Minun elämäni tarinat...

28. helmi, 2021

Yhteiskunta ja musiikkielämä on "särkyneessä" tilassa.

Vastuu toinen toisistamme tänä aikana on suuri. Päättäjien vastuu on paljon suurempi kuin ikinä ymmärtävätkään.

Sanon ääneen mitä ajattelen. Jokainen kuolema joka aiheutetaan viivyttelemällä, poliittisella jargonilla ja politikoimisella on edesvastuutonta vastuunpakoilua ja rikos ihmisyyttä vastaan.

Meiltä on otettu yhteisön turva ja ilo pois

Oleellinen puuttuu, yhteinen kokeminen, yhteisöllisyys.

Etenkin kuorot, kirkkokuorot ja orkesterit ovat hajoamispisteessä. Niinpä kirjoitin Ylivieskan kirkkokuorolle oheisen pienen tervehdyksen helmikuun viimeisenä päivänä 2021.

Siispä terveiset Tavitieltä vähän erilaisella särjetyllä orkestraatiolla jonka päälle soitin Ole Bullin "kun hiljaisin hetkin".

Musiikki ei kuole se elää tilassa ja ajassa.

Kuoron yhteisöllinen kokeminen puuttuu just nyt mutta aina voi hengittää musiikin kautta. Jaksaa, jaksaa...koronakuolemaa välttääkseni viulu puhukoon puolestaan.

"Kun hiljaisin hetkin, yksin mä jään, niin salaisetkin syntini nään, ja muistot raskaat taasen heräjää, ei aika voinut niitä keventää".

Armon enkelit kantaa ajan yli.

Näissä merkeissä kohden kesää.

tuomo

24. helmi, 2021
Isä oli Lohtajalla pitkähän kanttorina Lohtajan emäseurakunnasa ja eläkkehelle jäi Kannuksen "kappeliseurakunnasta".
 
Isähän oli lohtolaisia syntyjähän eli Marinkaisista ja Helvi äiti taas oli kannuslaisia Välikannuksen Petäjästä. Kummanki suvut tuli yhtehen Alaviirtehellä ja Karhisa. Niin että Salamenisia ja Harmaaloita on yhtälailla ko Himangalta Ojataloja jotka on sukuhaisua kummaltaki puolelta meikäläiselle.
 
Äiti oli isälle "tuottaja", jöön ja järijestyksen pitäjä näisä lauluhommisaki. Äiti järijesti isälle viis eri väristä salakkua ja aina iltasin uluko-oven pielehen ilimesty salakku sille päivälle ja illalle nuoteilla täytettynä. Isä ei mikään talousmies ollu vaan enempi vain taiteilija Jumalan armosta.
 
Äiti hoiti raha-asiat ja joskus joutu kysyhyn, että ookko miettinny että tämä pitää maksaakki. Isä luotti että kaikki tulee maksettua eikä vääräsä ollukkaan. Aika kiitollinen oon minäki tästä takkalauan pitämisen huolehtijasta. Äiti teki satasesta tonnin ko oli pakko.
 
Lohtolaiset ja kannuslaiset sai nähä taiteilijan sielun kaikki puolet. Oli särmää ja sähäkkyyttä ihan riittämihin. Multa on kysytty että minkälainen oli kotona. Oon sanonnu että "viheliäinen". Alotti joka aamu Bachin inventiolla numero kaheksan ja laulo kakstuntia jos jonkulaista ulinaa. Ei siinä oikein nukuttu ko taiteilija harijotteli ja muuten sitte kyllä harijotteli. Ei semmosta ompeluseuraa etteikö osannu hommiansa.
 
Tyypillinen esimerkki on kylläki Kannuksesta minkälainen äijä tämä foortin mies oli. Asuvat siinä lähellä Shellin huoltamua ja tutut Shellin pitäjät tiesi tavat. No ko vaihtu Mikkelistä outo mies ja isä taas tankille ja istu autosa ko tatti. Bensapojat tiesi mitä pitää tehä. Tankki täytehen ja häävisti eivät saannu tankin korkkia kiinni ko Taunus meni menojahan. Mikkelin mies huutahan että "poliisi, poliisi se karkas maksamata". Onneks "nikke" pääsi hätihin. "Rauhotu ny. Kohta tulee tuolta Helkamalla semmonen komia nainen ja maksaa". Ei jäänny maksamata.
 
Mutta sen sanon, että tippa tulee linssihin ja pala kurkkuhun ko tätä hänen lauluansa kuuntelen. Ei tähän täsä maasa kovinkaan moni pysty.
 
Tämä on musiikkia, julistusta ja ylistystä. Syvältä sielusta.
 
Levätkää rauhasa isä ja äiti - ikävä teitä on.
 
tuomo
 
 
6. elo, 2020

"Muista ... Jos joku kohtelee sinua kuin roskaa, niin muista että hänessä on jotain vikaa, ei sinussa. Normaalit ihmiset eivät yritä tuhota muita ihmisiä."

Tämä on minun elämässäni hyvin tuttu tunne. Sen sijaan, että olen kuullut satoja eri tarinoita eli valheita omasta elämästäni hyljättynä ja tuomittuna olisin joskus halunnut kuulla sanat: "Tuomo, kuinka sinä voit."

Selkääntaputtajia on menestyksen hetkillä riittänyt mutta asunnottomana ja syytettynä miltei kaikesta ja kaiken menettäneenä, ihmissuhteetkin, rinnallakulkijoista ja auttajista on ollut puute.

Toisaalta turvaton ja vailla mitäänkin ihminen voi olla arvokas ja armollinen. Hänen kokemuksensa on ainutkertainen eikä niitä kukaan ota pois vaikka kuinka vääristelisi totuutta. Omasta elämästäni sen tiedän vain minä.

Onnellinen se jolla mitään ei ole mutta löytää siitäkin onnen.

tuomo

25. heinä, 2020

Tämän Suomen kanttorikuoron - josta muuten erotan isä-Eskon äänen parista kohtaa kakkosbassosta - Herraa Hyvää Kiittäkää virren myötä haluan kiittää teitä kaikkia mutta erityisesti teitä noin 350 ihmistä, jotka olette henkilökohtaisesti muistaneet puhelinsoitoin, käynnein, kukkasin ja tekstiviestein jne, Helvi äitini poismenon johdosta.

Jotta maailma ei muistuttamasta päästäisi, niin eilen Kokkolan keskussairaalassa taas yksi meidän läheisemme on siirtynyt saattohoito-osastolle.

Minua lohduttaa se, että huomaan todella löytyvän ihmisiä, jotka välittävät eivätkä jätä lähimmäistään. Jos mitään muuta merkitystä elämälläni ei ole, niin se olkoon tärkein, älkää koskaan olko välinpitämättömiä. Maailman heikoimmat olkoot sydäntänne lähellä.

Jumala on luvannut kantaa taakat puolestanne ja näkee itkevän ja ylpeänkin lävitse armollisesti autuuteen saakka.

Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Elämän lahjasta kiittäen.

tuomo

25. heinä, 2020

Tieto tavoitti minut Reisjärven Kellonmäellä äskettäin.

Helvi-äitini siirtyi tänään keskiviikkona 22.7. puolenpäivän aikaan tuonilmaisiin, rauhallisesti ikiuneen nukkuen sekä Vapahtajaansa turvaten Kokkolan keskussairaalassa.

Taivaan Isään turvaten ja Hänen tahtoonsa tyytyen. R.I.P.

tuomo

PS. Kuvassa äiti Kannuksen vuodeosastolla kuvattuna 24.4. jolloin häneltä oli jo amputoitu oikea jalka mutta elämässä oli vielä iloa ja valoa. Kuva on hyvin kuva tuon korona-ajan monille ikäihmisille. He joutuivat yksinäisyyteen. Niinpä vierailut äidinkin luona tapahtuivat etupäässä käyden tässä ikkunan takana ja puhelimen välityksellä. 

sama