20. maalis, 2017

Variksen pesille pojan mieli

Jukkolan Kyösti ja minä oltihin sillon vähä nuorempina ja keviämpinä kovastikki kavereita, enkä mää tiä onko mikään muuttunnu. Ei ainakaan Kyösti oo mitään ilimottannu. Oon joitakin lehemän poijitusjuttuja tänne laittannukki ja sahan puksota touhuja.
En minä tiä mutta jotenkin meitä Luoja varijeli, kun sielä sahalla touhuttihin ja Yrijö ja Niemen Väinö piti remmit liikkehesä. Ei saatuunu pahempia.

Meillä oli tapana kiipeillä niisä lautataapeleista ja pientä nirhaumaa siittä aina tuli. Toinen mitä tehtihin oli, että kaivettihin niihin sahajauhokasohin tunneleita. Oon jäläkikätehen miettinny, että ei meillä oikein tainnu käyä mielesä, että ne voi romahtaa ja sieltä on happi aika äkkiä vähisä. Hengisä ollahan eli ei tainnu kertaakaan romahtaa.
Aika harmitonta leikkimistä se oli silti. Joskus iski iili ja piti jotain rakentaa. En tiä mistä seki tuli mutta yhtehen aikahan tehtihin öykkejä, semmosia kantikkahia ruuhia. Vuotivatko seula ja niitä triivattihin tietenki vanahoista täkeistä revityllä täyttehellä. Ei meillä oikein soutupaikkojakaan ollu mutta siihen ojahan joka meni sahan ja Keski-Jukkolan välisä kannettihin yks. Mitä lie piisaminpyyntiä kuviteltihin tekevämmä. Toinen öykki rakennettihin pastorinmäen ojahan, joka oli sielä Furuluojon mäen kirkonkylän puolella. Mikä lie veto-oja, joskus vähä haiskahti ja vesi oli semmosta ruostehen sekottamaa. Tasapohojaset öykit oli pikkusen vaikia pitää suunnassa ko ei ollu köliä. Ei hukuttu mutta kastuttihin monta kertaa.

Näin keväällä ko varekset ja harakat alako tehä pesiä meijän piti päästä puihin kiipeilehen. Siinä pastorinmäen ja jukkolanmäen välisä oli semmonen mehtän tapanen ja sinne ne onnettomat teki pesiä. Aika monta elättivaresta ja harakkaa niistä pesistä tuli otettua. Kyllä ne muuten kesyynty ja semmosesa verkkohäkisä eliki kohtuullisesti niin kauan kunnes "halakesivat". Niin ainaki sanottihin. Eläinrääkkäystä, saatto olla mutta eipä sitä semmosena tullu ymmärrettyä. Kannattaa antaa anteheks, rikos on jo vanhentunnu.

Meillä oli aina tekemistä ja niillä mäillä sai harrastaa ja kohtuullisesa määräsä tehä pahuuttaki. Työlle piti alakaa ko käskettihin eikä saannu pullikoia vastahan.
Se mikä siinä molempien mäkien kasvatuksesa oli hyvää, että joskus sai kunnolla tietää, että nyt meni överiksi. En minä tiä onko Kyöstille jäänny traumoja tukkapöllyistä mutta mulle ei ainakaan. Paikallahan oli monta kertaa.
Toinen mikä opittihin oli, että ehtookellojen jäläkehen tuli rauha maahan ja sunnuntain pyhäkoulusa Keski-Jukkolasa taikka Hietalasa oli seuraava tapaaminen. 
Pääsiäisen vaistos jo pikkupoikana jotenki erikoiseksi juhulaks. Jotenki tuntuu, että tänä päivänä ei oikein joulua erota pääsiäisestä. Mennähän semmosta kyytiä paikasta toisehen, ettei taia kukaan muistaa mikä loma nyt onkaan.

Ilon ja Valon pääsiäistä kaikille lohtolaisille. Muistetaan niitäkin joilla ei oikein mitään ole. Jaetaan toivoa heille jotka elävät toivottomuudessa. Minulla ei muuta annettavaa ole mutta jospa musiikilla, kun ei oikein muuhun kykene.

tuomo