20. maalis, 2017

Lohtolaisia lisää Ylivieskahan

Oon Ylivieskasa ollu kohta kolomekymmentä vuotta. Lunta on tullu välistä tupahan maattomalle mutta jotenki on aina täälä selevitty tämmösellä suurlohtolaisen menttaliteetilla. "Isosta pitäjästä" pienelle kylälle on aina heleppo tulla.

Tänä iltana soitettihin, että meille valittihin viisahasti seurakuntahan uusi kanttori. Mikä parasta, meitä lohtolaisia taikka suurlohtolaisia on kohta enempi. Minä ko oon syntynny Kannuksen puolella mutta lohtolainen minä oon silti mieleltäni.

Siirtolan, tyttönimeltähän Orjalan Teija valittihin kanttorin toimehen seurakuntahamma. Tervettulua vaikka täälähän se Teija on jo ollukki ko meni kesällä vihille täkäläisen Villen kans.
En tiä onko meitä täälä lohtolaisia enempiki. Luultavasti mutta ei oo tullu vastahan. Johan tuo on joskus tuntunnukki, että sais tänne tulla emäseurakunnasta muitaki, niin kuulis semmosta enempi vankkaa lohtolaista puhetta, eikä vain tätä jokilaaksolaista kirijainten "kahentamista", josa "mikkään oo mittään".
No melekeen heti tuon kirijotettuani muistin, että onhan meillä jo rautakauppias lohtolaista sukujuurta eli Nissilän "piippu" Joukohan täälä on huseerannu jo vuosikauet. Joukon pojat jatkaa Rautapohjan ruorisa tätä nykyä.

No himankolaiset menettää hyvä lukkarin mutta olokaa huoleti, ei tänne oo pitkä matka, tulukaa kylähän. Kyllä meillä kaffitki kirkonmenojen jäläkehen melekeen aina saa pullan kans. Kyllä himankolaiset saa tilalle jonku hyvän, ei teisä semmosta erityistä vikaa oo etteikö näin kävis.

Apropoo, viime viikolla oli viimeset viulutunnit Kalajoella. Mulla on oppilahana lohtolaista sukujuurta oleva tyttö ja hän toi mulle lohtolaista siikaa, just merestä isänsä pyytämää. Kyllä oli viä kielen mennesähän, ko emäntä pannulla kolome pikkusiikaa paisto. Täytyy sanua, että jos Ylivieskasta jotaki puuttuu niin kunnon kalaa täältä ei saa. Se pitää hakia suolasen veen pitäjästä, muuten ei maistu miltään.

Sillon aikanahan ko isä tuli Lohtajalle lukkariks, niin pikkusen Tauno Kauppinen ryki, että mitenkähän ne lohtolaiset suhtautuu ko Esko Emilillä oli takanaan tanssimuusikon "lyhyt mutta ansiokas ura". Miten niin ansiokas. No Helvi äitini poloki pyörällä Välikannuksen Petäjästä Karhin lavalle tulevaa miestänsä, sittemmin Lohtajan lukkaria, kahtohon. Sille tielle se taisi syjän jääjä ko niin monta vuotta samaa tupaa sittemmin asuvat. Näin ne polut kulukee.

Paanpa tähän lopuks Rauhallisen Joulun toivotukset kaikille, halusittapa taikka että. Siunauksen toivotuksenki samalla loppukaneetilla.

tuomo

 
Taas kaikki kauniit muistot on Sulho Rannan Viljo Kojon runoon säveltämä tunnettu joululaulu, Op. 78. Runo ja sen nuotit julkaistiin ensimmäisen kerran…
youtube.com