20. maalis, 2017

Kalaverkot maaliverkkoina haurahia

Jotenki on tullu semmonen kuva tästä nykylohtolaisuuesta, että se on sama ko Ohtakari. En minä tiä mutta mulle Ohtakari ei oo lohtolaisuutta oikiastahan juuri minkään vertaa. Kalaranta palijo enempi, ja se on jätetty melekeen heittehille. Jos mun pitäis jotaki Lohtajalla kunnostaa niin kalarannan laittasin entisehen mallihin enempi, eikä se olis kyllä Ohtakarilta pois. Jotenki siittä lapsuuesta jäi semmonen pyörällä kalarantahan katiskalle meininki mielehen. Oli mukava kahtua niitä venehiä ko ukot ja joskus akatki lappas "meritummun paskaa" pumpuliverkoista. Niistä joista me sitte myöhemmin tehtihin meille maaliverkko, ko Sapparin Hannun kans kiikutettihin pyörän tarakalla läjä vanahoja verkkoja sieltä pajukosta meille. Aika haurahia olivat ko meni potkupallo keviästi läpi, mutta ko laitto kolome päällekkäin niin paremmin kesti.

Nuista ajoista tuli mielehen semmonen koko Lohtajaa liikuttannu ohojelma sillosesa Yleisradiosa, sillonko vielä joutsenet lensi ristihin tunnuksena ja MTV:n pöllö iski silimää. Ohojelman nimi taisi olla "Pitäjien parhaat", jos oikeen muistan. Onkohan siittä kellekään jäänny mitään dokumenttia enempää. Filmiä en kyllä oo mistään tämän "toosan" uumenista löytänny mutta onko kuvia taikka jotain semmosta. Isä oli ainaki siinä kvartetisa joka laulo kansallispuvun tapaset vaattehet päällä. Peri lohtolainen asuste muuten. Kvartetin muut taisivat olla Kaarlo Erkkilä, Juhani Hietala ja Ahto Niemelä. Jotenki mulle on jäänny mielehen, että Jukkolan Einoki siinä oli mutta sitte se ei kyllä oo ollu kvartetti vai oliko joku muu rooli näistä sekakuorolaisista. Aika pitkälle Lohtaja siinä kilipailusa muistaakseni meni, sillä kovin historiallisella ohojelmalla jota minä muistelen. Kerto siittä pappilahan sijoittuvasta tapahtumasta, josa herra Klingsborgin päämaja oli siirretty pappilahan ja Suomen sota oli rintamana siirtynny Suur-Lohtajan sisälle. Kuukauen muistaakseni tuo rauha kesti ja taas tapeltihin.
Mitä pikkupojalle tuosta jäi mielehen niin ennen kaikkia ne komiat puvut ja se ko meillä kvartetti harijotteli. Isä taisi tehä musiikin ja oliko Erkkilän Kerttu etupääsä tehenny sen "käsikirijotuksen" vai oonko aivan vääräsä.

Tuosa alusa tuli vähä huitastua Ohtakarin suuntahan. En minä sitä tarkota, tärkiä paikkahan se Ohtakari oli mutta Lohtajalla kalastettihin joka kylällä jonku verta mutta mun mielestä enempi rannalta käsin. Ohtakarin kalastajakylä oli sitte semmonen oma juttunsa.

Lohtolaisuuen sisimpänä minä piän valtavaa uskua maahan, esivallan kunnioittamista sekä semmosta arjen harrasta elämää. Kultturelli nuorisoseuralaisuus oli voimisahan ja keskipohjalaisuutta piettihin arvosa. Muistan aina ko maakuntajuhula oli Lohtajalla niin oli se niin arvokkahan olonen päivä, että vieläki herkistyy. 
Isänmaallisia minusta viimesen päälle.

Muistan kerran ko entisesä KPO:n rakennuksesa siinä Jukkolan Hellin kirijakaupan, Niemelän vaatekaupan ja Osuusliikkehen naapurisa, Niemelän Kalle "parlamentisa" niillä rautapuolen tuoleilla isosti tuumas, että "ei se oo mies eikä mikään jos ei oo lusikallista housuisa".
Tämä lause on lohtolaisuutta juurevimmillaan ja positiivisesa mielesä. Semmosta pellonpyörtänöllä tuumailua, sitä oli isäntien meininki Lohtajalla.

Minä voin ja uskallan sanua, että lohtolaisuuen suurin anti mun elämälle on usko ihtehensä, työhön tarttuminen ja hyvä naapurisopu, eikä liion voi väheksyä seurakunnan eikä kristillisen kasvatuksenkaan merkitystä. Niillä sitä on jaksannu nousta notkosta jos toisestaki.

tuomo