20. maalis, 2017

Muonamestarista nisun leipojaksi

Näin aamutuimahan, ja tähän ikähän tulee kaikenlaista mielehen varsinki ko tämä "opettajan" kesälomaki on jo osittain alakannu, muutamaa "viululeiriä" ja alakukesän konserttia lukuunottamata niin joutaa haaveilla ja muistella mielesähän menneitä.

Haavehista tuli mielehen eilen aamulla, ko mietin, että kannattaako sitä tähän ikähän enää mitään uutta opetella taikka yrittää. Pitäytyy vain näisä vanahoisa tutuisa ja turvallisisa ko suntin Eeli elämäsähän. Istu vuoroin Leppäsellä ja urheilubaarisa elämästä nauttien. Ei poikennu Eeli tavoistahan toisinko Nissilän Pentti, joka lähti Ruohtihin, tuli kahen viikon päästä takasi ja oli unohtannu Lohtajan kartan. Kyseli, että "missäs se läppänen täälä olikaan".

No mihin tuloksehen tulin niin päläkähti päähän, että taian opetella nisun teon, tykkään pullasta aivan kamalasti. Siinä hommasa ei ainakaan eksy eikä unohu kartta. Ruokaa oon tehenny palijoki mutta nisua en oo leiponnu ikänä. Täytyy jostaki hommata luntti mistä kahtua mitä siihen hommahan tarvitahan, en kehtaa äitiltä taikka tämän talon emännältä kysyä - yllätän taikka kauhistutan, kuinka vain. Vehenäjauhoja oon sen verran käsitelly, että se oli siinä Sunnuntai pussin kylijesä, täytyypä tarkistaa josko vieläki.

Sitäkö on ollu aina vähä tämmöstä myöhäissyttystä sorttia niin nyt on tämän opin aika. Sitä vain oon ihimetelly, että ko tosiahan vähä tämännönen hiassyttynen oon niin miks sitä piti kouluhun mennä tuntia aikasemmin. Joka aamu, ja vielä piti meijeriltä, taikka Jukkolasta, hakia maitohinkit ennen sitä, se oli mun homma. Siinä kohti olin kovasti virkku. 
Samaa ei voi Jukkolan Kyöstistä sanua. Sillonko vielä Kankahan Antin autolla kulettihin Kokkolasa koulusa niin Kyöstillä oli aina pikkusen ongelmia sen ylösnousun kans. Onneks Siermalan pojat linija-auton kuskina tiesivät aina vähä kahtella, että ketä puuttuu. Jos Jukkolanmäeltä "fergun" valot kovasti räppi niin Yrijö sielä räpytteli viestiä, että Kyösti on tulosa, oottakaa vähä. Ja niin ooteltihin. Semmosta se oli ennen maalla, toisista piettihin huolta.
No eihän tästä selevinny mikskä menin niin aikusin kouluhun. Sen muistan, että aika usiasti keskikoulusa jäi läksyt aamulle ja Niemelän Hannun kans niitä tehtihin aina tarvittaisa, oisko se siinä se selitys. Kansakoulusta en keksi mitään syytä mutta näinpä ainaki sen ko Erkkilän pojista Toivo muistaakseni "palautti" opettaja Alikosken, en muista etunimiä, aamutuimaan kotia komialla ihte rakentamallahan urheiluautolla.

Armeija-aikana tahti jo muuttu. Olin enempi vain lusmuillen suntikset päällä Pohjan Prikaatisa päätoimisena VMTK:n puheenjohtajana kaverinani teeveestä ja lehistä tuttu työoikeuen professori Seppo Koskinen. Me tehtihin Kaleva-lehistä toimistohon oikein hyvä peti ja nukuttihin kunnolla. Menin, samonko Seppoki, armeijahan yli-ikäsenä ko piti viulua soittaa ja "professorilla" taas oli opinnot vaiheesa, ei joutannu. Aina sillon tällön soitellahan ja muistellahan niitä kapiaisten naamoja, jokka meni väärällehen siittä mustasta rintalaatasta, ko meitä ei saannu komentaa, eikä me osallistuttu mihinkään muuhun ko valavottihin varusmiesten etuja niin armeijasa ko siviiliasioisaki. 
Loppusojasa olimma, minä "muonitusmestarina" ja Seppo oli kauhan varresa. Meijän piti käyä heti enstöiks parin muun kans vihollisen joukot laskemasa, tiedustelutehtäviä nääs. No helikopterilla vietihin "etulinijahan" ja siitä hiiviskeltihin vihollisen lähelle. Näin, että "vihollisilla" oli monilla pitkä parta. Sanoin Seppolle, että nuo on kuule kertausharijotus miehiä ja monella tupakkihätä. Käyähän ostamasa muutama aski tupakkia, ko meleko likellä oli kauppa, niin käytihin. Minä tuumasin, että mennähän kysyhyn ja vaihetahan tiejot tupakeilla niin ei tartte laskia. Niin tehtihin ja meillä oli sataprosenttiset vihollistiejot, hyvin ottivat "viholliset" vastahan. No siittä sitte maatalohon, joka oli aivan siinä meijän lymypaikan lähellä, että saahanko mennä olijille maata, ei tartte telttaa kyhätä pystyhyn. Isäntä ja emäntä tuumas että iliman muuta ja syöttivät ja juottivat kolome päivää, me otettihin aurinkua ja nukuttihin. No kohta tuli helikopteri sovitusti hakehen ja me annettihin tiejot etehenpäin. Kolomepäivää kuntsareita koko sakille.

Viekkauella ja vääryellä ne sojat voitetahan taikka hävitähän, no mitäs olivat viholliset niin tupakantuskisahan. Siittä saa aina maksaa.

tuomo