Minun tarinani

29. huhti, 2019

Tämä aamu avautui kauniilla auringonpaisteella. Pöydällä oli jotain muistuttamassa siitä, että taas on yksi vuosi vuosikirjassa lisää. Kiitos Asta, ilman sua elämä ois tylsää ja tyhjää.

Mistä tämä päivä muistuttaa niin siitä, että älkää koskaan olko välinpitämättömiä. Älkää kävelkö ohi taikka pitäkö mitään itsestäänselvyytenä. Minä olen erehtynyt, ollut jonkin sortin ongelma. Silti olen itselleni armollinen ja näin voin olla myös lähimmäiselleni armollinen. Minusta ei ole tuomitsemaan ketään ihmisenä mutta oikean ja väärän totuuden luon omasta elämästäni. Saan kertoa sen myös muille miten minä asiat koen. Viime aikojen suurimmat puheet ovat olleet mitättömyydessään koskettavia. Me huolehdimme siitä, että puhutaanko oikealla tyylillä ollaanko vihapuhujia taikka rasisteja. Se on täysin turhaa, jos ei nähdä ihmistä, puheet voivat olla mitä tahansa niin ne loukkaavat. Maailman mahtavilla on aina betoniporsaansa mutta heikoimpien osa on odottaa almuja tippuvaksi.

Minut on mielipiteistäni haluttu tappaa, kiduttaa kuoliaaksi, on suljettu ovien ulkopuolelle ja heitetty ulos. Jokainen sinänsä on oikeassa ja ansaitsee osansa. Silti se että sanotaan vaikkapa juopoksi rentuksi ei paranna ketään vaan kertoo enemmän sanojastaan. Meistä jokainen kantaa oman taakkansa ja elää oman polkunsa. Sillä polulla saa kontata. Minä olen kontannut ja ollut syvissä vesissä, noussut ylös. Silti olen aina odottanut, että joskus joku olisi kysynyt "kuinka sinä voit". Jokainen tunnistaa humalan mutta näkeekö ihmisen. Se on iso kysymys. Elämän suurin kysymys.

Elämä on vain henkinen olotila, ei mitään muuta. Maailman mahtavinkin taipuu samaan avuttomuuteen elämän ja kuoleman rajalla, kuin se jonka elämässä ei enää ole toivoa. Sillä rannalla kysytään uskoa, rakkautta ja suunnatonta armoa. Talot ja pytingit, raha ja valta, asema, oppiarvot ja korskea autuus eivät auta. Paljaana kysytään vain armoa. Henkisesti köyhänä ja paljaana, ruumiillisesti lopussa, ei sillä ovella tarvitse selittää eikä näyttää mahtiansa. Kaikki ovat yhtä avuttomia.

Minun turvani on kansankirkollisessa Sanassa, uskoni ei sinänsä mihinkään johda mutta antaa toivon. Jokainen hakekoon omasta ideologiastaan taikka ideologiattomasta elämästään oman toivonsa tähän päivään ja tulevaan.

Kaikkea hyvää. Kannatellaan toisiamme ja pidetään kädestä kiinni. 
"Hän ohitse ei kulje, ei ketään hylkää Hän..." https://youtu.be/bk62nI7YovA

"Haltuus annan sieluni
Levon saan sun luonasi

Ole mulle totta
Hyvää tarkoita

Haltuus annan sydämein

Vuodet vierii, haavoittaa
Sinä vain voit mun parantaa

Tartu mun käteen
Ehjäksi tee

Haltuus annan sydämein

Haltuus annan itseni
saanhan jäädä luoksesi

Puhtaaksi tee mun
lailla enkelten.

Haltuus annan sydämein.

Saat sydämein."

tuomo

YOUTUBE.COM
 
Riki Sorsan upea Haltuus annan sydämein ♥ Kuvat paria poikkeusta lukuunottamatta weheartit.comista.

 

4. huhti, 2019

Kun tällainen mielipideautomaatti olen ja elämän ikuinen opiskelija niin joskus on tullut mieleeni, että miksi kaikki pitää nähdä ja kuulla ihan oikeasti. Miksi asioiden ei vain voi antaa olla. Kun itselläni on kaikki suurinpiirtein hyvin ja elämä etenee jotenkuten niin mitä minä muiden murheita kanniskelemaan.

No meitä on monen luontoisia ihmisiä. Minä en siedä mitään älyllistä epärehellisyyttä. Jos lähimmäinen sanoo, että hän näkee nälkää niin minulle se on totinen tosi mutta ei se poliitikon selitys, että kun olemme työllistäneet joko nollapalkalla taikka peräti pienellä päiväpalkalla liudan ihmisiä niin ei sinulla voi olla nälkä. Nämä kaksi asiaa paljastavat älyllisen epärehellisyyden. Ketä meidän pitäisi tällöin auttaa. Sitäkö jolla on nälkä vai odottaa aikaa jolloin nämä palkattomatkin saavat jotain palkkaa ja tiputtavat murusensa nälkäisen suuhun.

Kun Suomi on kunnossa niin suomalaisen asiat voivat olla todella huonosti. Tämä on poliittista älyllistä epärehellisyyttä ja sitä on aivan liikaa, etten sanoisi se on tämän päivän ahneuden avain.

Minua on väitetty mustavalkoiseksi mielipiteissäni. Olen kaikkea muuta. Erittäin tunteellinen ja tunteva ihminen. En voisi vihollistani koskaan hukuttaa vaan vetäisin rannalle. Meillä olisi loistava yhteinen tulevaisuus. Sama aurinko paistaisi molemmille.

Kaikista parasta on lähteä yhteistyöhön ja keskusteluun aivan eri lähtökohdista ja päätelmistä edeten ja perustellen yhteistä polkua asian ratkaisua kohden.

Se ei tapahdu siten kuin tässä Sipilän hallituksessa, jossa jaettiin asioita tyyliin meiltä otetaan tämä pala, niin sinä saat tuon ja kun kolmas tulee kuvioon, niin hän kannattaa tätä jakoa pysyäkseen hillopurkilla. 
Tämä on härskeintä poliittista hiekkalaatikkoleikkiä mitä olen nähnyt mutta voi niin kovin tämän päivän politiikan sisältöä. Siinä jakaja on aina voittaja ja peliin osallistuvat saavat osansa mutta kortit heille antaneille pyllistetään naureskellen.

Me suomalaiset olemme kuluerä politiikassa. Me olemme tarpeen vain vaalipäivinä jolloin valtaa jaetaan.

Oletteko huomanneet. Maaseudun tietkin on ehdokkaiden toimesta laitettu kuntoon ja lääkäri on tuossa oven takana odottamassa. Minua etenkin tämä keskustalaisten älyllinen epärehellisyys ihmetyttää. Kun on ollut valtaa ja voimaa niin työkinttaat ovat olleet hukassa.

tuomo

YOUTUBE.COM
 
Kansallis-Kuoro: Keski-Pohjanmaan laulu Säv./San. Oskari Metsola Sov. Jyrki Niskanen http://www.kansallis-kuoro.com/ Kuvat © Topi…

 

28. maalis, 2019

Ko tämä kylyki on nyt vaivannu jo hyvän viikon ja on niin kipiä ko ikänä vain voi olla aina ajottain. No huomiseks on taas tarkotus mennä miettihin mitä tehtäis.

Äitin kans tuosa juteltihin hänen veljestään Unto-enosta, mies jonka kans olen sielunveli, ja juteltihin palijoki yhestä jos toisesta asiasta. Hän oli kummallinen mies ko Furuluotohon tuli aina jouluaattona kuorma-autollahan niin illalla tuli pahasti saman näkönen joulupukki. Sai aina kirijan lahajaksi ja nukku jouluyön laattialla ja lukasi saamansa kirijan läpi.
Unto opetti mulle autojen korijaamisen ja oli ostamasa mun kans mun ensimmäisen auton, bemarin Nystedtiltä. Unto ei ikänä erotellu ihimisiä paremmiks ja huonommiks. Kaikki oli samanarvosia eikä arvioitu millään lailla.

Ko tuosa on makoillu ja kylykiä kivistää niin monet kerrat on Unto tullu mielehen. Unto oli Vapolla automiehenä halakoja ajamasa vuosi kauet. Viimesen kuormansa purki Lestijärvellä keskelle rämettä ja ilimotti Vapon herroille, että enää ei tuu kuormaakaan, on tämä niin huonua hommaa. Muut kuskit, Siipon Aapa, Vesisenahon Eino ja muut kysy Untolta, että meinaakko nuin. Unto oli noussu Foortin lavalle ja isosti sanonnu, että pitäkää pyssyä mukana. Jos istun ees kyytillä autosa misä on pankat pystysä niin saatta karhuna ampua.

Se oli viisahasti ajateltu. Siittä ei karhun ampumisesta saannu ko hyvän mehtämiehen mainehen eikä mitään tuomiota mutta miehentaposta joutuu tilille.

Melekeen samanlaisia ajatuksia on pahimpien kipukohtausten kans tullu mielehen, karhuna ois paras ampua.

Unto-enosta on Youtubesa muutama filmi tukkilaishommista ja täältä hänen omalta mehtäkämpältähän. Tätä kahtoisa tuntuu kuin eilen olis nähty. R.I.P.

tuomo

YOUTUBE.COM
 
26. tammi, 2019

Näin tarinoin naamakirjassa Lohtaja- ja omilla sivuillani lauantai-illan ratoksi:

En tiedä kuuluuko tämä siihen kiellettyyn materiaaliin mutta liittyy Lohtajan Yhteiskoulun ja seurakunnan tekemisiin ja niissä koettuun. Jos yp katsoo että poistettava niin en ole pahoillani.

Tuli konsertti mieleeni kun minulle vinkattiin ohjelmalehtisen tästä konsertista olevan tallella. Muistan hyvin elävästi tämän tapahtuman. Se oli jotenkin hyvin juhlava ja kirkko oli tupaten täynnä väkeä eli siellä suntion ja kirkkoväärtinkin penkillä istui kuulijoita.

Mistä lie tulikin mieleeni yksi Lohtajan Yhteiskoulun kuoron ja Lohtajan Sekakuoron konsertti Lohtajan kirkossa. Kanttori-isäni Esko oli koko toiminnan priimus motor ja hän "täräytti" konsertin aluksi Lohtajan kirkon uruilla Bachin d-molli Toccatan ja fuugan. Nousi urkupenkiltään ja hymyili, mikä sanalla sanoen ei ollut kovin tavallista, ja näytti meille, että nyt on kuorojen vuoro. Väkeä oli kirkko täynnä. Kun kirkossa alkoi soida "Oi Kaanaanmaan" alkusoitto, jonka taisi Erkkilän Lasse soittaa vai oliko Jukkolan Risto, niin se tunelma, kontrasti Bachiin, ja olo siellä kirkon urkuparvella oli uskomaton. Siinä oli sitä jotain ja se jäi lähtemättömästi mieleeni. Unohtumattomia hetkiä ja tunnelmia.

Esko Emilille ei mikään ollut mahdotonta, samassa konsertissa seurakunnan/koulun orkesteri soitti muutaman avustajan kera mm Haydnin Sinfonian, numeroa en muista mutta tiedän tuon konsertin ohjelmalehtisen olevan tallella.

https://youtu.be/GtjOJMgCRN8

"Kun kotini taivaassa ma Jeesuksen kautta saan, hyvästi sanon maailmalle; käyn Luojalle laulamaan. Oi Kaanaanmaa, oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan.

Siell' aurinkona paistaapi mun ylkäin, Jeesuksein. Kirkkauden tiestä hohtaapi myös haavat Kristuksein, oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!

Enkelit siellä laulavat ja kuorot kumajaa. Vanhurskaat riemuin veisaavat ja harput humajaa. oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!

Anna Jeesus minun ymmärtää, että oikein laulaisin. Päästä kieleni salvat valloilleen, että oikein kiittäisin. oi Kaanaanmaa oi kallis maa, se maa, jossa Jeesus on, mihin Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Kiittäkää Herraa, kittäkää kiittäkää Herraa!"

Tämä siis pienessä Lohtajan seurakunnassa ja ihan yhtään ylpeänä voin sanoa, että yhden miehen uskomattoman sinnikkään ja mitään mahdottomasta tietämättömän aikaansaannoksena. Toki meille laulajille ja kuorolaisille sekä soittajille lankeaa toteuttajan osa jota tehtiin innolla.

tuomo

YOUTUBE.COM
 
Performer & Album Info - 8:20 Please donate to Gerubach's Scrolling BACH Project by going to http:…

 

23. loka, 2018
"Kanttorit ja pojat" konserttisarja syntyi tänään kuusi vuotta sitten kuolleen isäni Eskon toiveesta. Hänen yksi merkittävin viesti vietäväksi on kirjoitettu virteen 309. Toivomuksensa oli, että jokaisen konsertin yhtenä virtenä lauletaan tämä virsi 309 "Nyt vielä etehesi".

Sen tarina linkittyy Lohtajalle isän pitkäaikaiseen työkaveriin eli rovasti Tauno Kauppiseen. Ensimmäinen "Kanttorit ja pojat" konsertti pidettiin Lohtajan miltei täpötäydessä kirkossa 17.10.2010. Tuolloin isä toivoi voivansa itse laulaa vielä pari laulua Lohtajan kirkossa. Muutoin hän toivoi saavansa olla meidän poikien Tapio ja Tuomo ohella mukana Lohtajan kirkossa Niemelän Hannun ja Erkkilän Vesan kanssa laulamassa. Hän lauloi yhden mielilauluistaan "Jeesuksesta laulan". Toista en muista. Isä kuoli kaksi vuotta tuosta miltei päivälleen eli 23.10.2012.

Niemelän Hannu on itseoikeutettuna isän toiveesta tämän virren 309 laulanut ja me pojat olemme olleet mukana.

Näin se tulee myös jatkumaan eli eiköhän tässä jossakin lähiaikoina taas kuulla "Nyt vielä etehesi".

"Nyt vielä etehesi,
oi Jeesus, polvistun.
Sun siunauksehesi
ja armoos sulkeudun.

Alusta loppuun johtaa
jos matkalla et saa,
niin vaara heti kohtaa,
voin tieltä horjahtaa.

Vaan lankeemasta estää
mua Jeesus voimallaan.
Näin usko loppuun kestää
ja minut kruunataan.

Ristisi Golgatalla
se voitonlippu on.
Vain siihen katsomalla
saan voittopalkinnon.

Sä meihin taivaan tiellä
Henkesi valo luo
ja kerran luonas siellä
iäinen autuus suo."

tuomo

YOUTUBE.COM
 
(ed. v.kirjan mukaan) Nyt vielä etehesi, Oi Jeesus polvistun, Sun siunauksehesi ja armoos sulkeun. Jos Sun en anna johtaa alusta loppuhun, mua vaara…