20. maalis, 2017

Isänpäivänä teotorantti kauppa käy

Isänpäivän mainoksia tuluvii taas ovista ja ikkunoista. Saa syä halavalla taikka kallihilla ja jua jos juotattaa vaikka kännihin asti. Lopuilla rahoilla voi ostaa partavettä ja deodoranttia. Pappatunturia taikka vastaavia leikkikaluja ei mainosta kukaan isälle ostettavaks. Mulle kelepais vaikka mielelläni toki syönki ja laitan "teotoranttia" kainaloihin, ettei haise hielle eikä "paskalle".
Siittäpä tuliki mielehen Niemelän Kalle, joka tuumas ettei soo mies eikä mikään jolla ei oo lusikallista housuisa eikä haise hielle. Pikkusen tuo tietenki vaikuttaa semmoselta yksinkertastukselta mutta yksinkertasiahan me miehet, joskus tuntuu, että liian yksinkertasia. Akat vetää meitä nenästä.

Eilen oli pyhäinmiestenpäivä ja meillä Ylivieskasa on tapana sillon aina lukia kirkosa vuojen aikana kuollehien nimet ja sytytetähän kynttilä. Olin taas palavelemasa täsä tilaisuuesa, joka tällä kertaa oli rauhanyhistyksen talolla, ko meiltä palo se puukirkko.

https://www.facebook.com/ylivieskanseurakunta/posts/996311637147190

Siinä esiintymisvuorua ootellesa laskeskelin, että nelijäntoista luetun poisnukkuneen siunaus- ja muistotilaisuuesa oon saannu olla viuluineni mukana pelekästähän Ylivieskasa, toinen mokoma muuhalla. Kaikkiahan taisi kynttiöitä tulla tuommoset satakolomekymmentä, joukosa monta isää, pappaa ja isopappaa.

Muistupa vahavasti mielehen miehinen lohtolainen isänmalli. Semmonen pikkusen karskin olonen. Kuvittelin siihen ihteni pikkupoikana istuvaks Väinönlinnan painnonnostolavan eesä, ko ukot punnertaa kauhiasti, piereskelee, puhisee ja haisee hielle. Harmaalan Valmo sitte antaa luvan pujottaa painot alas. En oo nykysin käynny painonnostokisoisa. Sielä taitaa olla sama meno mutta akat on sotkennu mukahan. Puhiseeko ja piereskeleekö samalla lailla niin en tiä. 
Semmonen kuva se tuli mielehen lohtolaisista isistä. Siihen tyylihin kuuluu pikkusen semmosta lohtolaista kateutta, joka ei ota pois mutta tukkii fölijyhyn, ottaa osan ihtelle. Eikä oo ollenkaan huono asia vaan melekeen päinvaston.

Oma elämäni on ollu melekonen matka. Isyyski on suotu. Tapio Rautavaarasta poiketen monta päivää vaihtasin pois mutta en ainuttakaan kokemusta. Elämäni on ollu rikkahin mahollinen. Oon oppinnu jotain ja saannu jakaa oppiani. Kehilläki vielä oon jotenki. 
Viime vuonna mua pyyettihin kirijottahan omasta isyyestäni. Kirijotin ja saman kirijottasin vieläki samalla lailla. Silti en vaihtas osaani pois.

Hyvää tulevaa isänpäivää ja etenki meille lohtolaisille.

Näin kirijotin viime vuonna:

”Tämä tuo mieleeni paitsi oman isäni niin myös Taivaan Isän. 
Yritän puhua Hänelle. Aika usein minulla on sanottavaa. 
"Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää".

Taakkoja on harteillani. Joskus tuntuu, että liian paljon.

Oma isyyteni on näennäistä. Kuulun niihin, joille avioerossa on jäänyt jämä-isyys. 
Nyttemmin ei sitäkään.
Minun isänpäivälahjaani eivät ole lapset ojentamassa, tuskin muistavatkaan. 
Osani kait olen ansainnut.

Olenko katkera, olen. En piehtaroi katkeruudessa. Elän armon päivän kerrallaan. 
Onko ikävä, on. Onneksi on Taivaan Isä ja paljon hyviä ihmissuhteita ympärillä.

Saan itse olla soittamassa isille. 
Yritän tehdä sen arvollisesti omat kokemukseni takaraivossa. En kätke niitä, ei ole syytä.

"Tuli kirkkoon mies ja lapsi".

Oman isäni haudalle vien kynttilän. 
Enää ei korjata eikä keskustella mutta eletään jälleennäkemisen toivossa.”

tuomo

 

Rippikoululaulu. Yli 100 000 katselukertaa! Mahtavaa. Säveltäjä: Nuutinen, Tapani Mikko Sanat: Lähteenkorva, Mirjami Tämän esityksen sovitus:…
YOUTUBE.COM