Minun tarinani

6. elo, 2020

"Muista ... Jos joku kohtelee sinua kuin roskaa, niin muista että hänessä on jotain vikaa, ei sinussa. Normaalit ihmiset eivät yritä tuhota muita ihmisiä."

Tämä on minun elämässäni hyvin tuttu tunne. Sen sijaan, että olen kuullut satoja eri tarinoita eli valheita omasta elämästäni hyljättynä ja tuomittuna olisin joskus halunnut kuulla sanat: "Tuomo, kuinka sinä voit."

Selkääntaputtajia on menestyksen hetkillä riittänyt mutta asunnottomana ja syytettynä miltei kaikesta ja kaiken menettäneenä, ihmissuhteetkin, rinnallakulkijoista ja auttajista on ollut puute.

Toisaalta turvaton ja vailla mitäänkin ihminen voi olla arvokas ja armollinen. Hänen kokemuksensa on ainutkertainen eikä niitä kukaan ota pois vaikka kuinka vääristelisi totuutta. Omasta elämästäni sen tiedän vain minä.

Onnellinen se jolla mitään ei ole mutta löytää siitäkin onnen.

tuomo

25. heinä, 2020

Tämän Suomen kanttorikuoron - josta muuten erotan isä-Eskon äänen parista kohtaa kakkosbassosta - Herraa Hyvää Kiittäkää virren myötä haluan kiittää teitä kaikkia mutta erityisesti teitä noin 350 ihmistä, jotka olette henkilökohtaisesti muistaneet puhelinsoitoin, käynnein, kukkasin ja tekstiviestein jne, Helvi äitini poismenon johdosta.

Jotta maailma ei muistuttamasta päästäisi, niin eilen Kokkolan keskussairaalassa taas yksi meidän läheisemme on siirtynyt saattohoito-osastolle.

Minua lohduttaa se, että huomaan todella löytyvän ihmisiä, jotka välittävät eivätkä jätä lähimmäistään. Jos mitään muuta merkitystä elämälläni ei ole, niin se olkoon tärkein, älkää koskaan olko välinpitämättömiä. Maailman heikoimmat olkoot sydäntänne lähellä.

Jumala on luvannut kantaa taakat puolestanne ja näkee itkevän ja ylpeänkin lävitse armollisesti autuuteen saakka.

Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Elämän lahjasta kiittäen.

tuomo

25. heinä, 2020

Tieto tavoitti minut Reisjärven Kellonmäellä äskettäin.

Helvi-äitini siirtyi tänään keskiviikkona 22.7. puolenpäivän aikaan tuonilmaisiin, rauhallisesti ikiuneen nukkuen sekä Vapahtajaansa turvaten Kokkolan keskussairaalassa.

Taivaan Isään turvaten ja Hänen tahtoonsa tyytyen. R.I.P.

tuomo

PS. Kuvassa äiti Kannuksen vuodeosastolla kuvattuna 24.4. jolloin häneltä oli jo amputoitu oikea jalka mutta elämässä oli vielä iloa ja valoa. Kuva on hyvin kuva tuon korona-ajan monille ikäihmisille. He joutuivat yksinäisyyteen. Niinpä vierailut äidinkin luona tapahtuivat etupäässä käyden tässä ikkunan takana ja puhelimen välityksellä. 

sama

17. heinä, 2020

Aattelin kertua kaks semmosta pientä muistumaa Lohtajalta sukulaismiehistä ja heiän kuorma-autoista nyt aluks.

Setä-Urholla oli Scania aikanahan, jolla ajo sekä soraa että tukkikärryki oli. Se oli talon ainua auto eli sillä ajettihin kyläreisut ja tehtihin työt. Tukkikuormia haki palijo jostaki Vattajan takaa ja sen aikasilla vehkehillä se oli vaikiaa maastua. Äitin sisko ja kummitätini Laila, nykysin me asutahan Ylivieskasa kumpiki, oli kerran kyytisä ko kuormaa hakivat sieltä jostaki ampuma-aluehelta. Kovaa piti tryykätä että pääsi kuorman kans, ja tuli äkkipysähys jostaki syystä, niin tukit tuli taka-akkunasta läpi hytin. Siinä kävi tuuri, ettei menny Lailalta eikä Urholta henki. Muistan ko tulivat sitte Furuluotohon ja kertovat asian.

Urho oli "kania" miehiä mutta Anttilan Eetvi ja Salamenin Arvi enempi Sisu ja Vanaja linijalla. Molemmat tais olla palijo sorahommisa ja aurasivakki muistaakseni. Monet kerrat on Salamenin ja Anttilan tuvasa istuttu.

Tästäpä tuliki mielehen yhen kuorma-automiehen tarina joskus 1980-luvulta. Nimiä en sano mutta tuttu mies mulle ja tiän että tosi kertomus.

Kerto, että pankinjohtajalta oli tullu tiukanolonen kirije, että pitäis tulla konttorille äkkiä ko vekseleitä on menny pitkäks. No automies pujotti kinttahansa ja lähti konttorille. Hyvä sananen ko oli niin neuvo vähä pankinjohtajaa, joka alotti litanialla koroista, jokka siihen aikahan huiteli 17% paikkeilla, viivästyskoroista ja vakuuksista. Oli aivan maansa myynny mies.

No automies kuunteli ja tuumas, "mulla menee hyvin. Sora käy kaupaks ja oon ostannu kenttäsirkkelin. Soramonttu tuli kaupan päälle. Se pitäis maksaa taikka tulee kauhiat sakot."

Pankinjohtajan korvat alako punottaa. Kysy automieheltä, että "mitä meijän pitäis tehä". Sillon soramies oikein kimmelty, nyt päästihin asiahan. "Ekkö sää tiä mitä pitäis tehä, ja oot pankinjohtaja. Mää tiän mitä mun pitäis tehä mutta ko kysyt niin mää autan suaki. Käännä se tuoli ympäri, ota selekäs takaa siittä kaapista vekselilomake. Kirijota siihen niin iso summa, että tulee vanahat maksettua ja saajahan sahaki maksettua". Automies meinas että soramontusta ei kannattannu puhua mitään ko olis ollu liian palijo selitettävää.

Näin tuli vekselit maksettua ja nykysin menee siinä firmasa hyvin.

Tulee toinenki saman tapanen mielehen. Esko-isä, Niemelän Väinö ja joku matkasaarnaaja oli alottamasa jotain seuratilaisuutta josain. En muista misä mutta isä tämän puhu. Matkasaarnaaja oli siinä vähä ihimetelly, että mistä sitä tänä iltana puhus. Niemelän Väinö oli tuumannu, että "puhu ny vaikka Jumalasta". Siinä olivat vähä aika kahtellehet toisiahan. Seurat voi alakaa ko puheen aihekki selevis.

Tämmösiä juttuja tällä kertaa.

tuomo

7. heinä, 2020

Aamullako heräsin niin melekeen ensimmäisenä oli mielesä, että tänä päivänä pitää saaja makaroonia ja ihtetehtyä jauhelihakastiketta, sipulia, "kikkomania" ja sillai.

No siinä sitä haaveilin aikani ja panin kattilat jo kiehuhun että paan makaroonit kiehuhun. Mutta eihän sitä makaroonia misään ollu. Luulin että on.

Päivä siinä tuhuraantu ko kävi kaikenlaista mielesä piti tehä yhtä ja toista. No nelijän jäläkehen yhen kaffikupillisen ja nisun voimalla lähin Halaphallihin. Asia jalostu paremmaksi, otin ison pussin makaroonia mutta jostaki päläkähti päähän, että spagetti on parempaa. No sitte sitäki ja kotia keittähän.

Kaikki meni oikein hyvin, ja muuten se jauhelihakastike on makaroonin taikka spagetin kans palijo parempaa ko paistaa jauhot sillai naftisti palanneheks. En minä sitä ihte oo keksinny vaan tuli vahinko. Ko on tullu kahtottua nuita oikioitten kokkien ohojelmia niin ne ruskistaa teräskattilalla jauhot ja kaikki. Minä oon onnistunnu aina vähä savuttaviks tekehen sen jauhon ruskistuksen. Mutta se onki palijo paremman makusta, etten sanos aivan erinomasta. Nyt poltan jo tarkotuksella. Mutta aina pitää olla yksin kotona niin ei tartte selittää.

No tuommosta mättöä siittä tuli, oli muuten mahottoman hyvää.

Siinäkö istuin ja taiteilin niitä makarooneja suuhuni kaffelilla ja lusikalla niin siinä jääkaapin ovesa alako yks kuva kahtotuttahan. Oon sen aina siinä nähänny mutta vasta nyt kahen tai kolomen vuojen päästä oikein tajusin, että naapurin emäntä ja vaimoni Astahan siinä poseeraa paikallisesa lehesä trulleina. Oisivat varmasti lähtennehet tänäki vuonna vaan tämä korona sotki suunnitelmat. Niin ja nämä rullit ei sitte ottannu palakkaa vaan antovat koristansa aina jotaki.

Jotenki tätä elämää pitää keventää ettei mee aivan mahottomaksi. Muuten luuleevat niin totiseksi tämmöstä höppänää, että panevat hautahanki mahapuoli alaspäin ettei vain vielä jotain mölähytä siinä "kotia mennessä".
No kyllä se Taivahan Isä mahallahan olijanki hakee, jos niin on päättänny.

Taas jaksaa.

tuomo