20. maalis, 2017

Kohtaamisia kotikirkossani ja sen raunioilla

Oma, hyvin henkilökohtainen kirkkokuvani Ylivieskan kirkosta on muotoutunut vuodesta 1986 alkaen noin niinkuin tiiviimmin. Aluksi istuskelin arkana siinä penkillä kirkon vieressä, kun vielä kaiuttimista kesäaamuisin kuuli jumalanpalveluksen. Sittemmin jotkut kokivat sen ahdistavana ja kaiuttimet vaikenivat.

Onneksi ennen sitä Kerttu-suntio "talutti minut" kirkkoon sisälle. 
Paikakseni muodostui neljäs penkki oven suusta oikealta ikkunan vierestä. Siellä sitä aina silloin tällöin, "laiskasti" tuli istuttua tilaisuudessa jos toisessakin.

Siinä 2000-luvun taitteessa soitti jumalanpalveluksessa viulua Veikko Sorvisto ja Arto Vähäkangas hoiti kanttorin tehtävää. Kömmein urkuparvelle, jossa aikaani pikkupojasta asti Lohtajalla ja Kannuksessa olin viettänyt kanttori isäni "pikkukanttorina" satoja tunteja ja kertoja. Viulistina, laulajana ja joskus urkurin penkille istahtaen isän luvalla. 
Kun tuonne Veikon ja Arton jututettavaksi menin tuntui kuin olisin palannut kotiin.

Muutama vuosi meni ja soitin Martti Murtoperälle arasti, että olen joitankin kertoja soittanut kirkossa viulua, oisko mahdollista joskus päästä sille paikalle. Martti sanoi parin viikon päähän paikan olevan avoin, ja niin hyvin arasti ja vapisten uskaltauduin soittajaksi. 
Sittemmin Ylivieskan kirkon urkuparvelta näkymäni oli sanoisinko varovasti toista sataa kertaa minun näkymäni kirkkosaliin. 
Martti, Eeva ja Jonna sekä Markku tulivat seurakunnan kanttoreina tutuiksi ja Merijärven jumalanpalvelukset samoin. Olen saanut palvella seurakuntaani kiitollisena Luojalle saamastani lahjasta ja seurakunnalle palvelutehtävästä. Nämä ovat muistoja jotka pysyvät, ja näkymä jota kaipaan.

Mieleenpainuvimmiksi urkuparvinäkymiksi jäävät Ylen radiojumalanpalvelus pari vuotta sitten ja kaksi viimeistä musiikillista iltaa viuluineni tältä pääsiäiseltä, eli lauantaina Earth Hour kynttilöin alttarilla valaistussa pimeässä kirkossa oli jotain aivan uskomattoman maagista, ja keskiviikon Sana ja Iltamusiikki koottuna Raamatun tekstein oli minulle ikimuistoinen ja koskettava. Säveltäjäniminä Satie, Dvorak, Marcello ja Bach. Kiitos Eeva, Veli-Matti ja Timo. 
Pitkäperjantaina sain vielä parvelta olla laulajana joukon jatkona. Tiivis pääsiäinen päättyi lauantaina mökillemme Reisjärvelle tulleeseen tietoon - kotikirkko palaa!

Matka keskiyön messuun oli pitkä Reisjärveltä lankalauantain pimeydessä. Seurakuntatalon parkkipaikalle, savuavan kotikirkkoni raunioille, tullessani minua olivat halauksineen vastassa taas suntiot Teemu ja Hannu, sanat olivat vähissä.

Olin palannut lähtöruutuun.

tuomo