisina. Se piti panna kauppapussin päällimmäiseks. 
Ainikohan kauppiahan nimi oli, en oo varma. No kerran hälle tuli laskuvirhe. Mua vaivaa vieläki eli se lakeripötkö oli siinä kauppalistasa, hän ei muistannu vetää sitä yli ko anto mulle, ja minä laitoin taskuhun. Kuinka ollakaan anto toisen joka ei siinä "rätingisä" ollu ollenkaan. Panin muina miehinä taskuhun eikä sitä maksannu kukaan. En tiä, kauppa ei menny konkurssihin mutta vaivannu on, ja monta viikkua oli semmonen kumma olo...
No on tuota tullu myöhemmin elämäsä tehtyä suurempaaki syntiä, että olokohon, ei se Aini mua piekse sitte ko joskus nähän...

tuomo