20. maalis, 2017

Joulun sävel soi

Nykysinkö on tullu tuota ikää ja tanahuvia on tullu tallattua vähä kauepanaki niin tulee aina sillon tällön mielehen nämä lohtolaiset jutut.
Anttiroikon Helena ko laitto, lisääntynny Mehtälällä sittemmin sen nimi, piimävellistä kuvia naamakirijahan niin tulin miettinneheks oikein semmosta perilohtolaista ruokaa. En oikein löytänny taikka saannu mielehen mitään erityistä.
Ei se siikavellikään oikein passaa ko sitä syähän joka paikasa. Silti siikaa ei kauhiasti täälä nykyseuvulla Ylivieskasa ja Reisjärvellä tunneta. Ollahan muka enempi semmosia kirijolohi ihimisiä, luulevat lohta syövänsä mutta pakastealtahastako onkii niin kirijolohia ne enimmäksehen ovat.

Täsä joku aika sitte kerroin pökkyrästä juttua. Sitä ei oikein moni tunnistannu. Tarijosivat kaikenlaista haperoleipää vastaavaks. Pökkyrää syötihin ainaki meillä ja se oli semmosta verehen tehtyä ruisleipää mun käsittääkseni. Kovakuorinen pötkö ja kovettu, että ois heikomman miehen kolahuttannu tainnuksihin. Mutta lämpinä kunnon voiköntin kans hirviän hyvää. Ja siittä tehtihin pökkyräpaistia. Muistelen että voita ja vettä siinä oli liemenä ja pantihinko sekahan läskiä niin jotenki on semmonen tunne, että täsä äitin keitosa oli sitä oikiaa läskiäki ainaki joskus. Oisko ollu samasta siasta ko oli pökkyräki.

Oon tainnu kertuakki joskus mutta uhkasin Jukkolan Kyöstistä tehä kerran pökkyräpaistia. Sitä piti alottaa paini siinä Jukkolan kartanolla taikka oikiasti se alako semmosessa kahen penkin kiikusa siinä pihalla. Kyösti käänsi minut selällehen kohtuullisen heleposti mutta niin otti luonnolle, että uhkasin pikkusen friskaantuvani ja teen pökkyräpaistia sitte joskus. Ei oo tarvinnu eikä oo painittukkaan sen jäläkehen. 
Se menee poikasilla joskus tuommonen leikkispäältä paini totisemmaks ko olis tarkotuskaan.

Siittä helmivellistä eli sammakonkujusta en sano enää mitään. Sitä en syönny Hilijan keittämänä enkä syö vieläkään. En ees yritä, on se niin kamalaa soppaa. Toivottavasti ei kukaan tarijuakkaan.

Jotenki vain lohtolaisesta viikonlopusta on jäänny aina mielehen perunapuuro, nykysin sanovat muusiks, ja siihen läskiä paistettuna. Jos maailmasta paremman löytää niin saa yrittää tua. Lohtolaiset söi ainaki ennen sitä viikonloppusin ja riisipuurua. Muistan vähä joka talosa tämmösen tavan.

No niin nyt voiki alakaa röhkiä. Meillä on kaks syöjää ja kaksi melekeen kymmenen kilon kinkkua. Se on tuo mun akka, kaikella rakkauella sanottuna, sen verta kova binguahan että joka vuosi voittaa kaksi kinkkua. Niin on tehenny nykki. Ihte en oo bingossa Väinönlinnan bingon jäläkehen, joskus 1960-luvulla käynnykkään. voitin sokeria ja semmosia keltasia ensolaisia pahavi säilytyslaatikoita vinon pinon. Lopetin siihen eli oon tieten ainua Suomesa joka on bingonpeluusa reilusti voitolla.

Olokohon tämä nyt sitte joulutarina eli kaikille oikein hirviän hyvää Joulua ja viettäkää sitä selevin päin, on palijo mukavampaa.

tuomo