20. maalis, 2017

Liisan liukkahat ja Kaisan kaliamat

Tulipa täsä mielehen tätä hihtelyäkö oon kahtonnu, ne entisaikojen hihtämiset.

Ensimmäiset sukset mullaki oli mäystinsukset. Tuosa kuvasa ne on kippurakärkisisä saappahisa mutta eihän meillä ollu 1950-60 luvuilla kippurakenkiä vaan kumisaappahilla sitä mentihin eikä ne pysynny yhtään tuola mäystimisä. Siihen tuppas kertyhyn saappahan alle lunta ja se jääty sinne kiinni ja nuliju kenkä niin ei sillä oikein pystynny hihtähän. Jonku verran autto ko pani pyöränkumista sinne pohjan mittasen palasen niin ei niin nulijunnu.

Sukset oli tehty aivan vain lauasta muotohon ja niihin piti aina taivuttaa keula sillon tällön ko pakkas menehen suoraks. Ei muutako yöks aina puristuksehen paininpuuhun niin taas oli keulaa kummasti.

Porkat oli tuommoset ko tuosa kuvasa, rottinkia taikka puuta. Lumppio hirviän suuri ko sillon ei latuja ajettu kelekalla eikä latukonehella. Opettaja oli hihtänny paanan ja sitä kierrettihin. Jos oli palijo lunta niin painu syvälle porkka hankehen. Kilipailujen aikana akan kuvia tuli lajulle enempi ja vähempi.

Sitte sain joskus 1960-luvulla ensimmäiset sälesukset. Niisä oli hikkuri reuna niin ei pyöristynny niin heleposti kantit. Sukulaismies Keski-Petäjän Toivo teki Himangalla venehiä, viuluja ja sälesuksia. Hyviä tekiki, mulla on vieläki tallella. Oli paremmat ko muilla siihen aikahan ollehet Järviset. Niin ainaki luulen.

Multa ei ne sukset menny kertaakaan poikki mutta muita tuli katkottua. Nämä Toivon tekemät oli mulla kilipakäytösä. Ko suksi katkes niin se peltitettihin taikka vietihin Erkkilän puuastaitehtahalle korijattavaks. Kyllä pelti vähä haittas luistua mutta ei sitä oltu niin kauhian kranttuja.

Lukot oli sillon mäystimen jäläkehen semmosia rotanloukkuja, joka näkyy tuosa kuvasaki ensimmäisenä mallina, taisi olla Voitto se misä oli sanka niin monella mutkalla ja aina löysty. Sitte on vähä kehittynnehempi rotanloukku. Se tarkotti, että monon taikka kumisaappahanko laitto potkasemalla tuohon niin polokasi vain toisella suksella päältä, kyllä se siihen otti. 
Niinpä joskus ko tuo rotanloukku oli vähä sujunnu niin ei tahtonnu suksi pysyä ja aina sielä täälä oli lajulla semmonen suksen kuva poikittain. Sai polokia ja porkalla takua jäätä sieltä saappahan taikka monon alta, että sai pysyhyn.
Monohin piti aina tehä reiät lukkojen mukahan. Sitä piti aina hihtää samoilla suksilla ja monoilla. Joskus nuita lukon paikkoja piti siirtää ko ruuvit anto periks ja ei se aina osunnu kohallehen, mono oli kierosa hiihtäisiä ja siihen piti vähä totutella.
Sitte tuli enempi tuommonen kiintiä malli jota sanottihin nordigsiteheks. Semmoset mulla on vieläki suksisa ja hyvin pelaa Jalaksen monojen kans. Hiihtäjästä on enempi kiinni.

Sukset oli puusuksia mun aikana ja voiteheks riitti suvikelin, pakkasen ja kovan pakkasen purkki. Aluks pantihin kynttilää.

Mun hihtely loppu sillon ko tuli nämä uuenaikaset lukot nuin niinkö kilipamielesä. Muistanko venäläiset sen toi kisohin malliks ja viestimieheltä katkes monon kärki ja jäi kiinni sinne lukkohon. No seuraavan kerran semmonen oli kaikilla vaikka tuollon vähä naureskeltihin.

Voittaja selevis aina ja aivan turha olis doping testejä ollu ottaa. Siittä touhusta ei tietty tuohon aikahan mitään.

tuomo