Minun elämäni tarinat...

27. marras, 2021

Oon tullu vanahaks. No se ny ei oo uutinen mutta se, että sen huomaa ja ymmärtää on ihtelle jonkinmoinen herätyksen paikka.

Minä luulin ennen vanahaan, että kaikki kuuskymppiset on vanahoja ja kuoleevat kohta. Nyt oon kohta seittemänkymmentä eikä vieläkään tunnu kovin vanahalta mutta nyt on pakko uskua. Vanaha minä oon, vanahus oikiasti.

Miten niin. No kun oon alakannu muistella vanahoja aikoja. Aivan kakarana olemista ja semmosia alakouluikäsen ja keskikouluikäsen juttuja.
Ja senki oon huomannu, että ko vanahuuseläkeläiseks pääsin niin totta se on. Sinä päivänä tämän päivän politiikan mukahan minusta tuli turhake, kauhia rasite tälle yhteiskunnalle ja kuten aina ennenki niin tietenki höppänä. En tiä mitään eikä mua usko kukaan. "Ennen vanahaan ja ennen vanahaan"....tunnustan kaiken oikiaks. Sitähän täsä ollahan ja ennen kaikkia höppänä.

Herään aikasin aamulla ko pitäis kait kyetä nukkuhun puolehen päivähän mutta ko en jaksa nukkua yli kuuen oikiasti millään. Joskus herätyttää jo aikasemminki. Niinkö tänä aamuna ko näin unta Lohtajan keskikoulusta ja voitin monta ottelua salisa ja jalakapallokentällä saman yön aikana. Hihtää en kerenny ko uni loppu. Heräsin Singon mäeltä yhen luokkalaisen tytön kotua. On niitä keskikoulun mestaruuksiaki tullu oikiasti hiihettyä mutta harmikseni en sitä elämystä saannu uuestahan kokia tänä yönä.

No mutta siihen vanahuuen höppänyytehen ja niihin nuoruusmuistohin mennäkseni niin ihailin nuorena kaikkia urheilijoita ja Taisto Tammea. Taisto oli mulle ainu oikia laulaja. Semmonen pehemiä ääninen tumma komia mies. Romaniksi heitä nyt pitää sanua mutta oon kysynny luvan, "mustulaisiks" saa sanua niinkö lohtolaiset tapas ennen puhua ainaki meijän mäellä. Pikkusen sitä verta taitaa virrata ihtesäki.

Tästä Taisto Tammen kappalehesta, jonka tähän laiton tulee mielehen oma armeijahan lähtö. Kannuksen asemalta sitä piti lähtiä ja laiturille jäi ikävä. Junasa itkiä tihirustin ko olin lykkäystä hakennu viuluhomman takia niin kauan ko sain. Muistan ko Jukkolan Kyösti meni ns vapaaehtosena ja tuli lomille harmaat päällä. Sillon olin vielä Lohtajan lättäkatto kanttorilasa siinä kirkolla. Oli ne alokkahan natsat komiat. Tietysti kymmenen vuotta myöhemmin menin ihte ja Kannuksesa sillon jo asuin.

Menin Hiukkavaarahan ja kyllä sitä kaikkensa piti tehä että helepolla pääsis. Minusta tuliki "herra" eli VMTK:n täyspäivänen puheenjohtaja, joka suntikset päällä loikki pitkin Hiukkavaaran kenttiä ja enimmäksehen kaupungilla taikka kotona Kannuksesa. Lusmu on lusmu aina. Mulla oli oikein toimisto sielä sotkun alakerrasa, josa nykysin televisiosa usiasti esiintyvän työoikeuen emeritus professori Seppo Koskisen kans etupääsä nukuttihin lehtipinon päällä ko ei kauhiasti ollu tekemistä. Oltihin armeijan erityisesä suojeluksesa laiskoja.

Ennen näitä aikoja tietenki käytihin koulua. Ensiks "erkkiperällä" kansakoulua ja sitte kirkolla yks luokka Niemelän Hannun kans laskettihin laskuja muita eellä ko Säätelän Heikki anto luvan. Matikka on aina ollu mulle heleppua mutta kielipäätä ei nimekskään taikka sitte oon vain ollu laiska oppihin niinkö ennen sanottihin.

Keskikoulusa meillä oli legendaarisia opettajia. Omasta isästä en muuta sano ko että oli ääntä ja käytti tarpehen tullen niin että nyt olis käräjillä joka toinen viikko.
Töyrylän Esko oli ennen Aromaan Kaijaa rehtorina ja kummastaki ei oo muuta ko hyviä muistoja. Kuusisen Lea oli yhtä ko keskikoulu ja kaikki maholliset ja mahottomat kielet.
Matematiikan opettajat oli luku sinänsä. Poukkulan Jussi oli mulle tosi hyvä opettaja. Meni päähän ko häkä ko Jussi opetti. Sitä ennen oli Alavuotungin Pentti.
Pentti oli poikamies ja alako riiustahan josaki vaiheesa. Joskus oli tieten väsy puserosa ko varotti, että "oon nukkunnu erittäin vähä ja huonosti..." ja sitte kajahti muutaman pojan nimi, "ulos". Pisti varulta pari pihalle malliks. Ja muista opettajista jäi mielehen Ilvessalon Ilpo. Hän oli tutkimusalus Arandalta tullu opettaja joka muisti sanua mistä on opettajaks tullu. Oikiasti kyllä Ilpon nimi löytyy suomalaisesta tieteen historiasta.

Mutta tämän Taisto Tammen "sotapojan tyttö" kappalehen sanoista tulee mielehen muuan "lissu" keskikoulusta. Meillä oli semmonen luokkaretki Jäneskarille ja siinä istuin kivellä (on mulla kuvaki mutta en kehtaa laittaa ko "lissulta" ei oo lupaa) niin vierehen tuli istuhun ja kaulahan kiinni kyseinen ihailemani tyttö. Otti ja pussas kysymätä. Minähän meinasin rakastua oitis. Oli tieten ihastunnu jostaki syystä. Sittemmin tuli muutaman kerran käveltyä keskikoulun konvasa "parimarssia" ihastukseni kans mutta lyhyt romanssi siittä tuli. Minä ihastuin yhtehen "helihin" ja sitä käveltihin usiammasti hänen kans. Hänestäkään en oo kuullu mitään. Keskikoulusta mentihin sitte Yhteiskouluhun Kokkolahan. Sielä kolome vuotta ihastelin yhtä "vuokkua" mutta vasta lakkiaisjuhulasa tämä onneton tuli sanohon että oli kans ollu ihastunnu.
Enkä oo keltään lupaa kysynny niin siks lainausmerkeisä nämä ihastukset, äläkää suuttuko jos tunnistatta ihtennä.

Lohtajalla eläisä sitä elämän eväät on syöty noin niinku alakupaloiks. Rakastuttu mutta ennenkaikkia urheiltu ja musisoitu.

Sielä ne mun juuret on ja pysyy.

tuomo

27. elo, 2021
"Jeesus kuule rukoukset" oli isäni yksi lempivirsistä ja rakas siitä on tullut minullekin.
 
Toki sanoja on virsikirjaan muokattu mutta nämä Seppo Ruohosen laulamat ovat minulle ne "oikeat".
 
 
Kun tätä kuuntelin niin tuli mieleeni se, kun taisi olla Genesaretin järvellä, Jeesus otti ja lähti kävelemään vetten päällä. Voin kuvitella ihmisten kauhistelleen, että "hullu mies". Niin me aina uskomme, että asioista ei selviä.
 
Syvällä olen tarponut minäkin. Olen silti luottanut siihen, että mitään kun en ole tehnyt väärin. Kädet ristiin laittaen pyytänyt apua niin ihmisiltä kuin Taivaan Isältäkin, niin tulee päivä jolloin minullekin annetaan ihmisarvo.
 
Se arvo tulee Kristuksesta ja Jumalan armosta. Evankeliumista joka muutti maailman, uskottiinpa siihen taikka ei. Ateistin ongelma on usko, ei uskonto. Mutta uskonnoista on tullut sotajoukkoja toisia vastaan ja se ei ole uskoa.
 
Palaan järvelle.
 
Mitä Jeesus pyysi taikka mitä oletti. Ei hän ihmisiin turvannut taikka luottanut. Hänen kannattelijansa oli Taivaan Isä. Usko Häneen kannatteli vetten päällä. Hän pyysi vain itselleen Taivaan Isän siunausta kävelylleen.
 
Ihmisten epäuskoisiin ajatuksiin ei koskaan kannata turvata. Siksi minullekin on ollut selvää, että apu ei tule tästä maailmasta vaan pitää jättää Armon varaan kaikki asiat.
 
Olen parhaani tehnyt ja antanut asiani Isän haltuun. Kontatenkin on edetty ja virheitä tehden saatu hyvääkin aikaan.
 
Enkeleitä elämäänne.
Välttäkäämme välinpitämättömyyden syntiä.
 
"Jeesus, kuule rukoukset
köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset
ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun
pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin,
Jeesus, sua rukoilen.
Haavojasi lähemmäksi,
lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni
nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa,
tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy,
milloin tulet noutamaan?
Riennä siis jo ristin turviin,
haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat
luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä
taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne
harppuani soittamaan?"
 
tuomo
 
 
28. helmi, 2021

Yhteiskunta ja musiikkielämä on "särkyneessä" tilassa.

Vastuu toinen toisistamme tänä aikana on suuri. Päättäjien vastuu on paljon suurempi kuin ikinä ymmärtävätkään.

Sanon ääneen mitä ajattelen. Jokainen kuolema joka aiheutetaan viivyttelemällä, poliittisella jargonilla ja politikoimisella on edesvastuutonta vastuunpakoilua ja rikos ihmisyyttä vastaan.

Meiltä on otettu yhteisön turva ja ilo pois

Oleellinen puuttuu, yhteinen kokeminen, yhteisöllisyys.

Etenkin kuorot, kirkkokuorot ja orkesterit ovat hajoamispisteessä. Niinpä kirjoitin Ylivieskan kirkkokuorolle oheisen pienen tervehdyksen helmikuun viimeisenä päivänä 2021.

Siispä terveiset Tavitieltä vähän erilaisella särjetyllä orkestraatiolla jonka päälle soitin Ole Bullin "kun hiljaisin hetkin".

Musiikki ei kuole se elää tilassa ja ajassa.

Kuoron yhteisöllinen kokeminen puuttuu just nyt mutta aina voi hengittää musiikin kautta. Jaksaa, jaksaa...koronakuolemaa välttääkseni viulu puhukoon puolestaan.

"Kun hiljaisin hetkin, yksin mä jään, niin salaisetkin syntini nään, ja muistot raskaat taasen heräjää, ei aika voinut niitä keventää".

Armon enkelit kantaa ajan yli.

Näissä merkeissä kohden kesää.

tuomo

24. helmi, 2021
Isä oli Lohtajalla pitkähän kanttorina Lohtajan emäseurakunnasa ja eläkkehelle jäi Kannuksen "kappeliseurakunnasta".
 
Isähän oli lohtolaisia syntyjähän eli Marinkaisista ja Helvi äiti taas oli kannuslaisia Välikannuksen Petäjästä. Kummanki suvut tuli yhtehen Alaviirtehellä ja Karhisa. Niin että Salamenisia ja Harmaaloita on yhtälailla ko Himangalta Ojataloja jotka on sukuhaisua kummaltaki puolelta meikäläiselle.
 
Äiti oli isälle "tuottaja", jöön ja järijestyksen pitäjä näisä lauluhommisaki. Äiti järijesti isälle viis eri väristä salakkua ja aina iltasin uluko-oven pielehen ilimesty salakku sille päivälle ja illalle nuoteilla täytettynä. Isä ei mikään talousmies ollu vaan enempi vain taiteilija Jumalan armosta.
 
Äiti hoiti raha-asiat ja joskus joutu kysyhyn, että ookko miettinny että tämä pitää maksaakki. Isä luotti että kaikki tulee maksettua eikä vääräsä ollukkaan. Aika kiitollinen oon minäki tästä takkalauan pitämisen huolehtijasta. Äiti teki satasesta tonnin ko oli pakko.
 
Lohtolaiset ja kannuslaiset sai nähä taiteilijan sielun kaikki puolet. Oli särmää ja sähäkkyyttä ihan riittämihin. Multa on kysytty että minkälainen oli kotona. Oon sanonnu että "viheliäinen". Alotti joka aamu Bachin inventiolla numero kaheksan ja laulo kakstuntia jos jonkulaista ulinaa. Ei siinä oikein nukuttu ko taiteilija harijotteli ja muuten sitte kyllä harijotteli. Ei semmosta ompeluseuraa etteikö osannu hommiansa.
 
Tyypillinen esimerkki on kylläki Kannuksesta minkälainen äijä tämä foortin mies oli. Asuvat siinä lähellä Shellin huoltamua ja tutut Shellin pitäjät tiesi tavat. No ko vaihtu Mikkelistä outo mies ja isä taas tankille ja istu autosa ko tatti. Bensapojat tiesi mitä pitää tehä. Tankki täytehen ja häävisti eivät saannu tankin korkkia kiinni ko Taunus meni menojahan. Mikkelin mies huutahan että "poliisi, poliisi se karkas maksamata". Onneks "nikke" pääsi hätihin. "Rauhotu ny. Kohta tulee tuolta Helkamalla semmonen komia nainen ja maksaa". Ei jäänny maksamata.
 
Mutta sen sanon, että tippa tulee linssihin ja pala kurkkuhun ko tätä hänen lauluansa kuuntelen. Ei tähän täsä maasa kovinkaan moni pysty.
 
Tämä on musiikkia, julistusta ja ylistystä. Syvältä sielusta.
 
Levätkää rauhasa isä ja äiti - ikävä teitä on.
 
tuomo
 
 
6. elo, 2020

"Muista ... Jos joku kohtelee sinua kuin roskaa, niin muista että hänessä on jotain vikaa, ei sinussa. Normaalit ihmiset eivät yritä tuhota muita ihmisiä."

Tämä on minun elämässäni hyvin tuttu tunne. Sen sijaan, että olen kuullut satoja eri tarinoita eli valheita omasta elämästäni hyljättynä ja tuomittuna olisin joskus halunnut kuulla sanat: "Tuomo, kuinka sinä voit."

Selkääntaputtajia on menestyksen hetkillä riittänyt mutta asunnottomana ja syytettynä miltei kaikesta ja kaiken menettäneenä, ihmissuhteetkin, rinnallakulkijoista ja auttajista on ollut puute.

Toisaalta turvaton ja vailla mitäänkin ihminen voi olla arvokas ja armollinen. Hänen kokemuksensa on ainutkertainen eikä niitä kukaan ota pois vaikka kuinka vääristelisi totuutta. Omasta elämästäni sen tiedän vain minä.

Onnellinen se jolla mitään ei ole mutta löytää siitäkin onnen.

tuomo