20. maalis, 2017

Entisaikojen tiejonvälitystä Lohtajalla

Nykyähän kö puhelinta vaihetahan palijo usiammin ko huonua hevosta niin tulipa mielehen Lohtajan kanttorin puhelimet taikka niien puute.

Furuluotohan oli entisen kelevottoman kappalaisen Jakob Kranckin pilaama talo, näin lukee Suur-Lohtajan historiasa. Kanttori peri päärakennuksen omaks virkataloks 1950-luvulla ja sinne sitä muutettihin talohon, johon oli viimeks remontti tehty vuonna 1872, jollon rakennettihin kapteeni Melleniuksen talon mallin mukaset kuistit uuelle vähä kelevollisemmalle kappalaiselle. Komiat oli kuistit.

Furuluojon_puhelin.jpg

Kanttori ko muutti talohon niin eipä taiettu palijo puhua remontista. No papit on aina pappeja ja kanttorit kanttoreita. Puhelinta meillä ei ollu käytöstä vaikka meillä oli tuommonen koristehellinen veivipuhelin kyllä, mutta liekkö kelevoton kappalainen syynä vai mikä mutta ei sillä soittaa voinnu. Kanttori ei tarvinnu niin ajankohtasta tietua ko kappalainen ja linijat oli poikki.

Kanttorin asiat toimitti palijo Jukkolan Helvi, joka toi isälle aina viestiä ko joku oli kuollu ja pappilasta oli soitettu Jukkolan Yrjöllä ollehesen komiahan seinäpuhelimehen. Usiasti oli varmasti sanottu suoraan, että menkää kanttorilla käymähän, ja niin meillä kävi vihittävät ja hautajaisten järijestäjät aika usiasti. Minusta oikein hyvä tapa olis vieläki. Virret äiti sano, että hän kävi soittamasa aina seuraavan sunnuntain jumalanpalaveluksehen Jukkolasta.Jukkolan_puhelin.jpg

En tarkota etteikö kanttori tarvi nykysin puhelinta, tarvihtee. Ja olihan se siihen aikahan semmonenki tapa, sano äiti, että kirkonmenojen jäläkehen tulivat kirkonmäellä koputtahan olokapäähän. Autua meillä ei ollu mutta tiesivät isän Jaguarin ja siinä sen vierellä oottelivat. Oli muuten niin raskaspolokunen pyörä, ettei kanttori muuta jumppaa kaivannu ko sillä kirkkomatkat, häät ja hautajaiset polokasi.

Kirkollekko muutettihin niin meillekki tuli puhelin. Oikein tuommonen niinkö kuvasa. Paino ja palijo, tuo luurin johto oli aina sykkyräsä ja puhelin meinas tulla peräsä ko meni luuria nostahan.

Kanttorin_puhelin.jpg

Muistan aina, että heti ensimmäisenä iltana piti jotain Kyöstille muka soittaa ja

vaikka oli tuommonen levy puhelin niin sillä veivattihin keskuksehen koulun vierehen Nissilähän, josa vastattihin ilosesti, että "keskus...yhdistän". Voi olla, että joskus jäi linija auki ko pappilahan taikka kanttorille joku asioita toimitti. Arvelu eikä misään nimesä syytös. Minä ainaki olisin ollu sen verran utelias.

Aika pian keskus jäi välistä pois ja levyä ko pyöritti niin meni suorahan sinne minne pitiki. Keskuksen aikohin ei juuri meiltä soitettu ko pappilahan ja isä soitti Marinkaisihin äitillensä ja Urholle, jolla oli sen mäen puhelin ja taisi Singollaki olla. Minä soitin Kyöstille jotain joutavia aina ko keksin.Jaguar.jpg

Oli se vain jotenki aikaa. Kaikki asiat tuli hoiettua ja voi olla, että työllekki oli enempi aikaa ko ei tarvinnu kaivaa joka välisä taskusta puhelinta. Pitäis osata jättää pois mutta heti alakaavat epäillä, että nyt se on sairas, kuollut tai muuten sekasti jos ei vastaa. Tämän ajan kysymys onki, että "misä oot". Oppi sen isäki eli alotti aina puhelun nuilla sanoilla.

Pietäänhän linijat auki. Apropoo, en minä vaiha puhelinta, ei tartte. Nykysellä pärijään ko vielä on äly jotenki omasa pääsä.

tuomo