20. maalis, 2017

Kamarin nurkasta kotosasti

Tänä aamuna kokoilin kamppehiani, nuotteja ja muita vempeleitä vähä paremman sortin järijestyksehen. Saattaa olla etten nyt sitte oikiasti löyä yhtään mitään, jos jotain tarvihtisin.
 Siinä kokoillesani tuli mielehen aamut Lohtajan kanttorilasa, siinä lättäkattosesa ja vuotavasa, joskus 1960-luvun lopulla. Meitä oli kuus lasta joka aamu lähösä jonneki, niin no Kaisa tuskin mihinkään, oli semmonen muutaman vuojen "rääpäle" niinkö lohtolaiset sanoo. Vääpelinä äiti oli kyllä mainio, että muisti jokahisen aamun hommista muistuttaa ja aamupala oli tehtynä. Minä oon aina ollu kananmunamiehiä eli mulle oli paistettu ennen seittemää jo muna ja kaffiki keitetty, luioaikana ennen kuutta. Oon aina ollu aamuvirkku eli nousin ensiks. Nykysin jo viien maisa, tuntuu vain koko ajan aikastuvan, kohta ei tartte nukkua näillä näkymin ollenkaan. Helepottaa ko ei tartte petata sänkyä. 
Oon minä sitä miettinny, että on se ihime ko tänä päivänä joka tenavalle pitää heti olla oma kamari. Meillä oli pikkunen keittiö, isohko olohuone, ja kaks kamaria. Äiti ja isä nukku toisesa ja me viis lasta, Kaisa oli äitin ja isän kamarisa, siinä toisesa. Lukiohon ko menin niin sain oman kamarin. Muutin puupenkkihin kissan kans olohuonehese. Enkä minä tiä jäätihinkö me mistään paitsi.
Siihen aamuhun, mun jäläkehen taisi Helinä heräillä ja sitte pikkuhilijaa kaikki muukki. Tapio ja Anna-Maija, isää ei aamusin juuri näkynny. Minä tiä millon heräs, no oli iltasin hommisa, niinkö minä nyt, niin nukku pitempähän, minä olin sillon jo koulusa. Hillevillä ei meiän sakista oo ikänä ollu kiire mutta aina on kerenny, Laurin Leena tuli hakehen kouluhun ko olivat samalla luokalla ja asu naapurisa. Äiti teki jokahiselle vähä oman näkösensä annoksen. Oli se kuulkaa vähä toista ko nykysin, ko hoietahan nämäkki tekstiviestillä, että "lämmitä mikrosa, tuun illalla".
Sillon ei ollu aamutv:tä, illalla tuli Rintintin, Musta ori, Lännen kaksoset ja Pat Mastersson ja pari muuta ohojelmaa - jos ilima oli sopiva että Lapualta asti jotain näki. No Ylivieskahan ko tuli masto niin helepotti. Aaamulla kuunneltihin ratiota, meillä se tarkotti yleisohojelmaa ja joskus ko urheilua kuulu niin rinnakkaisohojelmaa. Aamusin tuli etupääsä hartaita säveliä, uutisia ja aamuhartaus monehen kertahan. Jos ihan rehellinen oon niin sais tulla tänäki päivänä. Voi olla, että Suomi olis vähä toisen näkönen. 
No ko kananmunat oli syöty ja hörpätty kaffi niin lähin kouluhun, tuntia liian aikasin joka aamu. Sai pelata salisa ja tehä viimeset läksyt, Niemelän Hannun kans me näin tehtihin. Säätelän Heikin kansakoulusa potkittihin pihalla pallua ko sisälle ei saannu mennä. Heikki heilutti kilikellua, taikka järijestäjä, ja sitte jonohon koko luokka. Suorin jono pääsi ensimmäiseks, niin ja hilijasin. Kyllä se kuulkaa niin on, että tuollon oppi monen asian sillai vaivihkaa. Sais olla nykysinki koulusa tämmöstä opetusta. Tuosaki jonottamisesa kannettihin porukasta vastuu, piti hoitaa oma osa kunnolla. Aamun ratio-ohojelmat ja aamuhartaus koulusaki opetti kristillisen Suomen tapoja ja arvoja. Nyt on mitä on, en vihti sanua, etten sanois pahasti.
Koulukäynti on aina ollu mulle vähä semmosta helepon sorttista. Ainaki otin sen siltä kannalta. Joskus ko tuli ruohtin taikka saksan kokehista, mulle nihkiöitä ainehia, vähä huonompi numero, niin kotimatka oli vähä pitempi. Siihenkö piti ottaa äitin taikka isän nimi siihen paperihin. No voitta arvata kummalta otin. Joskus saatto olla pikku filunkia selittäisäni miks tämmönen numero, sairas taikka hiihtokilipailut ja vaikiat viululäksyt. Ei muuten ikänä moittinnu, kyseli ja ymmärsi enempiki. Muistan ko äiti joululahajaks oli kutonnu komian sinisen palamikkovillapaian, niin ko sen nelosen lapun äitin nenän etehen laitto, niin sillon pikkusen mietti, että palautanko villapaianki. Jotenki nolotti.
No aika kulu ja vuojet vieri, nyt on koulut käyty.Tuli vielä mielehen ko palijo me pojat olimma äitin kotona, mun syntymätuvasa, Mäki-Petäjäsä ja sielä ne aamut oli vähä samanlaisia, eli yleisohojelman uutiset ja aamuhartaus sekä hartaat sävelet pauhas koko aamun. Aamulla Aino ja Sylvi keitti ihtellehen kaffit mutta Iita tummu hoiti muuten aamun. Sieltä nurkkakamarista sai kuulla aina saman näytelmän. Posti-Alafre kuunteli kaikki uutiset ja kääri sanomalehestä uutisten välisä sätkiä, semmosia tötteröitä. Onnistu muuten yhellä käellä pyörällä ajaisa taskusaki, no Alafre osas "kuseksiakki" ajaisa eli tunnollinen postinkantaja ei aikatauluista kerenny muuten. Reenjalaksen jäläkiä ko ajo niin pysy paremmin pystysä ko ei topannu. No siihen näytelmähän. Iita komensi Posti-Alafren aina aamuhartauen kuunteluhun. Jos "aappe" keksi jonku jutun, ettei ollu korva ratiosa niin Iita läppäs ration kiinni. "Ko ei aamuhartautta, niin ei sitte uutisiakaan", tervettä meininkiä, ensiks aamuhartaus ja sitte vasta uutiset.

Semmosta se oli ennen vanahaa. Jotenkin nuita aamuja kaipaan ja aamun hartaita säveliä. En tiä, tekis mieli tähän loppuhun laittaa virsi mutta taiatta pahottaa jokku mielennä, niin jätän pois. Se on tätä päivää se.

tuomo