20. maalis, 2017

Oppilas opettaa opettajaa

On hämmästyttävää miten paljon jotkut pienet asiat kasvattavat ja jäävät mieleen. Ja uskokaa taikka älkää mutta minulle pienten lasten suusta taikka käytöksestä saatu oppi on parasta ja monta kertaa olisi aikuisillekin tarpeen.

Heidän maailmassaan kaikki tapahtuu ja luodaan lähellä. Ei ole mitään globaalia on vain tunne ja koettu siinä lähellä. 
Viime vuodesta jäi mieleeni, ja nosti kyynelet silmiin pari tapahtumaa - yllättivät minut täysin. Se mikä minulle niissä olisi mietityttänyt olikin lapselle luonnollista.

Toinen oli perhettä kohdannut tragedia, jossa elinkeino meni tulipalon mukana. Minulla on tapana aina tarkkailla oppilaan keskittymistä, se sanelee usein tunnin kulun. Huomasin ja tiesinkin nuoren kotona tapahtuneesta. Navetan oli tuli tuhonnut ja karjan siinä mukana. Kuuntelin kuinka muut oppilaat tästä keskenään puhuivat tämän oppilaani kanssa. Se oli mutkatonta ja luonnollista, suorastaan hellyyttävän osallistuvaa. No minä näin, että nyt ei soitto ole se tärkein asia. Ajatukset olivat muualla. Otin asian puheeksi. 
Keskustelun kulku oli yllättävä. Hänelle eläinten kuolema tulipalossa oli luonnollinen asia. Se ei mietityttänyt vaan hän kysyi, että "miksi se minun lemmikkikissa kuoli vaikka ei ollut palanut". Häntä askarrutti tämä eikä se kuolema. Yritimme yhdessä miettiä asiaa, soitot jäivät sillä kertaa mutta kun asia oli puhuttu niin seuraavalla kerralla mielessä oli jo musiikki ja soittoläksyt. Arveluni taikka selitykseni kelpasi ja hän oli tyytyväinen siihen.
Toisella kerralla taas minua mietitytti kun useampi oppilaista selvästi ajatteli aivan muita asioita. Mietin, että mitähän nyt on tapahtunut. Otin ja kysyin kun kuulin sanat "lemmikkikani on kuollut". Oppilaat kertoivat, että kolmen oppilaani yhteinen lemmikkikani oli kuollut. Taas he yllättivät minut. Ongelma ei ollut taaskaan se kuolema vaan, että miten he voivat haudata sen kanin, kun maa on jäässä. Ei lapiolla onnistu. Ilmeisesti vanhemmat olivat kertoneet, että kanin voi haudata ja tehdä semmosen hautakummun, olikohan nimi Toivo. No minä otin asian puheeksi ja sanoin, että kyllä nyt on käännyttävä aikuisten puoleen ja jotenkin heidän tulee maa sulattaa, että saatte lapiolla haudan kaivettua. 
Seuraavalla soittotunnilla iloisesti minulle kerrottiin, kuinka Toivo on haudattu ja hänelle laulettu.

Nämä ovat tapahtumia, joita jää miettimään. Minulle asia kulminoituu siihen kuolemaan ja lapsille siihen että elämä jatkuu. On mentävä eteenpäin.

Tuli mieleeni meidän 17 v kuollut Mörri-kissa ja hänelle laulamani..."On laiva valmiina lähtöön"...

tuomo

 
On laiva valmiina lähtöön Se kaukomaille käy, missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan Tänne ystävä ar...
youtube.com